Tag: feminismi

Onko vasemmistofeminismi uusi sovinismi?

(MM-kisat ovat kisaorganisaatiossa mukana olleille huima kokemus, sukupuoleen katsomatta. Kuvassa Ella Kangasalusta / IG)

Mitä tarkoittaa sovinismi? Sana kävi läpi kehityskaaren ja vakiintui Suomessa tarkoittamaan miesten naisiin kohdistamaa ylemmyydentunnetta ja etenkin nuorten naisten vähättelyä. Sana tarkoittaa myös jonkun ryhmän – vaikka feminismin – alentavaa käyttäytymistä toista ryhmää kohtaan.

Siirtykäämme tästä Me Naiset -lehden artikkeliin, joka kysyy: Miksi vain naiset seisoivat ”palkintotelineinä” MM-kisoissa?

Katkelmia artikkelista:

samanlaiset mekot, kampaukset, meikit ja hymyt.

Miksi kaikki olivat nuoria naisia? Kaikilla oli myös pitkät hiukset. Oliko se valintakriteeri? Miksi ei miehiä? Junioreita?

kaunis, hoikka nainen pistetään objektiksi, telineeksi,

Jos naiset ei kelpaa selostamaan, kommentoimaan, kättelemään, jakamaan mitaleita, mieluummin sit ihan kunnon all male panel kuin et ainoa rooli on olla mitaliteline

Me Naiset -lehden uskoisi olevan naisia puolustava julkaisu, mutta mitalijupakassa siitä tehtiin alusta nuorten naisten ulkonäön kommentoinnille, esineellistämiselle ja passivoimiselle. Lehden artikkelissa toiminallisista naisista runnotaan kritiikin kohteita, niitä palkontotelineitä, ovathan he naisia. Artikkelissa puidaan mitalitelineiden ulkonäköä hiuksista alkaen. Hymykin on vääränlainen. Ilmeisesti MM-kultamitalijuhlallisuudessa pitää jatkossa pönöttää vakavana.

Ikonisesti “feministinen” artikkeli ehdottaa naisten korvaamista miehillä merkittävää näkyvyyttä tarjoavassa tehtävässä. Ainakin heidän tilalle pitää saada poikia.

(Myös miehet ovat pidelleet mitali- ja kukkatelineitä)

Ennen Me Naiset -lehden suorittamaa naisten vähättelyn normalisoimista, ehti sovinismin maaliviivan ylitse juosta Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Hän ei suotta vain väheksy naisia sanalla “jotain”, vaan vertaa heitä estoitta hunkseihin.

(Riisuiko päätoimittaja naiset katseellaan? Vertaisiko hän poika- saati tyttöjunioreita jakamassa mitaleja hunkseihin?)

Heinimäen twiitissä tapahtuva korkeanprofiilin promotyötä tekevien nuorten naisten vertaaminen kehoaan paljasteleviin “hunkseihin” upposi hänen seuraajiinsa sukkana. Tästä päätelleen naisen vertaaminen strippariin on kirkkopiireissä yhtä luonnollista kuin kusella käyminen.

Ylen entinen toimittaja Katri Makkonen juoksi seuraavana paikalle. Hän nimitti promotyötä tehneet naiset mitalitelineiksi. Nuoren naisen kokema ainutlaatuinen hetki maan sen hetkisellä ykköspaikalla televisiossa riistettiin, tilalle tarjottiin kauhistelua.

Makkonen ja Heinimäki eivät esittäisi vastaavia kommentteja miesten pidellessä mitaleja.

Helsingin Sanomien toimittajatuottaja kärjistikin kriisin jo sukupuolten väliseksi sodaksi!

Salla Vuorikoski ajatteli vasemmistofeminismin hengessä ottavansa tilanteesta kaiken mahdollisen hyödyn irti. Hän pääsi samassa twiitissä painamaan alaspäin sekä nuoria naisia että miehiä.

Syvä asenneongelma selkeytyi, kun kysyimme Vuorikoskelta, onko hän lukenut mitaliseremoniassa mukana olleiden naisten omia kokemuksia, sitä mitä he itse ajattelevat?

Vuorikoski kertoo, ettei mitalitelineiksi nimiteltyjen nuorten naisten omalla kokemuksella ole väliä.

Muistakaamme alussa tekemämme määritelmä sovinismista = nuorten naisten vähättely.

Mitalijakajien omat kokemukset

Keskustelun edetessä MM-kisojen kisaorganisaatiossa mukana olleet naiset itsekin ottivat kantaa käynnissä olleeseen debattiin. He kokivat nimittelyn epämukavana. Pilkkaa tuli pääasiassa naisilta.

– Kaikkein hämmentävintä on se, että ikävä kommentointi on tullut vain sosiaalisessa mediassa ja suurimmaksi osaksi muilta naisilta, Ella Kangasalusta, 19, sanoo suoraan.

– Minä eikä kukaan muukaan kuuden hengen palkintojenjakoporukasta kokenut vähättelyä tai esineellistämistä kisoissa, hallilla tai kisaorganisaatiossa sen takia, että olemme naisia.

https://yle.fi/uutiset/3-12472290

Ella Kangasalusta mietti voisivatko junioritytötkin olla mukana jakamassa mitaleja, kun osa kommentoijista ehdotti tilalle junioripoikia.

Keskustelu on erikoinen, koska kaikki muut mitalinjakajat ovat kritisoijille ok, paitsi nämä naiset.

Toinen VIP-hostina ollut henkilö Jennina Niemi toi hänkin julki mielipiteensä. Työ kisaorganisaatiossa tunnustetaan siinä määrin upeaksi, että siihen ilmoittaudutaan vapaaehtoisesti.

Kisaorganisaatio kertoo mitalien jakamisen olevan kunniatehtävä. Televisiokameroiden ja suuren yleisön eteen astuminen vaatii rohkeutta plus heittäytymistä.

https://www.iihf.com/fi/events/2022/wm/news/35262/palkintojen_jakaminen_on_kunniatehtava

Kolme toimittajaa Vuorikoski, Makkonen ja Heinimäki tarkoituksenmukaisesti halusivat typistää nuorten naisten roolin mahdollisimman epäkiitolliseksi ja julistaa heidät omaa tahtoa omaamattomiksi toimijoiksi. Kuten vasemmistofeminismiin kuuluu, halusivat he tämän tehtyään vierittää oman huonon asenteensa suuren yleisön ajatteluksi.

Katsoimme Kangasalustan ja muiden mitaliseremoniaan osallistuneiden naisten TikTok -videoita: ja kyllä, näillä naisilla piisaa omaa tahtoa.

(Ella Kangasalusta / TikTok)

Videoissa näkyy nuoria toiminnallisia ihmisiä, sanoinkuvaamatonta riemuakin on ilmassa. Jännittävä, ainutlaatuinen hetki miljoonayleisön edessä jakamassa kirkkaimpia palkintoja on kokemus.

Vaikea uskoa feministien lisäksi kenenkään muun keskittyneen vikojen etsimiseen näistä naisista.

Oliko tämä viimeinen kerta, kun nuoret naiset pääsevät tekemään tiimin osana palkintojenjaon? Feministit haluavat, ettei heitä seuraavissa kisoissa nähdä kuin taka-alalla, seinien takana piilossa. Julkiseen tilaan kameroiden halutaan pelkkiä miehiä.

Eläköön sovinismi.

Vasemmistoliitto käyttää kansanedustajan lasta politiikanteossa – ja se on hyvin arveluttavaa

(Kuvituskuva/ Sisennys: vasemmistoliiton kesäkokous Vaasassa)

Tuntuu epämiellyttävältä puhua kenenkään lapsesta, kun keskustellaan politiikasta. Mielestämme lasten tulisi varttua turvallisessa Suomessa ja vapaana aikuisten kiistoista.

Vasemmistoliiton kansanedustaja ja intersektionaalinen feministi Veronika Honkasalo päätti kuitenkin jostain syystä alkaa käyttää omaa jälkikasvuaan osana kauhukuvien maalaamista. Ensimmäinen viite tästä saatiin pari viikkoa takaperin vasemmistoliiton kesäkokouksessa 19.päivä elokuuta.

Vasemmistoliitto:

Vasemmistoliitto twiittasi Honkasalon puheen osan. Siinä Honkasalo kertoo kuinka helleiltaisin lohduttaa alakouluikäistä lastaan, jota ahdistaa ruumiiseen tunkeva kuumuus lämpimänä kesäpäivänä.

Tunteisiin vedotaan. Herätetään tunnereaktio kokoukseen osallistujissa. Suotakoon tämä puoluekokoukseen. Suurempi kysymys on, miksi vasemmistoliitto twiittasi puheen julkisuuteen?

Eikä tämä jäänyt tähän.

Tulevasta päätellen Honkasalo ei saanut tarpeeksi vastakaikua sanoilleen. Hän toi siksi tällä viikolla perheensä jälleen politiikkaan:

Tässä vaiheessa ei ole enää pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kansanedustaja käyttäisi omaa lastaan välineenä

a) ilmastopelottelussa

b) edistääkseen omia tavoitteitaan

Arveluttavaa ja itsekästä.

Saatuaan runsaasti palautetta ulostulostaan, alkoi kansanedustaja korjata sosiaalista pääomaa äänestäjiltään intersektionaalisen feminismin keinoin eli uhriutumalla:

Emme halua tunkeutua sen syvemmälle Honkasalon perheen oloihin. Toivomme, että kaikesta huolimatta ulos kasvaa rakastettu lapsi.

Kysymme kuitenkin kuuluuko yhteiskunnan – media mukaan lukien – kasvattaa lapsia, jotka eivät pelon takia saa yöllä nukuttua? Kun syy siihen on ulkona ollut lämmin päivä?

Tai kuuluuko aikuisten hyödyntää lapsiaan politiikassa välineinä? Tai kuuluuko heidän uhriutua sosiaalisessa mediassa epäonnistuttuaan itse antamaan lapselle turvallisen tulevaisuuden tunteen?

Siirtymmekö yhteiskuntaan, jossa kaikki keinot ovat käytössä mielipiteen muokkaamisessa, mukaan lukien oma perhe?

Kysymykset korostuvat, kosta vasemmistoliitto vastaa tällä hetkellä kaikkien lasten koulukasvatuksesta. Alkaen siitä ala-asteesta, josta kotiin päästyään kansanedustajan lapsi odottaa kauhulla jokaista kesää.

Perjantaipulla: prinsessa ja setämies

Tällä viikolla Twitterissä todistettiin esimerkkiä feministisen identiteettipolitiikan välineistä luoda yhteiskuntaan kaksoisstandardeja sekä vahvistaa myyttiä naisia vainoavista rakenteista.

Keskustelun aloitti Suomen nuorin kansanedustaja, Iiris Suomela, joka on hyväosainen valkoinen nainen. Hän nosti kohun, koska hänen puoluesisartaan kutsuttiin sarkastisessa poliittisessa kirjoituksessa jääprinsessaksi. Suomela itse – päästyään Yleen puhumaan aiheesta – pohti, miten tytöt näkevät tulevaisuuteensa, prinsessoinako?

(kuvassa nykysatujen “uhri”, jääprinsessa, myymässä tulevaisuutta tytöille. Itse asiassa modernissa narratiivissa jääprinsessat nähdään vahvoina ja toiminnallisina naishahmoina. Mistä lie 40 vuoden takaa mielensäpahoittajat hakivat oman narratiivinsa.)

Suomela itse käytti ohjelmassa termiä “setämies”. Hän vielä erikseen julisti termin olevan oikeutettu yleistys.

Tämä on feminististä identiteettipolitiikkaa karkeimmillaan. Ihmisiä lokeroidaan mielivaltaisesti eriarvoisiin ryhmittymiin.

Suomela itse (sijais)uhriutui tarjoamalla myytin kaikkia naisia uhkaavista vanhemmista miehistä.

Puretaan kyseistä politiikkaa:

Lontoon Queen Maryn yliopistossa vaikuttava kulttuurin- ja laintutkija Prakash Shah on tehnyt kaksi osuvaa huomiota feministisestä identiteettipolitiikasta:

1. feminism also represents its gradual collapse into identity factions and the capture of power by group members able to capitalise on their identity rather than merit or ability.

Suomeksi: “feminismi edustaa (ideologiana) lyyhistymistä identiteettiryhmiin ja yksilön voimaannuttamista ennemmin heidän identiteettinsä kuin ansioiden tai kykyjen kautta.”

2. As with many Western achievements, feminism also claims that it possesses general truths about human beings.

Suomeksi: “Kuten moni länsimaalainen saavutus, feminismi väittää omaavansa totuuden ihmisyydestä.”

https://www.dailypioneer.com/2018/columnists/feminism-as-retrogressive-identity-politics.html

Suomela käytti termiä setämies, koska halusi kirjoittaa agendalleen tyypillistä narratiivia, jossa on itse sorron uhri ja jossa vastustajiksi määritellään jokin epämääräinen myyttinen rakenne, jota symboloi jokainen valkoihoinen vanhempi mies.

Hän murehtii, miltä tyttöjen tulevaisuus näyttää ja itse käytää termiä “setämies” kuvaamaan kaikkien pienten poikien tulevaisuutta yhteiskunnassa.

Suomela lisäksi toivoi, että hänet nähtäisiin osaamisensa valossa, esimerkiksi verosuunnittelun osalta. Hän ei ole kuitenkaan tuonut esille tätä osaamistaan, vaan sen sijaan käyttää hyödykseen identiteettipolitiikkaa, jossa hänen osaamisensa = identiteetti, eli se, että hän on valkoinen nuori nainen.

Suomela onkin hyvin etuoikeutettu henkilö, ja päätynyt kansanedustajaksi Suomen nuorimpana. Hän on itse asiassa itse todiste siitä, ettei naisille ole enää lasikattoja politiikassa.

—

Feministisessä identiteettipolitiikassa kyse ei ole vain eri sukupuolten välisestä vastakkainasettelusta. Se jakaa naisiakin parempi- ja vähempiarvoisempiin; niihin keiden etua pitää ajaa, ja keiden ei.

Tästä on puhunut Candice Malcolm. Hän kysyi, miksi feministiaktivistit eivät nousseet Britanniassa puolustamaan pakkoprostituutioon pakotettuja valkoihoisia työväenluokantaustaisia tyttöjä:

Malcolm: “The story of white girls being abused by Muslim immigrants is not exactly the story liberal journalists and feminist activists want to tell.

… For all the outrage and activism stirred up during the #MeToo movement — rich and powerful Hollywood celebrities standing up to rich and powerful Hollywood producers — today’s feminists are disturbingly quiet over a sex grooming scandal involving lower class British girls.”

https://torontosun.com/opinion/columnists/malcolm-identity-politics-overtake-feminist-movement

Myös Suomessa esimerkki hyväosaisten naisten hiljaisuudesta nähtiin Oulun tapahtumien yhteydessä. Feministiaktiivit eivät nousseet puolustamaan alaikäisten hyväksikäytettyjen tyttöjen oikeuksia suhteessa vierasmaalaisiin miehiin. Edelleen sama toistui, kun maahanmuuttajataustaiset naiset nostivat mediassa esiin Suomessa rehottavan kunniaväkivallan kulttuurin.

Suomelan ja muiden aktivistien Twitter-tilit olivat hiljaa.

Tämä johtuu siitä, että feministinen identiteettipolitiikka on olemukseltaan eriarvoistava suuntaus, joka pyrkii hyödyttämään suhteellisen pientä joukkoa.

Oheinen ruutukaappaus on tekstistä, jossa vihreitä edustava kuntapoliitikko jakaa ihmisiä heihin, ketkä saavat puhua ja ketkä eivät. Feministisessä identiteettipolitiikassa kyse ei ole toisin sanoen tasa-arvon tuomisesta yhteiskuntaan, vaan oman vallan lisäämisestä. Eri mieltä olevia naisia kehotetaan pitämään suunsa kiinni ja heidät asemoidaan seksuaalisesti.

Feministinen identiteettipolitiikka kiinnittää huomion nimenomaan identiteettiin, jossa tietty identiteetin määritelmä on kaiken suojelun keskipisteenä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että somekohu nostetaan ja uhriudutaan, kun hyväosaista valtaväestön ministeriä ( valkoihoista naista) kutsutaan sarkastisessa poliittisessa kirjoituksessa jääprinsessaksi. Toista, “väärästä” koulukunnasta tulevaa tasa-arvoa ajavaa naispoliitikkoa voidaan samalla pitää “sarkastisesti” pantavana.

Feministinen identiteettipolitiikka ei kestä myöskään vierasmaalaisuutta, koska silloin kysymys tasa-arvosta siirtyisi muualle, paljon oikeampaan kohteeseen.

Monnica T. Williams on kirjoittanut tämän sanoiksi:

Understanding White Feminism

it is a racist ideology that claims to speak for all women while ignoring the needs of women of color and suppressing our voices

T. Williams

https://chacruna.net/how-white-feminists-oppress-black-women-when-feminism-functions-as-white-supremacy/

Kaikki kunnia kyseiselle “jääprinsessalle” Maria Ohisalolle, joka itse ei lähtenyt mukaan uhriutumiseen. (Hämmentävää kyllä, yleensä aina niin asiakeskeinen Li Andersson lähti).

Olen myös varma, että Suomelalta löytyy muutakin osaamista kuin kaksoisstandardien luominen yhteiskuntaan.

Ajan kysymys on, minä päivänä feministisen identiteettipolitiikan kupla puhkeaa. Keskustelua siitä käydään jo muualla maailmassa.

Toivottavasti pian, koska vasta feministisen identiteettipolitiikan luotsaaman vastakkainasettelun taittuessa, pääsemme aidosti puhumaan saman arvoisista ihmisistä.

Vihreä “feminismi” luo maahamme naisille kaksoisstandardeja

Laskettakoon vihreiksi feministeiksi sekä vihreiden että vasemmistoliiton kansanedustajat.

Samaan aikaan, kun kaksi maahanmuuttajataustaista naista nostivat esiin Suomessa kasvavan kunniaväkivallan kulttuurin, puhuivat Emma Kari ja Iiris Suomela omilla Twitter-tileillään sinällään kauniista asioista: Kari onnellisesta lapsuudesta ja Suomela saamastaan suosiosta valkoihoisilta naiskannattajiltaan.

Moderni feminismi on paljastumassa 2010-luvun suureksi myytiksi, josta voi alkaa puhua sen oikealla nimellä. Kyse ei ole aidosta ehdottomasta vaatimuksesta tasa-arvoon, vaan valkoisten naisten ylläpitämästä omien etujen vaalimisesta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Iiris Suomela (kuvassa) sai omien sanojensa mukaan huimat suosionosoitukset kannattajiltaan. Tuskin kukaan kuvankaan henkilöistä muistaa maahanmuuttajanaisten kotonaan käymää päivittäistä taistelua oikeuksistaan, joita varjostaa jatkuva uskonnollinen ja vieraskulttuurillinen konflikti sekä uskonnollisen henkisen väkivallan kehä. Hymy on herkässä, koska valkoisilla naisilla on valtaa – jota he käyttävät luodakseen itselleen lisää valtaa, usein rakentamalla myyttiä valkoisista miehistä sortajina.

Heillä olisi kuitenkin peiliin katsomisen paikka.

Historiantutkimuksessa värilliset naistutkijat nostivat jo vuosikymmeniä sitten keskusteluun valkoihoisten naiskollegoidensa tavan pyyhkiä pois värilliset kanssasisarensa. Ilmeisesti tämä keskustelu ei koskaan saavuttanut Suomea.

Kari twiittasi keskustelun kunniaväkivallasta käydessä kuumimmillaan: “Vaikka Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin koskaan nälkävuosien jälkeen, yli 100 000 lasta elää köyhyydessä. Lasten luokkayhteiskunta on jo täällä. Kaikille kuuluu oikeus onnelliseen lapsuuteen. Siksi seuraavan hallituksen on vähennettävä lapsiköyhyyttä.”

Kari puhuu kauniisti (melkein) kaikista lapsista ja lasten luokkayhteiskunnasta. Mutta ei tarkoita niitä monia suomalaisia ulkomaalaistaustaisia tyttöjä, jotka eivät saa integroitua vapaina kansalaisina yhteiskuntaan. Nämä sadat tyttö- ja poikalapset eivät ole Karin maalaileman luokkayhteiskunnan osia (köyhiä tai rikkaita), vaan kokonaan sen ulkopuolella.

Kukaan kantaväestön vihreistä “feministeistä” ei suonut tukeaan edes yhden twiitin verran, vaikka he varmasti kuulivat avunhuudon heiltä, jotka kasvavat kunniaväkivallan kulttuurissa Suomessa.

Vihreä “feminismi” ei ojenna auttavaa kättään kunniaväkivallan uhreille, koska heidän (ja heidän pahoinpitelijänsä) ihonväri ja kulttuuritausta on väärä. Islam on lieventävä asianhaara, kun puhutaan tyttöjen kaltoinkohtelusta.

Tasa-arvo ei ole lopulta ehdoton vaatimus. Siitä puhutaan vain, kun se tuo etuja itselle. Käsiä ei haluta liata uskonnollisten ehdollistumien kanssa kamppailevien “muiden” puolesta.

%d bloggers like this: