Onko vasemmistofeminismi uusi sovinismi?

(MM-kisat ovat kisaorganisaatiossa mukana olleille huima kokemus, sukupuoleen katsomatta. Kuvassa Ella Kangasalusta / IG)

Alkuun on syytä huomauttaa sovinismin sanana käyneen läpi oman kehityskaarensa. Suomessa termi vakiintui viime vuosikymmeninä tarkoittamaan miesten naisiin kohdistamaa ylemmyydentunnetta ja etenkin nuorten naisten vähättelyä. Termin voi katsoa tarkoittavan myös jonkun ryhmän – kuten feminismin – alentavaa käyttäytymistä toista ryhmää kohtaan.

Tästä pääsemme sujuvasti Me Naiset -lehden artikkeliin, joka kysyy: Miksi vain naiset seisoivat ”palkintotelineinä” MM-kisoissa?

Katkelmia artikkelista:

samanlaiset mekot, kampaukset, meikit ja hymyt.

Miksi kaikki olivat nuoria naisia? Kaikilla oli myös pitkät hiukset. Oliko se valintakriteeri? Miksi ei miehiä? Junioreita?

kaunis, hoikka nainen pistetään objektiksi, telineeksi,

Jos naiset ei kelpaa selostamaan, kommentoimaan, kättelemään, jakamaan mitaleita, mieluummin sit ihan kunnon all male panel kuin et ainoa rooli on olla mitaliteline

Me Naiset -lehden pitäisi olla naisten asioita ajava julkaisu ja ehkä joskus sitä onkin. Tällä kertaa siitä tuli kuitenkin alusta normalisoida nuorten naisten ulkonäkökommentointia, esineellistämistä sekä passivoimista. Toiminallisista naisista tehdään artikkelissa kritiikin kohteita heidän sukupuolensa takia, niitä palkontotelineitä, ovathan he naisia. Artikkelissa käydään läpi naisten ulkonäkö hiuksista alkaen. Hymykin oli vääränlainen. Ilmeisesti MM-kultamitalijuhlallisuudessa olisi pitänyt pönöttää vakavana.

Ikonisesti “feministinen” artikkeli ehdottaa naisten korvaamista miehillä merkittävää näkyvyyttä tarjoavassa tehtävässä, vähintään heidän tilalleen pitää saada poikia.

(Myös miehet ovat pidelleet mitali- ja kukkatelineitä)

Ennen Me Naiset -lehden suorittamaa naisten vähättelyn normalisoimista, ehti sovinismin maaliviivan ylitse Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Hän ei suotta tyytynyt vain väheksymään naisia sanalla “jotain”, vaan vertaa heitä estoitta hunkseihin.

(Riisuiko päätoimittaja naiset katseellaan? Vertaisiko hän poika- saati tyttöjunioreita jakamassa mitaleja hunkseihin?)

Erikoisinta Heinimäen twiitissä on, miten korkeanprofiilin promotyötä tehneiden nuorten naisten vertaaminen kehoaan paljasteleviin “hunkseihin” meni Heinimäen seuraajissa läpi sukkana. Onko nuoren naisen vertaaminen strippareihin kirkkopiireissä yhtä luonnollista kuin aamupalan syöminen?

Ylen entinen toimittaja Katri Makkonen ennätti seuraavaksi paikalle. Hän nimitti promotyötä tehneet naiset mitalitelineiksi. Nuoren naisen kokema ainutlaatuinen hetki maan sen hetkisellä ykköspaikalla televisiossa riistettiin, tilalle tarjottiin kauhistelua.

On selvää, etteivät Makkonen tai Heinimäki esittäisi vastaavia kommentteja miesten pidellessä mitaleja.

Helsingin Sanomien toimittajatuottaja halusi kärjistää tilanteen sukupuolten väliseksi sodaksi.

Ilmeisesti Salla Vuorikoski ajatteli vasemmistofeminismin hengessä ottavansa tilanteesta kaiken mahdollisen hyödyn irti. Hän pääsi samassa twiitissä painamaan alaspäin sekä nuoria naisia että miehiä.

Syvä asenneongelma selkeytyi, kun kysyin Vuorikoskelta, onko hän lukenut mitaliseremoniassa mukana olleiden naisten omia kokemuksia, sitä mitä he itse ajattelevat?

Vuorikosken mukaan mitalitelineiksi nimiteltyjen nuorten naisten omalla kokemuksella ei ole väliä.

Palatkaamme alussa tekemäämme määritelmään sovinismista, nuorten naisten vähättelyyn.

Mitalijakajien omat kokemukset

Keskustelun edetessä MM-kisojen kisaorganisaatiossa mukana olleet naiset itsekin ottivat kantaa käynnissä olleeseen debattiin. He kokivat nimittelyn epämukavana. Pilkkaa tuli pääasiassa naisilta.

Kaikkein hämmentävintä on se, että ikävä kommentointi on tullut vain sosiaalisessa mediassa ja suurimmaksi osaksi muilta naisilta, Ella Kangasalusta, 19, sanoo suoraan.

Minä eikä kukaan muukaan kuuden hengen palkintojenjakoporukasta kokenut vähättelyä tai esineellistämistä kisoissa, hallilla tai kisaorganisaatiossa sen takia, että olemme naisia.

https://yle.fi/uutiset/3-12472290

Ella Kangasalusta pohtii lisäksi voisivatko junioritytötkin olla mukana jakamassa mitaleja – osan kommentoijista ehdotettua heidän tilalleen junioripoikia.

Koko keskustelu on erikoinen, sillä sen pinnan alla velloo ajatus, että kaikki muut mitalijakajina ovat ok, paitsi nämä naiset.

Toinen VIP-hostina ollut henkilö Jennina Niemi toi myös julki mielipiteensä. Työ kisaorganisaatiossa koettiin aina siinä määrin tärkeäksi, että siihen ilmoittauduttiin vapaaehtoisestikin.

Kisaorganisaation itsensä mukaan mitalien jakamiseen osallistuminen on kunniatehtävä. Televisiokameroiden ja suuren yleisön eteen astuminen vaatii paitsi rohkeutta myös heittäytymistä.

https://www.iihf.com/fi/events/2022/wm/news/35262/palkintojen_jakaminen_on_kunniatehtava

Kuitenkin kolme toimittajaa Vuorikoski, Makkonen ja Heinimäki tarkoituksenmukaisesti halusivat typistää nuorten naisten roolin mahdollisimman epäkiitolliseksi ja julistaa heidät omaa tahtoa omaamattomiksi toimijoiksi. Kuten vasemmistofeminismiin kuuluu, yrittivät he vierittää oman ajatusmaailmansa suuren yleisön ajatteluksi.

Katsoin Kangasalustan ja erään toisen mitaliseremoniassa olleen naisen TikTok -videoita ja voin sanoa: kyllä näillä naisilla piisaa omaa tahtoa.

(Ella Kangasalusta / TikTok)

Videoissa näkyy nuoria toiminnallisia ihmisiä, sanoinkuvaamatonta riemuakin on ilmassa. On jännittävä, ainutlaatuinen hetki astua miljoonayleisön eteen televisioon jakamaan kirkkaimpia palkintoja.

En usko feministien lisäksi juuri kenenkään muun keskittyneen vikojen etsimiseen heistä.

Oliko tämä viimeinen kerta, kun nuoret naiset pääsevät tekemään tiimin osana palkintojenjaon? Jos feministejä on uskominen, ei heitä seuraavissa kisoissa nähdä kuin taka-alalla, seinien takana piilossa. Julkiseen tilaan kameroiden halutaan pelkkiä miehiä.

Eläköön sovinismi.

Vasemmistoliitto käyttää kansanedustajan lasta politiikanteossa – ja se on hyvin arveluttavaa

(Kuvituskuva/ Sisennys: vasemmistoliiton kesäkokous Vaasassa)

Tuntuu epämiellyttävältä puhua kenenkään lapsesta, kun keskustellaan politiikasta. Mielestämme lasten tulisi varttua turvallisessa Suomessa ja vapaana aikuisten kiistoista.

Vasemmistoliiton kansanedustaja ja intersektionaalinen feministi Veronika Honkasalo päätti kuitenkin jostain syystä alkaa käyttää omaa jälkikasvuaan osana kauhukuvien maalaamista. Ensimmäinen viite tästä saatiin pari viikkoa takaperin vasemmistoliiton kesäkokouksessa 19.päivä elokuuta.

Vasemmistoliitto:

Vasemmistoliitto twiittasi Honkasalon puheen osan. Siinä Honkasalo kertoo kuinka helleiltaisin lohduttaa alakouluikäistä lastaan, jota ahdistaa ruumiiseen tunkeva kuumuus lämpimänä kesäpäivänä.

Puheella on haluttu herättää vahvoja tunnereaktioita kokoukseen osallistujissa. Suotakoon tämä puoluekokoukseen. Suurempi kysymys on, miksi vasemmistoliitto twiittasi puheen julkisuuteen?

Eikä asia jäänyt tähän.

Tulevasta päätellen Honkasalo ei saanut tarpeeksi vastakaikua sanoilleen. Hän toi siksi tällä viikolla perheensä jälleen politiikkaan:

Tässä vaiheessa ei ole enää pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kansanedustaja käyttäisi omaa lastaan välineenä

a) ilmastopelottelussa

b) edistääkseen omia tavoitteitaan

Tämä on mielestämme hyvin arveluttavaa ja itsekästä.

Saatuaan runsaasti palautetta ulostulostaan, alkoi kansanedustaja korjata sosiaalista pääomaa äänestäjiltään intersektionaalisen feminismin keinoin eli uhriutumalla:

Emme halua tunkeutua sen syvemmälle Honkasalon perheen oloihin. Toivomme, että kaikesta huolimatta ulos kasvaa rakastettu lapsi.

Kysymme kuitenkin kuuluuko yhteiskunnan – media mukaan lukien – kasvattaa lapsia, jotka eivät pelon takia saa yöllä nukuttua? Kun syy siihen on ulkona ollut lämmin päivä?

Tai kuuluuko aikuisten hyödyntää lapsiaan politiikassa välineinä? Tai kuuluuko heidän uhriutua sosiaalisessa mediassa epäonnistuttuaan itse antamaan lapselle turvallisen tulevaisuuden tunteen?

Olemmeko siirtymässä yhteiskuntaan, jossa kaikki keinot ovat käytössä mielipiteen muokkaamisessa, mukaan lukien oma perhe?

Jokainen kysymys on tärkeä, koska vasemmistoliitto vastaa tällä hetkellä kaikkien lasten koulukasvatuksesta. Aina alkaen siitä ala-asteesta, josta kotiin päästyään kansanedustajan lapsi odottaa kauhulla jokaista kesää.

Tapaus 007, kuinka YLE pyrki manipuloimaan lukijoitaan

Tällä viikolla “kohistiin” siitä, kuinka tulevassa Bond-elokuvassa 007 on tummaihoinen nainen.

Moni julkaisu tarjosi uutisen harhaanjohtavalla clickbait-otsikolla. Esimerkiksi YLE otsikoi uutisensa: Bond-leffat harppaavat kerralla nykyaikaan: seuraava 007 on tummaihoinen nainen.

Tarkoituksellisen harhaanjohtavalla otsikolla haluttiin tarjota lukijoille ajatus, jonka mukaan valkoisen maskuliinisen miehen väistyminen on tulevaisuuden tavoite, samoin hänen korvaamisensa naisella.

Kyse on YLEn harjoittamasta feministisestä identiteettipolitiikasta.

https://yle.fi/uutiset/3-10877850

Miesten (ja naisten) fantasia alfauroksesta halutaan rikkoa.

Todellisuudessa James Bond tulee olemaan kuitenkin yhä James Bond, oma charmikas seksistinen itsensä, johon naiset lankeavat. Tämän on vahvistanut YLEn uutisessa feminismiinkin linkitetty käsikirjoittaja Phoebe Waller-Bridge. Ainoa uusi asia on, että seuraavassa Bond-elokuvassa tummaihoinen nainen kantaa hänen koodinimeään – ainakin jonkin aikaa – Bondin viettäessä eläkepäiviään.

Alfauros ei ole katoamassa mihinkään, ja tulee säilyttämään asemansa miesten ja naisten ihailun kohteena myös tosielämässä.

Asian voi kääntää niinkin, että YLEn tekemä clickbait otsikointi edustaa “tosi” feministeille tarkoitettua viihdettä, jossa naiset korvaavat miehet joka osa-alueella ja miesten unelmointi machoilusta ja naisten iskemisestä saatetaan negatiiviseen valoon.

Otsikon luettuaan tosifeministi saattoi ottaa popcornit esille ja fiilistellä otsikon aiheuttamalla mielipahalla – siis omassa mielen sisäisessä fantasiassaan.

Kyse on taas kerran feministisestä identiteettipolitiikasta, jossa kaiken lisäksi tummaa ihonväriä käytetään lyömäaseena. Otsikko ei ollut esimerkiksi: “Lashana Lynch näyttelee seuraavaa 007:ää”, vaan esiin nostettiin ainoastaan kyseisen näyttelijän sukupuoli ja ihonväri.

Tämä on tyypillistä punavihreän kuplan harrastamaa piilorasismia, jossa tummaa ihonväriä käytetään välineenä diversiteetin luomisessa.

Uutisoinnin todellisia motiiveja voi lopulta vain arvailla.

Otsikko olisi voinut olla esimerkiksi myös: maskuliininen James Bond kestää aikaa, ja tulee taas, joka lienisi ollut lähempänä totuutta.

Mutta liian karvas YLEn toimitajalle Paula Tiessalolle.

Perjantaipulla: prinsessa ja setämies

Tällä viikolla Twitterissä nähtiin esimerkki feministisen identiteettipolitiikan keinoista luoda yhteiskuntaan kaksoisstandardeja sekä vahvistaa myyttiä naisia vainoavista rakenteista.

Keskustelun aloitti Suomen nuorin kansanedustaja, Iiris Suomela, joka on hyväosainen valkoinen nainen. Hän nosti kohun, koska hänen puoluesisartaan kutsuttiin sarkastisessa poliittisessa kirjoituksessa jääprinsessaksi. Suomela itse – päästyään Yleen puhumaan aiheesta – pohti, miten tytöt näkevät tulevaisuuteensa, prinsessoinako?

(kuvassa nykysatujen “uhri”, jääprinsessa, myymässä tulevaisuutta tytöille. Itse asiassa modernissa narratiivissa jääprinsessat nähdään vahvoina ja toiminnallisina naishahmoina. Mistä lie 40 vuoden takaa mielensäpahoittajat hakivat oman narratiivinsa.)

Suomela itse käytti ohjelmassa termiä “setämies”. Hän vielä erikseen julisti termin olevan oikeutettu yleistys.

Tämä on feminististä identiteettipolitiikkaa karkeimmillaan – ihmisiä lokeroidaan mielivaltaisesti eriarvoisiin ryhmittymiin.

Suomela itse (sijais)uhriutui tarjoamalla myytin kaikkia naisia uhkaavista vanhemmista miehistä.

Puretaan kyseistä politiikkaa:

Lontoon Queen Maryn yliopistossa vaikuttava kulttuurin- ja laintutkija Prakash Shah on tehnyt kaksi osuvaa huomiota feministisestä identiteettipolitiikasta:

1. feminism also represents its gradual collapse into identity factions and the capture of power by group members able to capitalise on their identity rather than merit or ability.

Eli: “feminismi edustaa (ideologiana) lyyhistymistä identiteettiryhmiin ja yksilön voimaannuttamista ennemmin heidän identiteettinsä kuin ansioiden tai kykyjen kautta.”

2. As with many Western achievements, feminism also claims that it possesses general truths about human beings.

Eli: “Kuten moni länsimaalainen saavutus, feminismi väittää omaavansa totuuden ihmisyydestä.”

https://www.dailypioneer.com/2018/columnists/feminism-as-retrogressive-identity-politics.html

Ei ole sattumaa, että Suomela käytti termiä setämies. Hän loi agendalleen tyypillistä narratiivia, jossa on itse sorron uhri ja jossa vastustajiksi määritellään jokin epämääräinen myyttinen rakenne, jota symboloi jokainen valkoihoinen tiettyyn ikään ehtinyt mies.

On kohtuu banaalia murehtia sitä, miltä tyttöjen tulevaisuus näyttää, kun samaan aikaan itse käytää termiä “setämies” kuvaamaan kaikkien pienten poikien tulevaisuutta yhteiskunnassa.

Suomela myös toivoi, että hänet nähtäisiin osaamisensa valossa, esimerkiksi verosuunnittelun osalta. Hän ei ole kuitenkaan tuonut esille tätä osaamistaan, vaan sen sijaan käyttää hyödykseen identiteettipolitiikkaa, jossa hänen osaamisensa = identiteetti, eli se, että hän on valkoinen nuori nainen.

Suomela onkin hyvin etuoikeutettu henkilö, ja päätynyt kansanedustajaksi Suomen nuorimpana. Hän on itse asiassa itse todiste siitä, ettei naisille ole enää lasikattoja politiikassa.

Toiseksi on syytä huomioida, ettei feministisessä identiteettipolitiikassa kyse ole vain eri sukupuolten välisestä vastakkainasettelusta. Feministinen identiteettipolitiikka jakaa myös naisia parempi- ja vähempiarvoisempiin; niihin keiden etua pitää ajaa, ja keiden ei.

Tästä huomautti vuosi sitten muun muassa Candice Malcolm. Hän pohti sitä, miksi feministiaktivistit eivät nousseet Britanniassa puolustamaan pakkoprostituutioon pakotettuja valkoihoisia työväenluokantaustaisia tyttöjä:

Malcolm: “The story of white girls being abused by Muslim immigrants is not exactly the story liberal journalists and feminist activists want to tell.

For all the outrage and activism stirred up during the #MeToo movement — rich and powerful Hollywood celebrities standing up to rich and powerful Hollywood producers — today’s feminists are disturbingly quiet over a sex grooming scandal involving lower class British girls.”

https://torontosun.com/opinion/columnists/malcolm-identity-politics-overtake-feminist-movement

Myös Suomessa esimerkki hyväosaisten naisten hiljaisuudesta nähtiin Oulun tapahtumien yhteydessä. Feministiaktiivit eivät nousseet puolustamaan alaikäisten hyväksikäytettyjen tyttöjen oikeuksia suhteessa vierasmaalaisiin miehiin. Edelleen sama toistui, kun maahanmuuttajataustaiset naiset nostivat mediassa esiin Suomessa rehottavan kunniaväkivallan kulttuurin.

Suomelan ja muiden aktivistien Twitter-tilit olivat hiljaa.

Tämä johtuu osittain siitä, että feministinen identiteettipolitiikka on olemukseltaan eriarvoistava suuntaus, joka pyrkii hyödyttämään suhteellisen pientä joukkoa.

Oheinen ruutukaappaus on tekstistä, jossa vihreitä edustava kuntapoliitikko jakaa ihmisiä heihin, ketkä saavat puhua ja ketkä eivät. Feministisessä identiteettipolitiikassa kyse ei ole toisin sanoen tasa-arvon tuomisesta yhteiskuntaan, vaan oman vallan lisäämisestä. Eri mieltä olevia naisia kehotetaan pitämään suunsa kiinni ja heidät asemoidaan seksuaalisesti.

Feministinen identiteettipolitiikka kiinnittää huomion nimenomaan identiteettiin, jossa tietty identiteetin määritelmä on kaiken suojelun keskipisteenä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että somekohu nostetaan ja uhriudutaan, kun hyväosaista valtaväestön ministeriä ( valkoihoista naista) kutsutaan sarkastisessa poliittisessa kirjoituksessa jääprinsessaksi. Toista, “väärästä” koulukunnasta tulevaa tasa-arvoa ajavaa naispoliitikkoa voidaan samalla pitää “sarkastisesti” pantavana.

Vastaavasti feministinen identiteettipolitiikka ei kestä vierasmaalaisuutta tai vierasmaalaisia lähtökohtia, koska se siirtäisi kysymyksen tasa-arvosta muualla, paljon oikeampaan kohteeseen.

Monnica T. Williams tiivisti taannoin asian sanoin:

Understanding White Feminism

it is a racist ideology that claims to speak for all women while ignoring the needs of women of color and suppressing our voices

T. Williams

https://chacruna.net/how-white-feminists-oppress-black-women-when-feminism-functions-as-white-supremacy/

Kaikki kunnia kyseiselle “jääprinsessalle” Maria Ohisalolle, joka itse ei lähtenyt mukaan uhriutumiseen. (Hämmentävää kyllä, yleensä aina niin asiakeskeinen Li Andersson lähti).

Olen myös varma, että Suomelalta löytyy muutakin osaamista kuin kaksoisstandardien luominen yhteiskuntaan.

Onkin vain ajan kysymys, milloin feministisen identiteettipolitiikan kupla puhkeaa. Keskustelua siitä käydään jo muualla maailmassa.

Toivottavasti pian, sillä vasta kun feministisen identiteettipolitiikan luotsaama vastakkainasettelu taittuu, pääsemme aidosti puhumaan saman arvoisista ihmisistä.

Miksi tasa-arvo tulisi irroittaa feminismistä?

Tänään saatiin uusi todiste siitä, miten tasa-arvoa käytetään välineenä feministisessä identiteettipolitiikassa. Välineellä ei ole tarkoitus tuottaa yhteiskuntaan aitoa tasa-arvoa,vaan valtaa omalle poliittiselle ryhmittymälle.

Iiris Suomela twiittasi: ” Nyt on hallitus kasassa – ja millainen siitä tulikaan! 11/19 ministereistä on naisia ja ohjelma edistää yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia, ilmastotoimia & sivistystä historiallisen kovalla voimalla. Suunta on vahvan feministinen ja hyvä niin! #hallitus#hallitusohjelma#feminismi

ja Emma Kari: “Nyt ovat kaikki ministerit tiedossa. Muutos aikaisempaan näkyy selvästi myös siinä, että Rinteen hallituksessa on ministereinä 11 naista ja 8 miestä. Naisenemmistöiset hallitukset ovat tämän maan historiassa harvassa. “#tasaarvo#feministinenhallitus

Kumpikin kansanedustaja yhdistää naisen suuremman määrän hallituksessa tasa-arvoon. Ja edelleen tasa-arvon feminismiin. Kari puhuu lisäksi feministisestä hallituksesta, ikään kuin kaikki sen (nais)edustajat kannattaisivat hänen ajamaansa feminististä identiteettipolitiikkaa.

Toisin sanoen Kari haluaa tuottaa yhteiskuntaan luentaa, jonka mukaan naisten suurempi määrä on tarina suuremmasta tasa-arvosta, jota kaikki ajavat. Näin vahvasti sukupuolittunut lähestymistapa edustaa lähinnä (piilo)narsismia.

Oikeastaan kyseinen hallituskokoonpano jo osoittaa, että myytti poliittisen vallan lasikatosta on jo murtunut. Itse asiassa se murtui jo monia vuosia sitten muiden naisten ja miesten taistelun tuloksena. Suomela ja Kari kuitenkin haluavat ylläpitää myyttiä omista valtapoliittisista syistään. Ironisesti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa feminismi ideologiana muuttuu eriarvoitavaksi.

Siksi tasa-arvo termi tulisi irroittaa feminismistä. Vasta sen jälkeen saamme mahdollisuuden pohtia sitä, mitä tasa-arvo on, objektiivisesti ja kummankin sukupuolen osalta.

Lopuksi onnittelut kaikille uusille ministereille sukupuoleen katsomatta.

Helsingin Sanomien toimittaja haluaa hiljentää naisen äänen

Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Nieminen syyttää Laura Huhtasaarta naisten oikeuksien vastustamisesta.

Väitteensä Nieminen perustelee valheilla, väärällä informaatiolla ja yhdistelemällä toisiinsa liittymättömiä asiakokonaisuuksia, kuten valitettavan usein nykyjournalismi tekee silloin, kun toimittaja ajaa omaa agendaansa.

Nieminen kirjoittaa: “Huhtasaari väitti, että he (feministit) halveksivat juutalais-kristillistä kulttuuria, mutta vaikenevat islamista. Teen sen nyt pyytämättä, irtisanoudun feminismistä once and for all, Huhtasaari kirjoitti. Se oli looginen teko populistin näkökulmasta. Siitäkin huolimatta, että ilman naisasialiikkeiden taisteluita Huhtasaari ei olisi menestyvä poliitikko vuonna 2019.”

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006126693.html

Tasa-arvon näkökulmasta Niemisen teksti on surullista ja asenteellisen oloisen miehen kirjoittamaa propagandaa, jonka päämääränä on laittaa kaikki naiset yhteen ja samaan muottiin.

Niemisen teksti sisältää kolme ideologista ajatusta:

  1. Tasa-arvoa voi ajaa vain tietystä poliittisesta näkökulmasta käsin. Toisin sanoen Nieminen tekee oletuksen, jonka mukaan voidakseen ajaa naisten asiaa, täytyy naisen tai miehen kuulua tiettyyn poliittiseen rintamaan, eli vihervasemmistoon. Tämä on tasa-arvon omimista ja lukuisten kyseiseen rintamaan kuulumattomien naisten ja miesten aliarvioimista ja hiljentämistä.
  2. Nainen ei saa kritisoida feminismiä. Toisin sanoen kaikkien naisten pitäisi ajatella samalla tapaa. Huhtasaari ei voi taistella tasa-arvon puolesta, jos hän kritisoi vihervasemmiston ajamaa (värittynyttä ja yhteiskuntaa polarisoivaa) mies ja nainen -vastakkainasettelua.
  3. Itsenäinen nainen, joka uskaltaa vastustaa myös muita naisia, hylkää naisasialiikkeen perinnön. Tosi asiassa itsenäisyys tarkoittaa mahdollisuutta olla eri mieltä myös muiden naisten kanssa.

Kolumnien on toki tarkoitus olla kärjistettyjä ja herättää mielipiteitä.

Niemisen kolumni on kuitenkin hyvä osoitus valtamedian politisoituneesta argumentoinnista, jossa jokin tietty toimittajan ideologia ohjaa lukijoille luotua uutissisältöä. Ideologisten teemojen toistuessa eri uutisissa, voidaan alkaa puhua politisoituneesta mediasta.

Vihreä “feminismi” luo maahamme naisille kaksoisstandardeja

Laskettakoon vihreiksi feministeiksi sekä vihreiden että vasemmistoliiton kansanedustajat.

Samaan aikaan, kun kaksi maahanmuuttajataustaista naista nostivat esiin Suomessa kasvavan kunniaväkivallan kulttuurin, puhuivat Emma Kari ja Iiris Suomela omilla Twitter-tileillään sinällään kauniista asioista: Kari onnellisesta lapsuudesta ja Suomela saamastaan suosiosta valkoihoisilta naiskannattajiltaan.

Moderni feminismi on paljastumassa 2010-luvun suureksi myytiksi, josta voi alkaa puhua sen oikealla nimellä. Kyse ei ole aidosta ehdottomasta vaatimuksesta tasa-arvoon, vaan valkoisten naisten ylläpitämästä omien etujen vaalimisesta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Iiris Suomela (kuvassa) sai omien sanojensa mukaan huimat suosionosoitukset kannattajiltaan. Tuskin kukaan kuvankaan henkilöistä muistaa maahanmuuttajanaisten kotonaan käymää päivittäistä taistelua oikeuksistaan, joita varjostaa jatkuva uskonnollinen ja vieraskulttuurillinen konflikti sekä uskonnollisen henkisen väkivallan kehä. Hymy on herkässä, koska valkoisilla naisilla on valtaa – jota he käyttävät luodakseen itselleen lisää valtaa, usein rakentamalla myyttiä valkoisista miehistä sortajina.

Heillä olisi kuitenkin peiliin katsomisen paikka.

Historiantutkimuksessa värilliset naistutkijat nostivat jo vuosikymmeniä sitten keskusteluun valkoihoisten naiskollegoidensa tavan pyyhkiä pois värilliset kanssasisarensa. Ilmeisesti tämä keskustelu ei koskaan saavuttanut Suomea.

Kari twiittasi keskustelun kunniaväkivallasta käydessä kuumimmillaan: “Vaikka Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin koskaan nälkävuosien jälkeen, yli 100 000 lasta elää köyhyydessä. Lasten luokkayhteiskunta on jo täällä. Kaikille kuuluu oikeus onnelliseen lapsuuteen. Siksi seuraavan hallituksen on vähennettävä lapsiköyhyyttä.”

Kari puhuu kauniisti (melkein) kaikista lapsista ja lasten luokkayhteiskunnasta. Mutta ei tarkoita niitä monia suomalaisia ulkomaalaistaustaisia tyttöjä, jotka eivät saa integroitua vapaina kansalaisina yhteiskuntaan. Nämä sadat tyttö- ja poikalapset eivät ole Karin maalaileman luokkayhteiskunnan osia (köyhiä tai rikkaita), vaan kokonaan sen ulkopuolella.

Kukaan kantaväestön vihreistä “feministeistä” ei suonut tukeaan edes yhden twiitin verran, vaikka he varmasti kuulivat avunhuudon heiltä, jotka kasvavat kunniaväkivallan kulttuurissa Suomessa.

Vihreä “feminismi” ei ojenna auttavaa kättään kunniaväkivallan uhreille, koska heidän (ja heidän pahoinpitelijänsä) ihonväri ja kulttuuritausta on väärä. Islam on lieventävä asianhaara, kun puhutaan tyttöjen kaltoinkohtelusta.

Tasa-arvo ei ole lopulta ehdoton vaatimus. Siitä puhutaan vain, kun se tuo etuja itselle. Käsiä ei haluta liata uskonnollisten ehdollistumien kanssa kamppailevien “muiden” puolesta.

“Kunnia”väkivallasta

Luin tänään Eva Tawasolin puheenvuoron kunniaväkivallasta. Erityisesti silmiin osui kaksi kohtaa:

“Olen esimerkiksi käynyt keskustelua asiasta median kanssa aiemminkin. Sanomisiini ei ole täysin uskottu ja vahvistusta kertomuksilleni on haluttu hakea esimerkiksi imaameilta. Minun on hankala ymmärtää, miten ilmeisesti puolueettomaksi koettu asiantuntijalausunto halutaan henkilöiltä, jotka kokemukseni mukaan mahdollistavat ja ilmentävät kunniakulttuurin olemassaolon”, Tawasoli kirjoittaa.

Lisäksi hän huomauttaa, kuinka “on Ihmisoikeusliitto todennut, että viranomaisten vaikenemista selittää osaamattomuuden lisäksi osakseen rasistiksi leimautumisen pelko.”

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/evatawasoli/275864-kunniavakivalta-mykistaa-uhrin-ja-suojelijan/

Tawasoli viittaa median ja poliitikkojen kansalaisten silmiä sulkevaan toimintaan. Media ei ole ainoastaan sulkenut omia silmiään, vaan myös pyrkinyt poistamaan asian suuren yleisön tietoisuudesta.

Varmennuksen hakeminen imaamilta naista hakkaavan miesmuslimin toiminnalle peittelee “kunnia”väkivaltaa suosivan uskonnollisen kulttuurin olemassaoloa. Kaikki imaamit tuskin puhuvat “kunnia”väkivallan puolesta, mutta vielä harvemmin yhteisönsä miehiä vastaan.

Toisaalta, jos politiikot eivät ole ottaneet asiaan kantaa, koska pelkäävät leimaantumista rasisteiksi, on kysyttävä: mahdollistuuko naisia alistava islamistinen kulttuuri poliitikkojen (itsekkäiden) pelkojen takia?

Esiin nousee monen feministiksi itseään kutsuvan politiikon kaksinaismoralismi. Samaan aikaan, kun vaahdotaan Suomessa syntyneiden naisten eurosta, ei haluta puuttua huomattavasti heikommassa olevien muslminaisten asemaan. Siksi voi perustellusti olettaa feministien hakevan sukupuolikeskustelussa pelimerkkejä vain itselleen.

Näille ihmisille tärkeämpää on polarisoida yhteiskuntaa muun muassa yli 50-vuotiaita “setiä” haukkumalla kuin ojentaa auttava käsi sorretussa asemassa oleville kanssasisarille.

Positiivisena asiana todekkakoon, että maahanmuuttajien negatiivista tuontikulttuuria kyseenalaistava keskustelu on noussut julkisuuteen ja lehtien lööppeihin.

Silti pinnalle jää tunne, ettei epäkohtiin olla aidosti puuttumassa.

%d bloggers like this: