Yle ja kolonialismi: miksi valtamedia toistaa vasemmiston narratiivia suomalaisista alistajina?

Islamissa orjakauppa kohdistui mm nuoriin naisiin.

Pelkästään Etelä-Pohjanmaan Isostakyröstä ryöstettiin isonvihan eli Venäjän miehityksen aikana 1700-luvun alussa kaikkiaan 151 lasta.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/historia/pohjalaiselle-opettajalle-selvisi-aikuisena-etta-han-on-orjan-jalkelainen-venalaisten-viema-esa-on-sukumme-suurmies/

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui 1700-luvun puolivälissä reilut 400 000 henkilöä. Samoihin aikoihin Portugalissa asui yli 3 miljoonaa ja Britanniassa noin 12 miljoonaa henkilöä 1800-luvun alussa.

https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/vaestonkehitys.html

Suomi oli pieni syrjäinen maa, joka valloitettiin useaan kertaan.

Tämä ei estänyt Suomesta kehittymästä yhtä maailman tasa-arvoisimmista ja hyvinvoivimmista valtioista.

Jostain syystä tämä narratiivi ei kuitenkaan kelpaa Ylelle. Onnistumisen sijaan meistä on alettu puhua orjuuttajina ja kolonialisteina. Ja tämän tekee verorahoin kustannettu valtiollinen media.

Viimeisimpänä Emmi Nuorgam valitti Ylen julkaisemana siitä, kuinka suomalaiset haluavat omia saamelaisen kulttuurin ja riistää heitä.

https://yle.fi/uutiset/3-11498036

Sitä Emmi ei kerro, miksi hän itse nauttii kaupunkielämästä kaikkine etuineen ja on luopunut siitä saamelaisten perinteisestä elämäntyylistä, jonka katoamisesta syyllistää muita suomalaisia.

Tai sitä, mikä on aitoa saamelaisuutta ja kuinka pitkälle se saa integroitua muuhun maailmaan.

Saamelaisten elämäntyyli ei hänelle itselleen kelpaa, mutta silti saamelaisuus pitäisi hänen mukaansa eristää ja museoida Lappiin.

Kyse ei ole konkretiasta, vaan ideologiasta. Ideologian teemana on tehdä “rodusta”, “alkuperästä” ja viime kädessä ihonväristä poliittinen ase.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Videolla esimerkki identiteettipolitiikasta ja ihonväristä vasemmiston käyttämänä teemana.

Yle on tänä vuonna käyttänyt ahkeraan tätä vasemmiston asetta. Esimerkiksi jokin aika sitten ilmestynyt artikkeli kysyy: Mikä on suomalaisten suhde kolonialismiin ja miksi siitä on niin vaikea puhua?

Jo otsikko väittää, että suomalaiset eivät ole rehellisiä itselleen ennen kuin myöntävät olevansa maailmanlaajuisia kolonialisteja.

Lisäksi:

Yle pyysi historian ja yhteiskuntatieteen asiantuntijoita pohtimaan, pitäisikö suomalaisten mahdollisista rooleista valloittajina ja valloittajien apuna keskustella myös meillä. Ja mitä sellainen keskustelu itse asiassa tarkoittaisi?

https://yle.fi/uutiset/3-11447726

Yle ei ole yksin suomalaisen identiteetin murtamisessa. Agendajournalismia harrastava HS nimittäin kysyi: Milloin suomalaiset alkavat puhua valkoisuudestaan?

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006595024.html

HS:n toimittaja haluaisi, että käperrymme kansakuntana itseemme. Ainoa meitä määrittävä tekijä on syyllisyys, jonka perustana toimii valkoinen ihonväri.

Miksi valtamedia ylipäätään luo kertomusta meistä suomalaisista alistajina?

Samalla pitää kysyä, miksi vasemmistohenkisestä sukupuolentutkimuksen teorian postkolonialistisesta suuntauksesta ollaan legitimisoimassa suomalaisuutta selittävä tiede?

Sukupuolentutkimusta tieteenä ei ole kunnolla haastettu. Se sivuuttaa joukon muita tieteitä, kuten biologian ja historian. Se myös kasvoi naistutkimuksen päälle, jonka lähtökohtana oli naisten kokema sorto ja miesten syyllisyys.

Kysymys kolonialisminarratiivin motiivista on oikeutettu.

Tavoite on selvästi syyllistää tulkitsemalla historiaa uudestaan tuomalla sinne asioita, joita siellä ei ole. Räikeimmillään voidaan puhua jopa suomalaisen identiteetin mitätöimisestä historiaa vääristämällä tai uudesta rotuopista.

Sanotaan, että olet huono, koska tätä tapahtui joskus, tai koska ihonvärisi on valkoinen. Tavoitteena on ihmisten passivointi, jolloin valta siirtyy narratiivia ylläpitävälle taholle.

Entä onko tässä jo osittain onnistuttu? Tänään ilmestyi Teemu Keskisarjan sarkastinen kolumni, jonka valitettavan moni otti tosissaan.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006612105.html

Se osoittaa, että pieni kansakunta yhä tarvitsee selviytyäkseen identiteettinsä vahvistamista, ei sen murtamista.

HS:n toimittaja maalitti amerikkalaisteiniä valheellisin perustein, milloin hän pyytää anteeksi?

Suomessa on huolestuttavissa määrin lisääntynyt agendajournalismi. Sille ominaisesti toimittajalla on ennakkoasenne yhteiskuntaa kohtaan. Hän kirjoittaa kommenttinsa ja uutisensa palvelemaan tätä agendaa.

Tässä tapauksessa HS:n toimittaja levitti sanomaansa uutisoimalla valheita.

Vuoden 2019 alkupuolella levisi video, jossa Trumpia kannattava poikajoukko näyttää pilkkaavan Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaita.

Media niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa riensi syyttämään poikia ja etenkin yhtä heistä – Nicholas Sandmannia – rasisteiksi.

Suomessa Helsingin Sanomien toimittaja Ville Similä kirjoitti mm. seuraavaa:

“Nuori poika seisoo aivan miehen edessä, katsoo tätä silmiin ja hymyilee pilkallisesti.”

“Vieressä koulutoverit hyppivät ja huutavat ”build that wall”, rakentakaa muuri.”

“Poikien käytöstä Phillipsiä kohtaan on vaikea kuvailla muuksi kuin puhtaaksi ilkeydeksi. Muuta motiivia ei ole kuin puolustuskyvyttömän miehen nöyryyttäminen joukolla.”

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005971840.html

Samankaltaisia väittämiä esittivät lukuisat amerikkalaismediat.

Sitten paljastui toinen video ja uusia näkökulmia tapahtumiin. Ne osoittivat, ettei poikien tai Sandmannin toiminnassa ollut mitään rasistista.

Pojat odottivat nähtävyyksien jälkeen bussimatkaa takaisin kotiin. Sandmann astui eri osapuolien väliin lieventääkseen jännitettä. Hän hymyili osoittaakseen, ettei ole aggressiivinen.

Selvisi myös, että tilanne alkoi eskaloitua tummaihoisten “Israelin jälkeläisten” pilkatessa poikia. Missään videossa ei kuulla poikien huutavan sanaakaan muurista.

https://edition.cnn.com/2019/01/21/us/maga-hat-teens-native-american-second-video/index.html

Lopulta tappouhkauksia median toiminnan seurauksena vastaanottanut Sandmann haastoi ison joukon amerikkalaismedioita oikeuteen – ja voitti.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Kaikki häntä vastaan esitetyt syytökset olivat valheellisia.

Viimeisimpänä The Washington Post kiirehti sopimaan pojan kanssa vaateen 250 miljoonan dollarin korvauksista:

https://edition.cnn.com/2020/07/24/media/washington-post-sandmann-settlement-lawsuit/index.html

Samoin valhetta ovat yllä mainitut HS:n toimittajan Ville Similän esittämät väitteet. Ne ovat tarkoituksellista agendajournalismia, jossa Similä kirjoittaa tapahtumista niin kuin toivoi niiden menevän – ei sen pohjalta, mitä oikeasti tapahtui.

Tämä on vain yksi esimerkki muun muassa HS:n sivuillaan sallimasta punavihreästä agendajournalismista ja propagandasta, jossa pääosin punavihreät toimittajat eivät pyri selvittämään totuutta, vaan rientävät heittämään kiviä ja syyttämään ihmisiä rasisteiksi.

Jokainen voi itse päätellä, miten hyvin tämänkaltainen journalismi palvelee lukijoita. Ja miten se vääristää kuvaa yhteiskunnasta.

Vähin mitä HS ja Similä voisivat tehdä on pyytää anteeksi, jos ei keneltäkään muilta niin lukijoiltaan.

Suomalaisilla on oikeus vaatia uutisjournalismilta korkeampaa tasoa.

Sekä toimittajilta tosiasioiden kertomista.

Helsingin Sanomien toimittaja haluaa hiljentää naisen äänen

Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Nieminen syyttää Laura Huhtasaarta naisten oikeuksien vastustamisesta.

Väitteensä Nieminen perustelee valheilla, väärällä informaatiolla ja yhdistelemällä toisiinsa liittymättömiä asiakokonaisuuksia, kuten valitettavan usein nykyjournalismi tekee silloin, kun toimittaja ajaa omaa agendaansa.

Nieminen kirjoittaa: “Huhtasaari väitti, että he (feministit) halveksivat juutalais-kristillistä kulttuuria, mutta vaikenevat islamista. Teen sen nyt pyytämättä, irtisanoudun feminismistä once and for all, Huhtasaari kirjoitti. Se oli looginen teko populistin näkökulmasta. Siitäkin huolimatta, että ilman naisasialiikkeiden taisteluita Huhtasaari ei olisi menestyvä poliitikko vuonna 2019.”

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006126693.html

Tasa-arvon näkökulmasta Niemisen teksti on surullista ja asenteellisen oloisen miehen kirjoittamaa propagandaa, jonka päämääränä on laittaa kaikki naiset yhteen ja samaan muottiin.

Niemisen teksti sisältää kolme ideologista ajatusta:

  1. Tasa-arvoa voi ajaa vain tietystä poliittisesta näkökulmasta käsin. Toisin sanoen Nieminen tekee oletuksen, jonka mukaan voidakseen ajaa naisten asiaa, täytyy naisen tai miehen kuulua tiettyyn poliittiseen rintamaan, eli vihervasemmistoon. Tämä on tasa-arvon omimista ja lukuisten kyseiseen rintamaan kuulumattomien naisten ja miesten aliarvioimista ja hiljentämistä.
  2. Nainen ei saa kritisoida feminismiä. Toisin sanoen kaikkien naisten pitäisi ajatella samalla tapaa. Huhtasaari ei voi taistella tasa-arvon puolesta, jos hän kritisoi vihervasemmiston ajamaa (värittynyttä ja yhteiskuntaa polarisoivaa) mies ja nainen -vastakkainasettelua.
  3. Itsenäinen nainen, joka uskaltaa vastustaa myös muita naisia, hylkää naisasialiikkeen perinnön. Tosi asiassa itsenäisyys tarkoittaa mahdollisuutta olla eri mieltä myös muiden naisten kanssa.

Kolumnien on toki tarkoitus olla kärjistettyjä ja herättää mielipiteitä.

Niemisen kolumni on kuitenkin hyvä osoitus valtamedian politisoituneesta argumentoinnista, jossa jokin tietty toimittajan ideologia ohjaa lukijoille luotua uutissisältöä. Ideologisten teemojen toistuessa eri uutisissa, voidaan alkaa puhua politisoituneesta mediasta.