Tag: YLE

Näkökulma: Yle vahvisti tutkijoiden halua huudella suomalaisia kolonialisteiksi – Akseli Kongossa

2000-luvulle akateeminen historiantutkimus on kriisissä.

Klassinen teesi primäärilähteiden tarjoamasta aktuaalista tiedosta on haastettu. Postmodernissa historiakirjoituksessa painottuu historialähteiden tulkinnanvaraisuus. Radikaaleimmillaan tämä tarkoittaa historiankirjoituksen tranformaatiota mielipiteiksi. Jokainen tutkija voi keksiä oman historiakuvansa.

Ytimekkäänä esimerkkinä historiantutkimuksen kriisin lopputuloksesta toimii toimittaja Mikko Pesosen koostaman artikkeli dokumentaristi Jouko Aaltosen ja historioitsija Seppo Sivosen kirjoittamasta teoksesta Kongon Akseli. Suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina.

https://yle.fi/uutiset/3-12318328

Ensimmäinen ongelma löytyy tekijöistä

Jouko Aaltonen on pitkänlinjan dokumenttielokuvien ohjaaja. Dokumenttielokuva on lajina käsikirjoittamisen ja leikkaamisen avulla koostettu kuviteltu tapahtumasarja. Ohjaaja koostaa valitsemastaan lähdemateriaalista haluamansa näköisen tarinan. Näyn käy, vaikka lähdemateriaali on autenttista.

Jouko Aaltonen on oman agendan myynnin ammattimies. Hän on moderni versio vanhan maailman yskänlääkekauppiaasta, joka keksii juoman sisältävän milloin mitäkin.

Kongon Akseli -kirjasta kertovassa artikkelissa Aaltosen ja Sivosen myyntituote ovat suomalaiset kolonialistit, oli todisteita tai ei. Ja koska he eivät löydä todisteita, ynnäävät he kuvaamiinsa henkilöihin yleistyksiä. Suomalainen konemieskin muuttuu taikaiskusta kolonialistiksi vaihtamalla asuinmaata.

Toisessa luomuksessa Orjia ja isäntiä, keksivät Aaltonen ja Sivonen – jälleen Ylen artikkelin mukaan – julistaa suomalaiset siirtomaaherroiksi, joiden aateliskodeissa juotiin teetä posliinikupeista silkkimekossa jo 1700-luvulla. Posliini, silkki ja tee tuotiin Suomeen Kiinasta. Emme eläneet omassa kuplassamme vain suomalaisia tuotteita hyödyntäen.

https://yle.fi/uutiset/3-11017023

Kiiltokuvamainen, rasismilla höystetty läpileikkaus 1700-luvun aatelitalosta on tarkoituksenmukainen, eikä vastaa kuvaa todellisesta Suomessa. Täällä elettiin köyhyydessä ja kahden suurvallan puristuksessa sekä toisinaan Venäjän terrorin kohteena. Suomesta kuljetettiin maailmalle huomattava määrä orjia, Afrikan pohjoisosiin saakka.

(Suuri osa suomalaisista eri pienissä, ahtaissa taloissa. Elämä oli kovaa työtä ja lapset lähtivät usein maailmalle paremman toivossa.)

Myytävänä ehdollistumia

Käärmekauppiaana Jouko Aaltonen ei ole kovin hyvä. Katsotaan, mitä taustatietoja Ylen artikkeli tarjoaa Akselista.

Akseli:

a) Lähti Suomesta Kongoon petyttyään rakkauteen ja päätyi töihin jokilaivalle

b) Oli lainannut kirjastosta Afrikka-kirjoja

c) Pohti päiväkirjoissaan mustien huonoa kohtelua

Meillä on hyvin vähän faktoja kattavan henkilökuvan luomiseksi. Silti Jouko Aaltonen nostaa sormensa ylös ja julistaa: Akseli Leppänen oli kolonialisti ja rasisti, mutta niin olivat kaikki muutkin

Ylen artikkelissa on sellainenkin kohta, jossa kerrotaan, ettei todisteita suomalaisten (jokilaivan konemiestenkään) osallistumisesta kongolaisten tappamiseen eikä kiduttamiseen ole olemassa.

Artikkelin ja Aaltosen ainoa selitys Akselin kolonialismille on: mies lähti töiden perässä Kongoon petyttyään rakkauteen. He eivät osaa sitäkään kertoa, miksi Akselin elämänvalinta tekee kaikista muita kolonialisteja?

Aaltosen ainoa fakta rasismista on hänen oma väittämänsä. Kolonialisti Akseli on väitteen mukaan, koska hän työskenteli jokilaivalla.

Tarkastellaan Aaltosen ajatuksenjuoksua fiktiivisen esimerkin kautta:

Kongosta Suomeen saapuu työn perässä Abdum Muhan, joka päätyy Wolt-kuskiksi. Aaltosen historiankirjoituksessa Abdum muuttuu kapitalistiksi, pyörittäähän hän Wolt-kuskina kapitalismin rattaita.

Tällaisessa historiankirjoituksessa menneisyyden – ja nykyisyyden yksilöitä – käsitellään tutkijan tarjoamien ennakkoasenteiden kautta.

Akseliin käytetyllä yleistämisen kaavalla saatetaan koostaa loputon määrä erilaisia väitteitä eri ihmisistä sen perusteella, missä he ovat töissä ja minkä kulttuurin parissa he toimivat. Mitä Akseli tai Abdum itse ajattelivat tai mitkä heidän motiivinsa olivat, sillä ei ole merkitystä.

Historiantutkimusta vai wokefantasiaa?

Aaltosen ja Sivosen mielikuvitustuotos on wokefantasiaa. Wokefantasiassa länsimaalainen valkoinen mies erilaisin aasinsilloin yhdistetään rasismiin. Matematiikasta, klassisesta musiikista, noh, kaikesta mahdollisesta tehdään rasismia.

(Aaltosen logiikalla työnperässä Suomeen tuleva Wolt-kuski muuttuu kapitalistiksi, koska osallistuu maailmantalouden pyörittämiseen.)

Vain epärehellinen tutkija väittää tietävänsä menneisyyden ihmisten tavan ajatella.

Juuri tätä Jouko Aaltonen kuitenkin tekee.

Tutkijoilla on missio

Historiakirjoitus ajautui 2000-luvulle tultaessa kriisiin, mutta tässä tapauksessa se on myös etumme.

Kun ymmärrämme kenen tahansa voivan rakentaa menneisyyttä omia arvojaan vastaavia rekonstruointeja, saamme välineen arvottaa näitä eri ihmisten tekemiä rakennelmia.

Esimerkiksi Aaltosen ja Sivosen kyhäelmä – Ylen artikkelin pohjalta – on heikosti perusteltu missio.

Artikkeli kertoo tutkijoista itsestään, paljon enemän kuin tutkimuksen kohteesta Akselista. Ylen artikkelin jos kirjoittaa auki akateemiseksi tutkimuskysymykseksi, kuuluu kysymys: millainen mies julistaa menneisyyden miehen rasistiksi, esittämättä todisteita?

(Afrikkalaiset myivät mielellään toisiaan orjiksi. Heillä oli merkittävä rooli orjakaupan synnyssä ja jatkumisessa.)

Aaltosen ja Sivosen parin vuoden välein valmistuvat julkaisut heittävät ilmoille lennokkaita väitteitä suomalaisista kolonialisteina, mutta mitään konkreettista ei anneta.

Afrikkalaiset itse mahdollistivat kolonialismin, koska he myivät vierasheimojen jäseniä kaikille halukkaille. Ilman afrikkalaisten omaa toimintaa, ei orjakaupalla olisi ollut mittavia edellytyksiä. Afrikkalaiset olivat julmia toisiaan kohtaan. Turha syyttää heidän tekosistaan Akselia.

https://www.bbc.com/news/world-africa-53444752

Näkökulma: Leveli Podcast ja Reformi Studio korvasivat Ylen tiedonvälittäjänä, huikeat katsojamäärät

(Yksi seuraamistamme streameistä oli Kansakunnan Tila -Youtubessa. Toimittaja siirtyi autojen keskelle haastattelemaan mielenosoitukseen saapuvia)

Viime perjantaina 4.2 tehtiin historiaa suomalaisessa tiedonvälityksessä. Vaihtoehtomedia otti hetkellisesti haltuunsa uutisoinnin valtikan. Seurasimme Convoy Finlandin aloitusiltana neljää eri live-streamiä: Leveli Podcastia, Reformi Studiota, Kansakunnan Tilaa sekä Yleä.

Neljä päivää myöhemmin (8.2) streamien katsojaluvut ovat:

Leveli Podcast, streamin kesto 6:53:55, katselukertoja 301 505.

Yle Areena, streamin kesto 1:08:00, katselukertoja 169 951.

Reformi Studio, streamin kesto 8:14:40, katselukertoja 142 240.

Kansakunnan Tila, streamin kesto 2:11:37, katselukertoja 58 345.

Katselukerrat on poimittu Youtubesta lukuun ottamatta Yle Areenaa, jolla on oma alustansa. Reformi Studiolla oli sama live-lähetys päällä myös Tokentubessa, jonka katselukertoja ei ole ynnätty mukaan.

(Leveli Podcastissa kuvanlaatu puuroutui vähän väliä, mutta yleisöä streami saavutti sitäkin enemmän)

Valtamediasta paikan päällä oli toimittajia Iltalehdestä, Ilta-Sanomista ja MTV uutisista. Heidän live-streamiensä katsojaluvut jäivät pieniksi.

Uutisoinnin saavutettavuuden kannalta tilannetta tasoittaa valtamedian osalta heidän tekstipohjaisiin uutisartikkeleihinsa liittämänsä noin minuutin pituiset klipit. Niiden katselijamäärät vaihtelevat joistakin kymmenistä tuhansista muutamaan sataan tuhanteen.

Lyhyiden klippien osalta vertaisarviointi on hankalaa, koska sosiaalisessa mediassa kiertää runsaasti vaihtoehtomedian eli uusmedian tuottamista lähetyksistä leikattuja otoksia.

Ylen ja MTV uutisten suurin uutisarvo on toki heidän pääuutislähetyksissään televisiossa.

Convoy Finland -live-tapahtuman välittämisestä katsojille kokonaisvaltaisesti, jäi valtamedia selvästi jälkeen uusmediasta. Pelkästään Leveli Podcastilla on lähes kaksi kertaa enemmän katselukertoja kuin Ylellä. Streamit ovat myös huomattavasti pidempiä. Tämä antaa katsojille paremman mahdollisuuden muodostaa oma mielikuva.

Mahdollisia syitä kehitykselle

a) Uusmedia edustaa heittäytyvää live-journalismia, jossa katsoja on yleisön keskellä ja saa osallistumiskokemuksen. Ero on huomattava Ylen paikallaan seisovaan tiedonvälittämiseen.

b) Mielenosoittajien taholta uusmedia koettiin luotettavammaksi. He saivat liikkua tapahtumassa vapaammin kuin epäluotettavaksi koettu vanha media.

(Ylen lähestyminen oli etäistä ja toteavampaa)

c) Kansakunnan Tila -streami osoitti uusmedian lähetysten teknisen laadun olevan parhaimmillaan valtamedian tuotannon tasolla: Kuvanlaatu oli erinomainen. Katsojat pystyivät lisäksi osallistumaan tapahtumaan lähettämällä viestejä live-streamiin.

d) Katselijakunnan koostumus. Youtube-streamit keräsivät valtavasti katsojia. Tähän on kolme syytä. Eri poliittisista tulokulmista tulevat kokivat tapahtuman merkittäväksi ja hakivat videomateriaalista omia näkemyksiään vahvistavia kohtauksia. Toiseksi katsojat hakivat osallistumiskokemusta ja kolmanneksi viihdettä. Uusmedia välitti huomattavasti enemmän yksityiskohtia kuin Yle.

Uusmedia oli kyseistä tapahtumaa kohtaan myönteinen ja tuki sitä. Samaa muutosta tiedonvälittämisessä ja mielikuvien luomisessa on näkynyt myös esimerkiksi Elokapinan yhteydessä, jonka mielenilmauksia seurattiin viime kesänä suorina lähetyksinä enemmän eri Youtube-live-streamien kuin Ylen lähetyksen kautta.

Analyysi

Merkittävissä kansalaisia koskettavissa live-tilaisuuksissa, joita uusmedian toimittajat pääsevät vapaasti kuvaamaan, pystyy uusmedia ylittämään valtamedian kyvyn välittää informaatiota.

Huomiotaessa kaikki mediakenttä on uusmedian vaikutus vielä pieni. Perinteinen media on kuitenkin jäämässä jälkeen live-videomateriaalin tuottamisessa somealustoille esimerkiksi mielenosoituksissa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys on vääjäämätön, eikä kankeasti liikkuva vanhanaikainen valtamedia tule saavuttamaan somealustojen ammattilaisia streamipohjaisessa tiedonvälittämisessä.

(Reformi Studio tallensi mielenosoituksen sen purkamiseen saakka)

Elokapina epäonnistui täysin – miksi media kuitenkin romantisoi muoviteltoissa nukkuvat nuoret, joita käytetään hyväksi?

(Muovi on ekoaktivistin paras ystävä)

Muutama vuosikymmen takaperin Charles Mansonin parikymppisistä koostunut “perhe” eli hippielämää ja kapinoi vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. Nämä nuoret tulivat keskiluokkaisesta taustasta ja uskoivat Mansonin olevan Kristuksen inkarnaatio. Myöhemmin Manson siirtyi puhumaan ilmastosta:

“if we don’t put the green back on the planet and put the trees back that we’ve butchered, if we don’t go to war against the problem”

Myös toinen opportunisti, Roger Hallam, ryssi omat bisneksensä, minkä jälkeen tarttui keskiluokkaisiin nuoriin vetoavaan teemaan. Hän aloitti Elokapinan (Extinction Rebellion) ja ikään kuin korostaakseen sen epäpoliittisuutta (sarkasmia), perusti vuonna 2020 Burning Pink -nimisen puolueen.

Puolueen tavoite on tuhota parlamentaristinen järjestelmä ja korvata se uudella. Hallam uskoo, ettei hänen unelmoimansa kansalaisfoorumi päädy ristiriitoihin ja eriäviin näkökantoihin, vaan pelastaa maapallon. Sittemmin hänen ajatuksilleen on haettu huomiota kaikin mahdollisin klisein: on poseerattu alasti, pystytetty telttaleirejä ja suljettu katuja.

Tuoreimman kohun Hallam aiheutti julkaisemalla videon, jossa hän toivoo työvälineikseen “valokuvauksellisia ja seksikkäitä” nuoria. Mitä paremman näköinen olet, sitä varmemmin liike noteerataan.

https://www.msn.com/en-gb/news/world/xr-founder-urges-photogenic-and-sexy-young-activists-to-break-the-law-in-front-of-cameras/ar-AALfzXM

Hallam on puhunut nykyisen järjestelmän tuhoamisesta tavalla, joka saattaa johtaa kuolonuhreihin.

https://www.express.co.uk/news/uk/1155904/extinction-rebellion-marxism-vegan-bullying-Roger-Hallam-Gail-Bradbrook-protests

Englannissa liike otetaan jo hyvin vakavasti. Kesäkuun 2021 lopulla poliisi ratsasi liikkeen aktivisteja näiden otettuaan kohteeksi toimittajia.

https://www.thetimes.co.uk/article/police-raid-extinction-rebellion-activists-as-they-plan-press-protest-lddn6lprl

Elokapinanuoret ovat ottaneet itselleen etuoikeuden estää ihmisten liikkuminen ja kuullessaan egoististen tekojensa seuraamuksista, puhkeavat he itkuun.

https://www.standard.co.uk/news/uk/extinction-rebellion-protester-fights-back-tears-as-she-hears-demonstration-stopped-man-from-reaching-dying-father-a4193446.html

Kyseessä on parlamentarismin ulkopuolinen toimija, joka tähtää lain rikkomiseen ja liikkuu lain ulkopuolella.

Epäonnistunut operaatio

Suomessa Elokapina pääsi otsikoihin kesällä. He halusivat aiheuttaa yleistä yhteiskunnan lamaantumista sekä aikaansaada näyttävän yhteenoton poliisin kanssa.

Elokapina aloitti mielenosoituksensa Mannerheimintieltä ja toivoi poliisilta voimakasta reaktiota. Sitä ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan mielenosoituksen ensimmäinen vaihe hiipui yhden Mannerheimintiellä nukutun yön jälkeen, kun vastamielenosoitus saapui paikalle.

Johto siirsi mielenosoituksen Unioninkadulle.

Moni streamaaja pääsi tässä vaiheessa kuvaamaan liikkeen toimintaa läheltä. Videomateriaalia on parisenkymmentä tuntia ja siitä on helppo kaivaa esille Suomen Elokapinan lahkomaisuus:

(Video paljastaa elokapinan kulttimaisia piirteitä sekä organisaation hierarkiaa)

Konfliktia poliisin kanssa ei saavutettu, eikä syrjäinen sijainti kiinnostanut uutismedioitakaan, joten liikkeen johtajisto palasi takaisin alkuperäiseen suunnitelmaansa. Jännitystä hakevat nuoret komennettiin takaisin Mannerheimintielle vastustamaan virkavaltaa.

Paikalle saapui myös Elokapinan omaa PR-osastoa. He pyrkivät lavastamaan näyttäviä kiinniottoja. Erityisesti nuoret valokuvaukselliset naiset haluttiin kuviin.

(Tämä poliisin vastustamista karnevalisoiva otos kelpasi Ylelle. Kuva: Juho Liukkonen)

Yhtenä mediastunttina poliisit koetettiin tehdä rasisteiksi. Stuntin suoritti suomalaisvastaisesta huutelustaan tunnettu aktivisti. Kyseinen nainen istui kadulle vain siksi aikaa, että hänet otettiin kiinni:

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Verorahoin kustannettu Yle tarttui koukkuun.

https://svenska.yle.fi/a/7-10002459?utm_source=twitter-share&utm_medium=social

Lisäksi Elokapina levitti sosiaaliseen mediaan niin ikään lavastetun kuvan, jossa istuu pelokkaan ilmeen ottanut nainen. Hän kertoo otoksen saatetekstissä pelkäävänsä poliisia.

Yleisön reaktiot jäivät vaisuiksi.

Elokapina alkoi väittää, että heidän aktivistejaan kohdeltiin poliisin käsissä huonosti ja ihmisarvoa alentavasti. Kaikki pidätystilanteet tallentuivat kuitenkin suorana lähetyksenä moneen streamiin. Jokaisella on itse mahdollisuus nähdä, kuinka kiinniotot tehtiin.

https://yle.fi/uutiset/3-11993328

Tässä vaiheessa moni tunsi jo myötähäpeää Elokapinaa kohtaan.

Seuraavaksi huomio siirtyi kokonaan pois Elokapinasta. Ensin Instagram-vaikuttaja Roosa Sandelin julkaisi IG-storyn, jossa sivusi Elokapinaa. Hän kertoi siinä miehistä, jotka kiertävät kulloinkin pinnalla olevat hippikokoontumiset tarkoituksenaan hyväksikäyttää niissä olevia naisia.

Käytännössä seuraavana päivänä tunnettu vasemmisto- ja viherpiirien feministi jäi kiinni monivuotisesta seksuaalisesta ahdistelusta.

Varsinainen iso uutinen oli, että ahdistelusta tiesivät niin vihreiden nuorten puheenjohtaja kuin myös Trans ry:n puheenjohtaja, puuttumatta siihen.

Paljastuksia seurasi lisää, kun feministinen puolue julkaisi tiedotteen:

Paju on esiintynyt Facebook-tilillään eloaktiivina ja suoran toiminnan vaatijana.

Tiedossa ei ole, että ahdistelua olisi tapahtunut Elokapinan leirillä, mutta toisaalta Elokapinan ympärillä hääräävät ne samat tahot vasemmistosta ja vihreistä, jotka ovat aiemminkin ummistaneet silmänsä epäasiallisen käytöksen kohdalla. Muistettakoon myös, että liikkeen perustaja kaipaa aktivisteiksi “seksikkäitä” ja “nuoria”. On ehkä vain ajan kysymys ennen kuin jotain sattuu.

Haluamme siksi tarjota omalta osaltamme turvallisen tilan jokaiselle. Jos olet nähnyt tai kokenut epäasiallista käytöstä jonkun elokapinallisen toimesta tai heidän tapahtumissaan, ota yhteyttä sähköpostilla.

Elokapina politisoi itsensä yhden kuvan takia

Toinen epäonnistuminen nähtiin, kun Elokapina paljasti ahtaan, rasistisiakin sävyjä sisältävän arvomaailmansa.

Tähän riitti yksi kuva.

Jussi Halla-aho pyöräili Senaatintorille seuraamaan siellä olevia mielenosoituksia. Paikalla olleet nuoret halusivat samaan kuvaan hänen kanssaan ja tämä hyväntuulinen, rajoja rikkova kohtaaminen päätyi sosiaaliseen mediaan. Kuva ilahdutti monia.

Elokapinan vastine oli kuitenkin jotain aivan muuta.

(Nyt on liikaa hymyä Elokapinan taustavaikuttajille)
(Kurinpalautus tuli nopeasti)

Ilmastoakin tärkeämpää oli yhtäkkiä reflektoida omaa identiteettiä ja moraaliposeerata. Tämä on ymmärrettävää, koska Elokapina on joutilaiden, keskiluokkaisista taustoista tulevien nuorten performanssi. “Ilmastohätä” on vuorattu vasemmistolaisen identiteettipolitiikan uusimmilla trendeillä ja katumisharjoituksilla.

Touhusta jää muutenkin feikki maku suuhun, sillä nämä ekokapinalliset syövät kaukomaista tuotuja banaaneja, rakastavat kännykkäänsä, käyttävät muovituotteita ja nukkuvat yönsä öljypohjaisesta polyesteristä valmistetuissa kupoliteltoissa. Sähköä he käyttävät paitsi matkapuhelimiensa lataamiseen myös äänentoistolaitteisiin, jotta kapinakeskuksessa voidaan pitää konsertteja.

Omaa elämää ei haluta muuttaa. Järjestelmää vastustetaan ja samalla nautitaan sen hedelmistä.

(Elokapinan kapinakeskuksesta löytyi yltäkylläinen ruokapöytä)
(Ruokaa riitti myös Unioninkadulla)
(Tuontiteltoissa on mukava nukkua. Yöunia ei häiritse sekään fakta, että öljypohjainen polyesteri on yksi maailman pahimmista muovisaastuttajista. Kuva: Silja-Riikka Seppälä)

Elokapina politisoi itsensä hyvin kapeaan lokeroon, mikä oli totaalinen viestinnällinen katastrofi.

Entä se valtamedia

Valtamedialla on huomattavia vaikeuksia uutisoida avoimesti Elokapinan toiminnasta, sen sisältämistä ristiriidoista ja taustaorganisaatiosta.

Liikkeen taustojen avaaminen ei olisi edes kovin vaikeaa:

https://rebellion.global/

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Tiedämme, että liike vaikuttaa globaalisti. Samoin sen suuntaviivat määritellään maailmanlaajuisella tasolla.

Suomessa Elokapinan toimintaan kerää rahaa Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP) linkittyvä Elonvaalijat ry., jonka toimipiste sijaitsee samoissa tiloissa Voima-lehden kanssa. Mielenosoituksessa nähtiinkin muun muassa vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettuja kuin myös Kallion vasemmiston varapuheenjohtaja.

Taustahenkilöt ovat vetäytyneet juhannuksen ajaksi pohtimaan seuraavia siirtojaan.

Yle toistaa ilman kritiikkiä ja sisältöanalyysia Elokapinan aatteita ja vaatimuksia, vaikka se voisi myös tehdä tutkivaa journalismia ja nimetä meille ne henkilöt, jotka organisoivat Mannerheimintien sulkemisen, käsikirjoittavat nuoria lahkolaisia itsesuggestoivat mind checkit sekä päättävät liikkeen saamien rahavarojen käytöstä.

(Kohdasta 1:54:30 alkaen osoitetaan mielenosoituksen vastuuhenkilöt)

Omalla streamillään Sebastian Tynkkynen onnistui löytämään johtajistoa, mutta nämä kielsivät kuvaamasta itseään, samoin nauhoittamasta keskenään käymäänsä keskustelua.

Se siitä avoimuudesta. Suomen Elokapina käyttää paljon energiaa kätkeäkseen avainhenkilönsä. Lisäksi Elokapina väittää ottaneensa etäisyyttä lahkon perustajaan, vaikka kirjaimellisesti toteuttaa hänen teesejään.

Suomen haara:

1. rekrytoi valokuvauksellisia nuoria näyttäviin pidätyskuviin, muun muassa kouluista

2. kehottaa heitä rikkomaan lakia

3. horjuttaa yhteiskuntajärjestystä

4. hakee vastakkainasettelua

5. kiristää kansan itselleen äänestämiä edustajia

Elokapina epäonnistui, mutta vielä heitäkin pahemmin epäonnistui suomalainen valtamedia.

Valtamedia söi sellaisenaan nuorista naisista leivotun narratiivin, joka tarjoiltiin keski-ikäisen Hallamin kädestä.

Yle ja kolonialismi: miksi valtamedia toistaa vasemmiston narratiivia suomalaisista alistajina?

Islamissa orjakauppa kohdistui mm nuoriin naisiin.

Pelkästään Etelä-Pohjanmaan Isostakyröstä ryöstettiin isonvihan eli Venäjän miehityksen aikana 1700-luvun alussa kaikkiaan 151 lasta.

Pohjalainen opettaja sai tietää olevansa orjan jälkeläinen: ”Venäläisten viemä Esa on suvun suurmies”

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui 1700-luvun puolivälissä reilut 400 000 henkilöä. Samoihin aikoihin Portugalissa asui yli 3 miljoonaa ja Britanniassa noin 12 miljoonaa henkilöä 1800-luvun alussa.

https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/vaestonkehitys.html

Suomi oli pieni syrjäinen maa, joka valloitettiin useaan kertaan.

Tämä ei estänyt Suomesta kehittymästä yhtä maailman tasa-arvoisimmista ja hyvinvoivimmista valtioista.

Jostain syystä tämä narratiivi ei kuitenkaan kelpaa Ylelle. Onnistumisen sijaan meistä on alettu puhua orjuuttajina ja kolonialisteina. Ja tämän tekee verorahoin kustannettu valtiollinen media.

Viimeisimpänä Emmi Nuorgam valitti Ylen julkaisemana siitä, kuinka suomalaiset haluavat omia saamelaisen kulttuurin ja riistää heitä.

https://yle.fi/uutiset/3-11498036

Sitä Emmi ei kerro, miksi hän itse nauttii kaupunkielämästä kaikkine etuineen ja on luopunut siitä saamelaisten perinteisestä elämäntyylistä, jonka katoamisesta syyllistää muita suomalaisia.

Tai sitä, mikä on aitoa saamelaisuutta ja kuinka pitkälle se saa integroitua muuhun maailmaan.

Saamelaisten elämäntyyli ei hänelle itselleen kelpaa, mutta silti saamelaisuus pitäisi hänen mukaansa eristää ja museoida Lappiin.

Tässä ei puhuta konkretiasta, vaan ideologiasta. Ideologian tavoite on tehdä “rodusta”, “alkuperästä” ja viime kädessä ihonväristä poliittinen ase.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Videolla esimerkki identiteettipolitiikasta ja ihonväristä vasemmiston käyttämänä teemana.

Yle on tänä vuonna käyttänyt ahkeraan tätä vasemmiston asetta. Esimerkiksi jokin aika sitten ilmestynyt artikkeli kysyy: Mikä on suomalaisten suhde kolonialismiin ja miksi siitä on niin vaikea puhua?

Otsikko väittää, että suomalaiset eivät ole rehellisiä itselleen ennen kuin myöntävät olevansa maailmanlaajuisia kolonialisteja.

Lisäksi:

Yle pyysi historian ja yhteiskuntatieteen asiantuntijoita pohtimaan, pitäisikö suomalaisten mahdollisista rooleista valloittajina ja valloittajien apuna keskustella myös meillä. Ja mitä sellainen keskustelu itse asiassa tarkoittaisi?

https://yle.fi/uutiset/3-11447726

Yle ei ole yksin suomalaisen identiteetin murtamisessa. Agendajournalismia harrastava HS nimittäin kysyi: Milloin suomalaiset alkavat puhua valkoisuudestaan?

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006595024.html

HS:n toimittaja haluaisi, että käperrymme kansakuntana itseemme. Ainoa meitä määrittävä tekijä on syyllisyys, jonka perustana toimii valkoinen ihonväri.

Miksi valtamedia ylipäätään luo kertomusta meistä suomalaisista alistajina?

Yhtä hyvin voi kysyä, miksi vasemmistohenkisestä sukupuolentutkimuksen teorian postkolonialistisesta suuntauksesta ollaan legitimisoimassa suomalaisuutta selittävä tiede?

Sukupuolentutkimusta tieteenä ei ole kunnolla haastettu. Se sivuuttaa joukon muita tieteitä, kuten biologian ja historian. Se myös kasvoi naistutkimuksen päälle, jonka lähtökohtana oli naisten kokema sorto ja miesten syyllisyys.

Kysymys kolonialisminarratiivin motiivista on oikeutettu.

Tavoite on selvästi syyllistää tulkitsemalla historiaa uudestaan tuomalla sinne asioita, joita siellä ei ole. Räikeimmillään voidaan puhua jopa suomalaisen identiteetin mitätöimisestä historiaa vääristämällä tai uudesta rotuopista.

Sanotaan, että olet huono, koska tätä tapahtui joskus, tai koska ihonvärisi on valkoinen. Tavoitteena on ihmisten passivointi, jolloin valta siirtyy narratiivia ylläpitävälle taholle.

Entä onko tässä jo osittain onnistuttu? Tänään ilmestyi Teemu Keskisarjan sarkastinen kolumni, jonka valitettavan moni otti tosissaan.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006612105.html

Väärinlukeminen osoittaa, että pieni kansakunta tarvitsee itsetunnon murtamisen sijaan kansallisen identiteettinsä vahvistamista.

%d bloggers like this: