Kuoriutuiko vihreiden Maria Ohisalosta esiin fanaatikko, joka ei aja Suomen etua?

Kuva: Arttu Laitala.

Etäinen katse, joka ei ole aivan läsnä. Ajatukset ovat muualla, jatkuvasti.

Viimeisen parin kuukauden aikana vihreiden Maria Ohisalo on ehtinyt antaa hiljaisen tukensa niin Elokapinan anarkialle kuin kritisoida johtavassa asemassa olevia naisia näiden valkoisesta ihonväristä.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4ac82a88-3e05-423f-a477-ceaad972f224

Sarastus-verkkojulkaisussa julkaistiin jokin aika sitten Timo Hännikäisen erinomainen artikkeli Ohisalon persoonasta, Fanaatikon muotokuva, joten tämän tekstin ei sinällään tarvitse paneutua siihen.

Sen sijaan kysymme, missä Ohisalon ajatukset ovat?

Koska Ohisalo on Suomen sisäministeri, todettakoon sisäministeriön luettelevan tavoitteikseen muun muassa sen: että ihmiset, omaisuus ja ympäristö ovat turvassa, ja että kaikki ihmiset voisivat kokea arjen turvalliseksi ilman rikollisuutta, onnettomuuksia tai muita häiriöitä.

https://intermin.fi/ministerio/tehtavat-ja-tavoitteet

Elokapinan iskun yhteydessä koko Helsingin keskustan bussiliikenne pysäytettiin, mikä pakotti poliisin toimimaan. Vaaratilanne oli ilmeinen. Isomman onnettomuuden tapahtuessa esimerkiksi rautatieasemalla pelastuslaitoksella ei olisi ollut paikalle nopeaa pääsyä mielenosoituksen ja bussitukoksen takia. Sisäministeriö pyrkii ehkäisemään juuri tämänkaltaisia onnettomuusskenaarioita. Lisäksi ihmiset, kuten yrittäjät, saattavat tuntea huolta omaisuutensa turvasta, koska sisäministeri näyttää vihreää valoa yhteiskunnan järkyttämiselle.

(Artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

(Ohisalo antaa tukensa Elokapinalle, ajassa 9.05-11.15 selkeimmin)

Sisäministeri, joka ei osoita kiinnostusta pääkaupungin turvallisuudesta herättää monenlaisia kysymyksiä, myös huolenaiheita. Tulee kysyä, miksi pienen anarkistijoukon edut menevät valtaväestön etujen edelle? Yksi syy on, että Ohisalo kaipaa omiensa suosiota, kenties menneisyytensä takia. Hajanaisen lapsuuden kokenut usein etsii kompensaatiota ja hyväksyntää. Tämä tekee Ohisalosta helpon uhrin vihreille. Hän sanoo sen, mitä halutaan.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/yksivuotispaiva-turvakodissa-maria-ohisalo-nousi-syrjaytymisvaarasta-politiikan-huipulle/

Toisena elementtinä Ohisalon puheista ja twiiteistä on ilmennyt maahanmuuton vapauttaminen. Hänen johtamassaan ministeriössä etsitään ratkaisuja, joilla maassa laittomasti oleville voidaan tarjota oleskelulupa, välttämätön toimeentulo sekä “palvelujärjestelmä”. Entiselle köyhyystutkijalle näkökulma on ymmärrettävä, mutta ajaako se Suomen etua?

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/67517fdd-aebb-4553-8f00-ffcaceddc6b6

Tavoite on estää varjoyhteiskunnan syntyminen. Todennäköisesti toimeentuloturvan tarjoaminen ihmisille, joilla ei ole edellytyksiä turvapaikkaan, toimisi kuitenkin juuri päinvastoin. Ilmainen raha houkuttelisi Suomeen ison joukon ihmisiä, joilla ei ole mitään halua integroitumiseen. Lisäksi turvapaikkapolitiikka vinoutuisi pois aidosti hädänalaisten auttamisesta.

Myöhemmin Ohisalo palasi jälleen maahanmuuttoon, tällä kertaa sivaltaakseen kokoomuksen Petteri Orpoa, joka penäsi turvapaikkapolitiikan kiristämistä.

https://www.verkkouutiset.fi/petteri-orpo-mtlle-turvapaikanhakijoiden-maara-minimoitava/#32d6fec5

Ohisalo vastasi:

Yllä olevan vihreille tyypillisen ulostulon jälkeen, nähtiin vain päivää myöhemmin paljon populistisempi twiittaus:

Yhdysvalloista Suomeen tuotu vasemmistopolitiikka pyrkii hallitsemaan valtaväestöä syyllistämällä näitä valkoisesta ihonväristä. Ohisalon halu hyödyntää samaa retoriikkaa vihjaa idealismin muuttuneen fanatismiksi.

Yhdysvaltojen politiikka ei sovi Suomeen. Meillä on erilainen historia. Tuhat vuotta sitten kantasuomalaiset asettautuivat näille alueille ja selviytyivät. Sittemmin suomalaiset ovat rakentaneet tämän maan kovalla työllä. Nyt poliittisista syistä heidän jälkeläisiään yhtäkkiä moititaan valkoisiksi ja siksi perusolemukseltaan rasisteiksi. Ohisalon twiitti ammentaa tästä vasemmistopopulistisesta näkökulmasta.

Astuessaan vihreiden johtoon, julisti hän näkevänsä maahanmuuttokeskustelussa ja siten suomalaisessa yhteiskunnassa natseja.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006143765.html

Hänen olisi kuitenkin suonut käyvän sosiaalipolitiikan kurssien ohella myös useammalla historianluennolla. Silloin hän tietäisi, mitä naiset ovat tehneet suomalaisen hyvinvointivaltion eteen, raivanneet peltoja ja taistelleet maansa puolesta. Hän ymmärtäisi, ettei valkoinen iho tee suomalaisesta naisesta ketään muuta epäedustavampaa, päinvastoin. Ei myöskään kenestäkään valkoihoisesta miehestä.

(Suomalaisia naisia peltotöissä. Niin paljon työtä perheen ruokkimiseksi, etteivät ehtineet miettiä valkoisuuttaan)

“Esimerkiksi sukupuolentutkimus tarjoaa yhteiskunnan ongelmiin niinkin helpon ratkaisun kuin oikea ja väärä identiteetti sekä ihonväri. Todellisuus ei kuitenkaan taivu näin yksinkertaisiin analyyseihin.”

Vaikuttaa siltä, ettei köyhistä oloista tulevasta köyhyystutkijasta ole karistamaan pois harteiltaan pienimuotoisuuttaan, vaan on haavoittuvuutensa takia helppojen (lue populististen) ideologioiden uhri. Esimerkiksi sukupuolentutkimus tarjoaa yhteiskunnan ongelmiin niinkin helpon ratkaisun kuin oikea ja väärä identiteetti sekä ihonväri. Todellisuus ei kuitenkaan taivu näin yksinkertaisiin analyyseihin. Ideologian päämäärä on ennemmin alistaa valtaväestön minäkuvaa. Vasemmisto ja vihreät etsivät tästä oikotietä valtaan.

Osittain kaiken tämän takia idealistista ei kasvanut koko maan sisäministeriä. Ohisalon katsoessa kauaksi, näkee hän jotain muuta kuin moni muu – hänen silmissään parempi Suomi tehdään Elokapinalla ja laittomilla maahanmuuttajilla, samoin naisia ja muita suomalaisia syyllistämällä. Tosiasiassa näillä keinoilla hajotetaan yhteiskuntaa ja vahvistetaan ennakkoluuloja. Lisäksi keskittyminen suomalaisten mikroaggressioihin ja etääntyminen muiden etnisyyksien vastaavista, ilmentää todellisuuskuvan vieraantumista. Natseja nähdään sielläkin, missä niitä ei ole.

(Ohisalo teki sydänmerkin vihreiden puoluekokouksessa. Se ei kuitenkaan koske mystisiä “natseja”. Kuva: Tommi Parkkonen)

Fanaatikolle oleellisinta on kuitenkin oman minäkuvan eheyttäminen. Sisäisen tyhjyyden ja haurauden täyttäminen yksinkertaisilla totuuksilla sekä omien pelkojen heijastaminen ympäristöön. Uskomukset ovat vahvoja, niiden toteuttaminen ehdotonta. Mutta onko se tällä kertaa pienen valtakunnan etu?

Author: toinen näkökulma

Kulttuurintutkija, sisällöntuottaja: kiinnostunut politiikasta, ihmisistä ja maailmasta

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s