Tuntuu epämiellyttävältä puhua kenenkään lapsesta, kun keskustellaan politiikasta. Mielestämme lasten tulisi varttua turvallisessa Suomessa ja vapaana aikuisten kiistoista.
Vasemmistoliiton kansanedustaja jaintersektionaalinen feministi Veronika Honkasalo päätti kuitenkin jostain syystä alkaa käyttää omaa jälkikasvuaan osana kauhukuvien maalaamista. Ensimmäinen viite tästä saatiin pari viikkoa takaperin vasemmistoliiton kesäkokouksessa 19.päivä elokuuta.
Vasemmistoliitto:
Vasemmistoliitto twiittasi Honkasalon puheen osan. Siinä Honkasalo kertoo kuinka helleiltaisin lohduttaa alakouluikäistä lastaan, jota ahdistaa ruumiiseen tunkeva kuumuus lämpimänä kesäpäivänä.
Tunteisiin vedotaan. Herätetään tunnereaktio kokoukseen osallistujissa. Suotakoon tämä puoluekokoukseen. Suurempi kysymys on, miksi vasemmistoliitto twiittasi puheen julkisuuteen?
Eikä tämä jäänyt tähän.
Tulevasta päätellen Honkasalo ei saanut tarpeeksi vastakaikua sanoilleen. Hän toi siksi tällä viikolla perheensä jälleen politiikkaan:
Tässä vaiheessa ei ole enää pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kansanedustaja käyttäisi omaa lastaan välineenä
a) ilmastopelottelussa
b) edistääkseen omia tavoitteitaan
Arveluttavaa ja itsekästä.
Saatuaan runsaasti palautetta ulostulostaan, alkoi kansanedustaja korjata sosiaalista pääomaa äänestäjiltään intersektionaalisen feminismin keinoin eli uhriutumalla:
Emme halua tunkeutua sen syvemmälle Honkasalon perheen oloihin. Toivomme, että kaikesta huolimatta ulos kasvaa rakastettu lapsi.
Kysymme kuitenkin kuuluuko yhteiskunnan – media mukaan lukien – kasvattaa lapsia, jotka eivät pelon takia saa yöllä nukuttua? Kun syy siihen on ulkona ollut lämmin päivä?
Tai kuuluuko aikuisten hyödyntää lapsiaan politiikassa välineinä? Tai kuuluuko heidän uhriutua sosiaalisessa mediassa epäonnistuttuaan itse antamaan lapselle turvallisen tulevaisuuden tunteen?
Siirtymmekö yhteiskuntaan, jossa kaikki keinot ovat käytössä mielipiteen muokkaamisessa, mukaan lukien oma perhe?
Kysymykset korostuvat, kosta vasemmistoliitto vastaa tällä hetkellä kaikkien lasten koulukasvatuksesta. Alkaen siitä ala-asteesta, josta kotiin päästyään kansanedustajan lapsi odottaa kauhulla jokaista kesää.
(Elääkö vasemmisto Suomessa pumpulissa? Wienissä juostiin henkensä edestä)
Rivien välistä on valinnut lokakuun uhriutumisen. Lisäksi kirjoitus tulee sivuamaan vasemmiston haluttomuutta puhua islamistisesta terrorismista.
Lokakuun uhri palkinnon saa vuonna 2020 vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo. Palkinto annetaan vuosittain uhristatuksen hyödyntämisestä politiikan teossa. Tämän vuoden valinnassa voittavat kaikki. Rivien välistä, koska pääsemme avaamaan intersektionaalisen feminismin politiikkaa, ja Veronika Honkasalo, koska uhrius tuo hänelle poliittista pääomaa.
Palkinto päätettiin myöntää sen jälkeen, kun Honkasalo uhriutui lokakuun lopussa kahden päivän aikana peräti kolme kertaa. Hän tunsi jokaisen erimielisen Twitter-kommentin hyökkäykseksi.
Tasapuolisuuden vuoksi halusimme ensin selvittää, mikä on Honkasalon viimeisin poliittinen teko kansanedustajana.
Tämä löytyi:
Intersektionaalisen feminismin suuri murhe on QAnon. Honkasalo toivoo kirjallisessa kysymyksessään valtiovallalta mekanismeja suojelemaan nuoria tältä “kultilta”. Sekä sisäministeriötä kehittämään “exit”-prosessin kyseiseen yhteisöön päätyneille.
Kansanedustajat edustavat äänestäjiään ja antavat heille kasvot ja persoonan. Tarvitseeko Suomi kuitenkaan ihmistä eduskuntaan torjumaan joogapiireissä levinnyttä saippuasarjamaista salaliittoteoriaa?
Intersektionaalisten feministien mukaan ilmeisesti tarvitsee.
Entä se palkinto? Muutama päivä QAnon-ulostulon jälkeen nähtiin erikoinen taistelu Twitterissä.
Episodi alkoi tästä:
Kaksi toimittajaa, Timo Haapala ja Ivan Puopolo, määriteltiin trolleiksi, jotka harrastavat koirapillin soittoa.
Seuraavaksi paikalle saapui kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Atte Kaleva, joka vastasi Honkasalon uhritwiittiin kahdella sanalla: järjen ääneksi.
Tilanne eskaloitui:
Uhrimyyttiä saapui vahvistamaan myös aatesisar:
Samalla viikolla Honkasalon seinällä käytiin sanasotaa myös kommunismista. Sen enempää Honkasalo ei avaa kommunismin loistoa, kuin vain vihjaa, että Suomen nykyvasemmisto saisi sen toimimaan.
Kumpikin keskustelu avaa poliitikkojen tapaa toimia sosiaalisessa mediassa. Aikuiset ihmiset niputtavat surutta toisiaan milloin minkäkin ääriaatteen kannattajiksi ja myös nimittelevät. Tätä tapahtuu yli puoluerajojen, eikä Honkasalo ole pahimmasta päästä.
Hänen osaltaan palkintoon oikeutti kuitenkin tehokas uhriaseman ottaminen intersektionaalisen feminismin hengessä. Lisäarvoa toi uhriasemasta heitetyt vasemmistopopulistiset termit “laitaoikeistolainen”, “trollaaja” ja “häirikkö”.
Perspektiivin saamiseksi kansanedustajilta vaadittavan työn oletettuun vaativuuteen, on hyödyllistä muistaa, että he tienaavat yli 6600 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi heille maksetaan vielä mahdollisesti erilaisia muita korvauksia ja palkkioita.
Tämän artikkelin aihe ei kuitenkaan ole Honkasalo, vaan vasemmisto. Honkasalo on varmasti mukava ja älykäs ihminen ja keskustelu hänen kanssaan olisi avartavaa. Esille nostetut twiitit ovat yksittäisiä ja siksi kärjistäviä.
Vasemman laidan intersektionaalinen feminismi tekee kuitenkin itsensä näköistä politiikkaa. Maailman ja Suomen tämän hetken ongelmia katsellessa, vaikuttaa sen fokus oleva hyvin toissijaisissa asioissa.
Viimeiseen pariin viikkoon mahtuu muutamakin terroristi-isku Euroopassa. Ihmisiä on mestattu. Ranskaa on uhattu ydinaseilla. Wienissä on viime päivinä ammuttu kuoliaiksi tavallisia kaupunkilaisia.
(Todellisen maailman ongelmat eivät ole salaliittoteorioita. Wienissä nuorta ammuttiin, koska hän oli väärässä paikassa väärään aikaan)
Vasemmisto ei ole suonut terrorismille ainuttakaan twiittiä, Paavo Arhinmäkeä lukuun ottamatta. Erityisen silmiinpistävää on ollut Suomen pääministerin Sanna Marinin hiljaisuus. Muut Euroopan johtajat ottivat kovasanaisesti kantaa islamisteja vastaan ja ilmoittivat puolustavansa eurooppalaisia arvoja. Marin ei.
Ainoa valopilkku on ollut vihreiden oikeaa laitaa edustava Eva Tawasoli.
Kokoomuksesta ja perussuomalaisista on tietenkin esitetty lukuisia eurooppalaisia arvoja puolustavia kannanottoja.
Muun maailman eläessä työttömyydessä ja mudassa, poreilee vasemman laidan jet set -feminismi kuin lasillinen samppanjaa. Samaan aikaan, kun miljoonat naiset taistelevat oikeuksistaan islamistisissa kulttuureissa, lasillistaa Suomen vasemmisto Helsingin valojen yllä ja teorioi kommunismista. Silloin kun terroristi ampuu kadulle nuoren Wienissä, nostetaan uhkaksi QAnon.
Hyvinvoiva vasemmiston eliitti elää jossain aivan muussa maailmassa kuin me tavalliset tallaajat.
Rivien välistä -media 