Vihreä “feminismi” luo maahamme naisille kaksoisstandardeja

Laskettakoon vihreiksi feministeiksi sekä vihreiden että vasemmistoliiton kansanedustajat.

Samaan aikaan, kun kaksi maahanmuuttajataustaista naista nosti esiin Suomessa kasvavan kunniaväkivallan kulttuurin, puhuivat Emma Kari ja Iiris Suomela omilla Twitter-tileillään sinällään kauniista asioista: Kari onnellisesta lapsuudesta ja Suomela saamastaan suosiosta valkoihoisilta naiskannattajiltaan.

Moderni feminismi on paljastumassa 2010-luvun suureksi myytiksi, josta voi alkaa puhua sen oikealla nimellä. Kyse ei ole aidosta ehdottomasta vaatimuksesta tasa-arvoon, vaan valkoisten naisten ylläpitämästä omien etujen vaalimisesta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Iiris Suomela (kuvassa) sai omien sanojensa mukaan huimat suosionosoitukset kannattajiltaan. Tuskin kukaan kuvankaan henkilöistä on muistanut maahanmuuttajanaisten kotonaan käymää päivittäistä taistelua oikeuksistaan, joita varjostaa jatkuva uskonnollinen ja vieraskulttuurillinen konflikti ja väkivallan kehä. Hymy on herkässä, koska valkoisilla naisilla on valtaa – jota he käyttävät luodakseen itselleen lisää valtaa, usein rakentamalla myyttiä valkoisista miehistä sortajina.

Heillä olisi kuitenkin peiliin katsomisen paikka.

Historiantutkimuksessa värilliset naistutkijat nostivat jo vuosikymmeniä sitten keskusteluun valkoihoisten naiskollegoidensa tavan pyyhkiä pois värilliset kanssasisarensa. Ilmeisesti tämä keskustelu ei koskaan saavuttanut Suomea.

Kari twiittasi keskustelun kunniaväkivallasta käydessä kuumimmillaan: “Vaikka Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin koskaan nälkävuosien jälkeen, yli 100 000 lasta elää köyhyydessä. Lasten luokkayhteiskunta on jo täällä. Kaikille kuuluu oikeus onnelliseen lapsuuteen. Siksi seuraavan hallituksen on vähennettävä lapsiköyhyyttä.”

Kari puhuu kauniisti (melkein) kaikista lapsista ja lasten luokkayhteiskunnasta. Mutta ei tarkoita niitä monia suomalaisia ulkomaalaistaustaisia tyttöjä, jotka eivät saa integroitua vapaina kansalaisina yhteiskuntaamme. Nämä sadat tyttö- ja poikalapset eivät ole Karin maalaileman luokkayhteiskunnan osia (köyhiä tai rikkaita), vaan kokonaan sen ulkopuolella.

Kukaan kantaväestön vihreistä “feministeistä” ei suonut tukeaan edes yhden twiitin verran, vaikka he varmasti kuulivat avunhuudon heiltä, jotka kasvoivat kunniaväkivallan kulttuurissa, Suomessa.

Oman edun siintäessä silmissä vihreä “feminismi” ei ojenna auttavaa kättään kunniaväkivallan uhreille, koska heidän (ja heidän pahoinpitelijänsä) ihonväri ja kulttuuritausta on väärä.

Tasa-arvo ei ole lopulta ehdoton vaatimus. Siitä voi puhua vain, kun se tuo etuja heille itselleen. Käsiä ei haluta liata uskonnollisten ehdollistumien kanssa kamppailevien “muiden” puolesta.

Miksi sananvapautta ja naisten oikeuksia pelätään?

Vapaus on hieno asia. Saa olla niin kuin haluaa, eikä perheyhteisö, valtio tai uskonnollinen kulttuuri tule väkivallalla uhaten sanomaan, miten sinun pitää pukeutua, ajatella tai olla. Kukaan ei heitä sinua vankilaan siksi, että haluat olla oma itsesi.

Miksi tätä vapautta sitten pelätään? Mikä saa ihmiset rajoittamaan toisten ihmisten olemista?

Katselin juuri iranilaisen (mies)aktivistin tekemiä videoita twitterissä, ja niissä hänen kulttuurinsa miehet haukkuvat ilman huntua liikkuvia naisia alastomiksi ja uhkaavat kutsua poliisin laittamaan heidät kuriin.

Erityisesti naisen vapautuminen on monessa kulttuurissa suuri pelon aihe. Vahva patriarkaalinen uskonnollinen yhteisö haluaa alistaa naisen olemaan kotona ja liikkumaan ulkona itsensä kauttaaltaan peittäneenä. Tämän sanotaan suojelevan naisia. Kuitenkin oikea kysymys on: mitä se kertoo miehistä, jos naisen täytyy kätkeytyä hijabiin ollakseen turvassa?

Erityisesti pelätään sananvapautta. Eikä vain Iranissa, vaan nykyään myös Suomessa. Pelätään sitä, että joku on eri mieltä ja ilmaisee asiansa. On alettu puhua vihapuheesta. Siis siitä, että voi sanoa väärin. Tottakai voi sanoa väärin, mutta kuuluuko siitä saada sakkoja tai joutua vankilaan? Esimerkiksi kunnianloukkauksen kohdalla asia on jo näin – mikä on hyvä ja riittävä -mutta mihin raja tullaan jatkossa vetämään?

Paradoksaalisesti ne ihmiset, jotka ovat saaneet kasvaa vapaassa yhteiskunnassa moninaisine erilaisine arvoineen ja mielipiteineen, ajavat tulevien sukupolvien ilmaisun ja sananvapauden kieltämistä. Vapauden sijaan päämääränä on pukea toiset henkiseen vankeuteen.

Vaikka kuinka kitkisimme ihmisten puhetta, sanallisia riitoja ja haukkumista, emme tule koskaan saavuttamaan sellaista utopiaa, jossa kaikki puhuvat ja ajattelevat toisistaan vain kauniisti. Sen sijaan saavutamme ahdistuneen dystopian, jossa viha patoutuu.

Kenties 2025-luvun Suomessa kuljemme yhä pukeutuen niin kuin haluamme – vaikka osalla maahanmuuttajataustaisista naisista ei ole tälläkään hetkellä tätä mahdollisuutta – mutta pelkäämme puhua.

Jos näin käy, olemme menettäneet vapautemme.

“Kunnia”väkivallasta

Luin tänään Eva Tawasolin puheenvuoron kunniaväkivallasta. Erityisesti silmiin osui kaksi kohtaa:

“Olen esimerkiksi käynyt keskustelua asiasta median kanssa aiemminkin. Sanomisiini ei ole täysin uskottu ja vahvistusta kertomuksilleni on haluttu hakea esimerkiksi imaameilta. Minun on hankala ymmärtää, miten ilmeisesti puolueettomaksi koettu asiantuntijalausunto halutaan henkilöiltä, jotka kokemukseni mukaan mahdollistavat ja ilmentävät kunniakulttuurin olemassaolon”, Tawasoli kirjoittaa.

Lisäksi hän huomauttaa, kuinka “on Ihmisoikeusliitto todennut, että viranomaisten vaikenemista selittää osaamattomuuden lisäksi osakseen rasistiksi leimautumisen pelko.”

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/evatawasoli/275864-kunniavakivalta-mykistaa-uhrin-ja-suojelijan/

Tawasoli viittaa median ja poliitikkojen kansalaisten silmiä sulkevaan toimintaan. Ja tässä media ei ainoastaan ole sulkenut omia silmiään, vaan myös pyrkinyt poistamaan asian suuren yleisön tietoisuudesta.

Varmennuksen hakeminen imaamilta naista hakkaavan miesmuslimin toiminnalle jo lähtökohtaisesti kieltää syvemmän “kunnia”väkivaltaan johtavan uskonnollisen kulttuurin olemassaolon. Kaikki imaamit tuskin puhuvat asian puolesta, mutta vielä harvemmin yhteisönsä miehiä vastaan.

Toisaalta, jos politiikot eivät ole ottaneet asiaan kantaa rasistiksi leimaantumisen pelon takia, on huolestuttavaa, miten heidän (itsekkään) pelkonsa varjolla Suomeen on ujutettu naisia alistava islamistinen kulttuuri.

Tässä esiin tulee monen feministiksi itseään kutsuvan politiikon kaksinaismoralismi. Samaan aikaan, kun vaahdotaan Suomessa syntyneiden naisten eurosta, ei omata rohkeutta puuttua huomattavasti heikommassa olevien maahanmuuttajanaisten asemaan. On siksi perusteltua väittää feministien hakevan sukupuolikeskustelulla lähinnä pelimerkkejä itselleen.

Näille ihmisille tärkeämpää on polarisoida yhteiskuntaa muun muassa yli 50-vuotiaita “setiä” haukkumalla kuin ojentaa auttava käsi tummemmille kanssasisarille.

Positiivisena asiana todekkakoon, että maahanmuuttajien negatiivista tuontikulttuuria kyseenalaistava keskustelu on noussut julkisuuteen ja lehtien lööppeihin.

Silti pinnalle jää tunne, ettei epäkohtiin olla puuttumassa.

Hussein al-Taee ja rasismi

Pian vaalien jäleen SDP ilmoitti olevansa arvopuolue ja ettei tee yhteistyötä esimerkiksi perussuomalaisten kanssa puolueiden välisen arvopohjan erilaisuuden takia.

Muutaman päivän päästä selvisi, että SDP:n omistakin riveistä löytyy rasistisia kannanottoja. Hussein al-Taee pyysi vänkyröinnin jälkeen kirjoituksiaan anteeksi, ja ihmiselle suotakoon mahdollisuus muuttua. Tosin on hyvä muistaa, että nyt ei puhuta 10 vuoden vaan parin vuoden takaisista mielipiteistä.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/hussein-al-taee-sai-anteeksiannon-sdpn-eduskuntaryhmalta-ei-rangaistusta-eihan-tama-ole-mennyt-seuraamuksetta/f04808d6-e299-374a-8a8d-cddbd6470c25

Meillä länsimaisilla on tapana kantaa myyttiä kolonialismin taakasta. Tähän kuuluvat syytökset meistä suomalaisistakin rasistisena kansana. Olisi kuitenkin syytä hyväksyä se tosiasia, että emme siinä suhteessa poikkea mitenkään mistään muustakaan osasta maailmaa. Kolonialismin henkisen taakan kantaminen on turhaa itsensä korottamista. Emme ole niin ainutlaatuisia, olleet enää vuosikymmeniin, jotta meidän tulisi soimata itseämme norsunluutornissa.

Rasismia löytyy joka puolelta maailmaa, ja hyvin paljon Lähi-Idästä, jossa pelkästään uskontokunta jakaa ihmiset hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin, puhumattakaan ihonväristä ja antisemitismistä.

Hussein al-Taeen tapaus on hyvä muistutus siitä, millaisiin asenteisiin moni arabi kasvaa kotonaan ja millaisia arvoja he kantavat mukanaan.

Tämä ei tee rasismista hyväksyttävää, mutta toivottavasti auttaa meitä tulkitsemaan omia arvojamme osana laajempaa ihmisyyttä.

On Suomessa tabu puhua maahanmuuttajien rasismista.

Naisten jääkiekon “kultamitalit”

Urheilu on julmaa. Se on raakaa. Tappio sattuu, etenkin silloin kun sen kokee johtuvan tuomarivirheestä.

Tuomarien tekemät ratkaisut ovat osa peliä. Lopputulos on niistä huolimatta aina lopullinen. Tähän on miesten urheilussa totuttu, samoin naisten. Omaan mieleeni tulee lukemattomia kyseenalaisia tuomaripäätöksiä, jotka ovat ratkaisseet isojakin asioita.

Nyt jotkut tahot haluavat viestittää, että naisten tulisi saada säälimitali, koska he kokivat vääryyden. Tämä on nähdäkseni naisjääkiekkoilijoiden ja heidän voitonhalunsa silkkaa aliarvostamista. Siirretäänkö naisjääkiekko kategoriaan, jossa urheilun julmuus vesitetään lohdutuskultamitalein, koska kyse on naisista, jotka melkein voittivat ja ettei heille tulisi paha mieli? Ilmassa on varjojuhlan, suoranaisen irvokkaan näytelmän tuntua.

https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000006072714.html

Tämänkaltainen ajattelu ei ainakaan vahvista naisjääkiekon arvostusta, vaan ennemmin vahvistaa siihen kohdistuvia piilosovinistisia ennakkoluuloja naisista urheilijoina.