Olemme jo pidempään seuranneet muutaman iranilaisen naisaktivistin Twitter-tiliä. Eilen tuli vastaan lyhyt video naisesta, jota pahoinpideltiin viranomaisten toimesta. Häntä vaadittiin perumaan väite joutumisesta väkisinmakaamisen uhriksi. Toiset videot kertovat naisista, jotka ovat saaneet vuosien vankeustuomioita riisuttuaan julkisesti huntunsa.
Olemme huomanneet yllä mainittujen tapahtumien esille tuomisen termin “feminismi” yhteydessä olevan Suomessa “whataboutismia”. Ainakin vasemman laidan aktivistien mukaan.
Keskitytään siis oleelliseen. Tällä viikolla agendaideologiastaan tunnettu Yle julkaisi kaksikin feministishenkistä artikkelia.
Toisessa niistä pohdittiin “twerkin supertähden Tinzen” rasistisuutta, koska hän kehitti tanssikulttuuria eteenpäin. Artikkelin mukaan hänen tulisi katumuksena ryhtyä julistamaan somekanavallaan rasismista ja pyytää anteeksi ajattelemattomuuttaan.
“Erityisen hankalaa näistä asioista puhuminen on ei-valkoisille“, kirjoittaa Ylen toimittaja. Hetkeä myöhemmin artikkeli kuitenkin kertoo, miten “Sokkaa (eli Tinzeä) ja hänen twerkiään on käsitelty somessa kriittisesti jo pitkään: Instagramissa muun muassa Mponda ja Pekanpalo ovat pitäneet aiheesta livelähetyksiä.“
Mediassa rasismista puhuminen ei vaikuta mitenkään vaikealta kenellekään. Mutta silti uhriudutaan, koska se luo sosiaalista valtaa.
Toisessa artikkelissa kerrotaan ajatusmokia, joilla (valkoihoinen) suomalainen osoittaa olevansa rasisti. Jos esimerkiksi uteliaisuuttasi tai keskustelun avaamiseksi kysyt hyvää tarkoittavan kysymyksen”mistä olet?”, saat otsaasi rasistin leiman.
Kumpikin artikkeleista rakentaa muuria. Muurin ainoana rakennusaineena toimii ihonväri. Lopputuloksena ennakkoluulot molemmin puolin vahvistuvat. Mitä arkisinkin kohtaaminen eri etnisyyttä edustavien ihmisten välillä ladataan täyteen asenteita.
Kolmas viime aikojen iso uutinen oli Sanna Marinin Trendi-lehden kuva, josta feministit nostivat kohun.
Sanna Marin itse sanoi tiedostavansa miten “naisen ulkonäkö on aina keskustelunaihe.” Hän siis itse valitsi käyttää tätä tietoa hyväkseen.
Marinin aatesisaret ja -veljet tiesivät mitä tehdä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/513958b3-2b99-4328-9d8b-d5c9872514b4
Uhrikorttia alettiin lyödä pöytään joka hihasta. Tämä tehtiin, koska sen käyttäminen tuo poliittista ja sosiaalista pääomaa. Nähtiin suoranainen uhriutumiskilpailu. Yksi toisensa jälkeen joku julkaisi kuvan itsestään ja julisti olevansa uhri. Selkääntaputuksia sateli.
Sujuvasti oli unohdettu esim. taannoiset vuonna 2014 Alexander Stubbiin kohdistuneet kirjoitukset, joissa hänen ikäänsä ja olemustaan kritisoitiin, koska hän erehtyi esiintymään rennossa tyylissä:
“Meillä on kakara pääministerinä. Kyllä hävettää.”
“Tyypillinen märkäkorva joka ei ymmärrä politiikasta mitään. Poika leikkii leikkikentällä kun pitäs suomen taloutta parantaa.”
Palataanpa whataboutismiin. Suomi vaikuttaa elävän pumpulissa. Muun maailman ongelmat ovat hyvin vakavia, mutta täällä feministinen valta haluaa sivuuttaa ne.
Sosiaalinen kontrolli pyrkii kahlitsemaan ajatuksia. Tärkein päämäärä on syyllisyyden tunteen herättäminen. Tällä hetkellä sosiaalista kontrollia ajetaan arkiajatusten tasolle.
Yhteiskunta, jossa ihmisestä tulee huono, kun hän esittää viattoman kysymyksen, kuten “mistä olet kotoisin?”, rakentuu ainoastaan itseään syyllistävän minäkuvan kautta.
Ne samat ihmiset, jotka olivat väkinäisen Marin-kohun takana, pyrkivät hyötymään muita leimaamalla. Tämä on feministisen vallan pönkittämistä.
Vallankäytössä tärkeää on voimakas tunteisiin vetoaminen faktoista välittämättä. Tämä johtaa hyvin räikeisiinkin ulostuloihin:
Samaa tunteisiin vetoavuutta edustaa vasemman laidan poliittisten nuorten ilmoitus katkaista dialogi uusien perussuomalaisten nuorten kanssa ennen kuin nämä irtisanoutuvat milloin mistäkin. Luonnollisesti he menettävät näin tehdessään poliittisen itsenäisyytensä.
PS nuorten hiljentämisvälineenä on käytetty julistamista ja perusoikeuksien kieltämistä. Yhteiskunnassa saa puhua vain vasemman laidan ehdoin.
Vallassa on mukavampi olla, kun ei tarvitse kohdata julkista kritiikkiä. Feministinen valta näyttääkin tarkoittavan lopulta myös sananvapauden kaventamista.
Vapauden kitkemisen ideologiasta on helppo palata Iraniin. Siellä valtiollinen valta käyttää fyysisen uhkan lisäksi voimakkaita henkisiä mekanismeja. Vasemman laidan feministien sielunyhteydestä islamistiseen kontrolliin tuleekin yhtäkkiä ymmärrettävää.
Kummankin päämäärä on henkinen vankila.
häntä uhkaa siksi tuomio ja häpeä)
Rivien välistä -media 