
Tuntuu epämiellyttävältä puhua kenenkään lapsesta, kun keskustellaan politiikasta. Mielestämme lasten tulisi varttua turvallisessa Suomessa ja vapaana aikuisten kiistoista.
Vasemmistoliiton kansanedustaja ja intersektionaalinen feministi Veronika Honkasalo päätti kuitenkin jostain syystä alkaa käyttää omaa jälkikasvuaan osana kauhukuvien maalaamista. Ensimmäinen viite tästä saatiin pari viikkoa takaperin vasemmistoliiton kesäkokouksessa 19.päivä elokuuta.
Vasemmistoliitto:

Vasemmistoliitto twiittasi Honkasalon puheen osan. Siinä Honkasalo kertoo kuinka helleiltaisin lohduttaa alakouluikäistä lastaan, jota ahdistaa ruumiiseen tunkeva kuumuus lämpimänä kesäpäivänä.
Tunteisiin vedotaan. Herätetään tunnereaktio kokoukseen osallistujissa. Suotakoon tämä puoluekokoukseen. Suurempi kysymys on, miksi vasemmistoliitto twiittasi puheen julkisuuteen?
Eikä tämä jäänyt tähän.
Tulevasta päätellen Honkasalo ei saanut tarpeeksi vastakaikua sanoilleen. Hän toi siksi tällä viikolla perheensä jälleen politiikkaan:

Tässä vaiheessa ei ole enää pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kansanedustaja käyttäisi omaa lastaan välineenä
a) ilmastopelottelussa
b) edistääkseen omia tavoitteitaan
Arveluttavaa ja itsekästä.
Saatuaan runsaasti palautetta ulostulostaan, alkoi kansanedustaja korjata sosiaalista pääomaa äänestäjiltään intersektionaalisen feminismin keinoin eli uhriutumalla:

Emme halua tunkeutua sen syvemmälle Honkasalon perheen oloihin. Toivomme, että kaikesta huolimatta ulos kasvaa rakastettu lapsi.
Kysymme kuitenkin kuuluuko yhteiskunnan – media mukaan lukien – kasvattaa lapsia, jotka eivät pelon takia saa yöllä nukuttua? Kun syy siihen on ulkona ollut lämmin päivä?
Tai kuuluuko aikuisten hyödyntää lapsiaan politiikassa välineinä? Tai kuuluuko heidän uhriutua sosiaalisessa mediassa epäonnistuttuaan itse antamaan lapselle turvallisen tulevaisuuden tunteen?
Siirtymmekö yhteiskuntaan, jossa kaikki keinot ovat käytössä mielipiteen muokkaamisessa, mukaan lukien oma perhe?
Kysymykset korostuvat, kosta vasemmistoliitto vastaa tällä hetkellä kaikkien lasten koulukasvatuksesta. Alkaen siitä ala-asteesta, josta kotiin päästyään kansanedustajan lapsi odottaa kauhulla jokaista kesää.