Yle ja kolonialismi: miksi valtamedia toistaa vasemmiston narratiivia suomalaisista alistajina?

Islamissa orjakauppa kohdistui mm nuoriin naisiin.

Pelkästään Etelä-Pohjanmaan Isostakyröstä ryöstettiin isonvihan eli Venäjän miehityksen aikana 1700-luvun alussa kaikkiaan 151 lasta.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/historia/pohjalaiselle-opettajalle-selvisi-aikuisena-etta-han-on-orjan-jalkelainen-venalaisten-viema-esa-on-sukumme-suurmies/

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui 1700-luvun puolivälissä reilut 400 000 henkilöä. Samoihin aikoihin Portugalissa asui yli 3 miljoonaa ja Britanniassa noin 12 miljoonaa henkilöä 1800-luvun alussa.

https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/vaestonkehitys.html

Suomi oli pieni syrjäinen maa, joka valloitettiin useaan kertaan.

Tämä ei estänyt Suomesta kehittymästä yhtä maailman tasa-arvoisimmista ja hyvinvoivimmista valtioista.

Jostain syystä tämä narratiivi ei kuitenkaan kelpaa Ylelle. Onnistumisen sijaan meistä on alettu puhua orjuuttajina ja kolonialisteina. Ja tämän tekee verorahoin kustannettu valtiollinen media.

Viimeisimpänä Emmi Nuorgam valitti Ylen julkaisemana siitä, kuinka suomalaiset haluavat omia saamelaisen kulttuurin ja riistää heitä.

https://yle.fi/uutiset/3-11498036

Sitä Emmi ei kerro, miksi hän itse nauttii kaupunkielämästä kaikkine etuineen ja on luopunut siitä saamelaisten perinteisestä elämäntyylistä, jonka katoamisesta syyllistää muita suomalaisia.

Tai sitä, mikä on aitoa saamelaisuutta ja kuinka pitkälle se saa integroitua muuhun maailmaan.

Saamelaisten elämäntyyli ei hänelle itselleen kelpaa, mutta silti saamelaisuus pitäisi hänen mukaansa eristää ja museoida Lappiin.

Kyse ei ole konkretiasta, vaan ideologiasta. Ideologian teemana on tehdä “rodusta”, “alkuperästä” ja viime kädessä ihonväristä poliittinen ase.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Videolla esimerkki identiteettipolitiikasta ja ihonväristä vasemmiston käyttämänä teemana.

Yle on tänä vuonna käyttänyt ahkeraan tätä vasemmiston asetta. Esimerkiksi jokin aika sitten ilmestynyt artikkeli kysyy: Mikä on suomalaisten suhde kolonialismiin ja miksi siitä on niin vaikea puhua?

Jo otsikko väittää, että suomalaiset eivät ole rehellisiä itselleen ennen kuin myöntävät olevansa maailmanlaajuisia kolonialisteja.

Lisäksi:

Yle pyysi historian ja yhteiskuntatieteen asiantuntijoita pohtimaan, pitäisikö suomalaisten mahdollisista rooleista valloittajina ja valloittajien apuna keskustella myös meillä. Ja mitä sellainen keskustelu itse asiassa tarkoittaisi?

https://yle.fi/uutiset/3-11447726

Yle ei ole yksin suomalaisen identiteetin murtamisessa. Agendajournalismia harrastava HS nimittäin kysyi: Milloin suomalaiset alkavat puhua valkoisuudestaan?

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006595024.html

HS:n toimittaja haluaisi, että käperrymme kansakuntana itseemme. Ainoa meitä määrittävä tekijä on syyllisyys, jonka perustana toimii valkoinen ihonväri.

Miksi valtamedia ylipäätään luo kertomusta meistä suomalaisista alistajina?

Samalla pitää kysyä, miksi vasemmistohenkisestä sukupuolentutkimuksen teorian postkolonialistisesta suuntauksesta ollaan legitimisoimassa suomalaisuutta selittävä tiede?

Sukupuolentutkimusta tieteenä ei ole kunnolla haastettu. Se sivuuttaa joukon muita tieteitä, kuten biologian ja historian. Se myös kasvoi naistutkimuksen päälle, jonka lähtökohtana oli naisten kokema sorto ja miesten syyllisyys.

Kysymys kolonialisminarratiivin motiivista on oikeutettu.

Tavoite on selvästi syyllistää tulkitsemalla historiaa uudestaan tuomalla sinne asioita, joita siellä ei ole. Räikeimmillään voidaan puhua jopa suomalaisen identiteetin mitätöimisestä historiaa vääristämällä tai uudesta rotuopista.

Sanotaan, että olet huono, koska tätä tapahtui joskus, tai koska ihonvärisi on valkoinen. Tavoitteena on ihmisten passivointi, jolloin valta siirtyy narratiivia ylläpitävälle taholle.

Entä onko tässä jo osittain onnistuttu? Tänään ilmestyi Teemu Keskisarjan sarkastinen kolumni, jonka valitettavan moni otti tosissaan.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006612105.html

Se osoittaa, että pieni kansakunta yhä tarvitsee selviytyäkseen identiteettinsä vahvistamista, ei sen murtamista.