Vasemmistoliitto käyttää kansanedustajan lasta politiikanteossa – ja se on hyvin arveluttavaa

(Kuvituskuva/ Sisennys: vasemmistoliiton kesäkokous Vaasassa)

Tuntuu epämiellyttävältä puhua kenenkään lapsesta, kun keskustellaan politiikasta. Mielestämme lasten tulisi varttua turvallisessa Suomessa ja vapaana aikuisten kiistoista.

Vasemmistoliiton kansanedustaja ja intersektionaalinen feministi Veronika Honkasalo päätti kuitenkin jostain syystä alkaa käyttää omaa jälkikasvuaan osana kauhukuvien maalaamista. Ensimmäinen viite tästä saatiin pari viikkoa takaperin vasemmistoliiton kesäkokouksessa 19.päivä elokuuta.

Vasemmistoliitto:

Vasemmistoliitto twiittasi Honkasalon puheen osan. Siinä Honkasalo kertoo kuinka helleiltaisin lohduttaa alakouluikäistä lastaan, jota ahdistaa ruumiiseen tunkeva kuumuus lämpimänä kesäpäivänä.

Puheella on haluttu herättää vahvoja tunnereaktioita kokoukseen osallistujissa. Suotakoon tämä puoluekokoukseen. Suurempi kysymys on, miksi vasemmistoliitto twiittasi puheen julkisuuteen?

Eikä asia jäänyt tähän.

Tulevasta päätellen Honkasalo ei saanut tarpeeksi vastakaikua sanoilleen. Hän toi siksi tällä viikolla perheensä jälleen politiikkaan:

Tässä vaiheessa ei ole enää pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kansanedustaja käyttäisi omaa lastaan välineenä

a) ilmastopelottelussa

b) edistääkseen omia tavoitteitaan

Tämä on mielestämme hyvin arveluttavaa ja itsekästä.

Saatuaan runsaasti palautetta ulostulostaan, alkoi kansanedustaja korjata sosiaalista pääomaa äänestäjiltään intersektionaalisen feminismin keinoin eli uhriutumalla:

Emme halua tunkeutua sen syvemmälle Honkasalon perheen oloihin. Toivomme, että kaikesta huolimatta ulos kasvaa rakastettu lapsi.

Kysymme kuitenkin kuuluuko yhteiskunnan – media mukaan lukien – kasvattaa lapsia, jotka eivät pelon takia saa yöllä nukuttua? Kun syy siihen on ulkona ollut lämmin päivä?

Tai kuuluuko aikuisten hyödyntää lapsiaan politiikassa välineinä? Tai kuuluuko heidän uhriutua sosiaalisessa mediassa epäonnistuttuaan itse antamaan lapselle turvallisen tulevaisuuden tunteen?

Olemmeko siirtymässä yhteiskuntaan, jossa kaikki keinot ovat käytössä mielipiteen muokkaamisessa, mukaan lukien oma perhe?

Jokainen kysymys on tärkeä, koska vasemmistoliitto vastaa tällä hetkellä kaikkien lasten koulukasvatuksesta. Aina alkaen siitä ala-asteesta, josta kotiin päästyään kansanedustajan lapsi odottaa kauhulla kesää.

Tapaus Valavuori – feminismin supertähdet Iiris Suomela ja Minja Koskela kääntyivät naisurheilijoita vastaan

(Minja Koskela käänsi selkänsä naisurheilijoille)

Joku vasemmistosta saattaa pettyä, sillä tätä tekstiä ei ole kirjoitettu transnaisia vastaan vaan biologisten naisten puolesta.

Tokion olympialaisissa tehtiin historiaa, kun ensimmäinen transnainen Laurel Hubbard osallistui naisten painonnoston 87-kiloisten kilpasarjaan. Toukokuussa Anna Vanbellinghen – niin ikään painonnostaja – oli kritisoinut ratkaisua:

Olen tietoinen siitä, että lain puolesta transsukupuolisten osallistuminen urheiluun on erittäin vaikeaa… Kuitenkin jokainen, joka on harjoitellut painonnostoa korkealla tasolla tietävät luissa ja ytimissään tämän olevan totta: Kyseinen tilanne on epäreilu lajille sekä urheilijoille.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/painonnostaja-laurel-hubbard-on-olympialaisten-historian-ensimmainen-transurheilija-tilanne-on-epareilu/8196972#gs.7srwye

Hubbard ei tehnyt lopulta yhtään täyttä nostoa.

Kun hänen kilpasisariltaan kysyttiin mielipidettä hänen pääsystään kamppailemaan heitä vastaan, kuului pitkän hiljaisuuden jälkeen vastaus: “no thank you“.

Connecticutissa Chelsea Mitchell hallitsi lyhyen matkan juoksulajeja, mutta joutui epäreiluun kilpailuasetelmaan, kun syntyperäisille miehille annettiin lupa juosta tyttöjen ja naisten sarjoissa.

(Chelsea Mitchell on voimaton syntyperäisten miesten fysiikkaa vastaan)

Hän kirjoittaa:

Instead (voittamisen sijaan), all I can think about is how all my training, everything I’ve done to maximize my performance, might not be enough, simply because there’s a runner on the line with an enormous physical advantage: a male body...

That’s a devastating experience. It tells me that I’m not good enough; that my body isn’t good enough; and that no matter how hard I work, I am unlikely to succeed, because I’m a woman.

https://adflegal.org/blog/i-was-fastest-girl-connecticut-transgender-athletes-made-it-unfair-fight

Mitchellin sanat ovat julmaa luettavaa. Ne kuvailevat tunteellisesti kuinka nuoren naisen itsevarmuus ja urheilijan kehokuva tuhoutuu, kun hän ymmärtää, ettei todennäköisesti voi voittaa enää lajissaan.

Jokainen joka tuntee iloa Mitchellin epätoivon kohdalla kantaa todennäköisesti sydämessään naisvihaa.

Elokuun alussa Iltalehti kertoi miesten sarjassa kisaavasta, korkeutta hyppäävästä transnaisesta Jade Nyströmistä. Jade hyppäsi 17-vuotiaana uuden oman ennätyksensä 194 senttimetriä. Miesten sarjan suomenennätys on 231 senttimetriä. Jade on siitä vielä kaukana, mutta hän on nuori ja hänen kehonsa tulee vielä kehittymään.

Naisten korkeushypyn suomenennätys on 196 senttimetriä. Hetkenä, jona transnaiset osallistuvat naisten sarjoihin Suomessa, pyyhkiytyy nykyisen suomenennätyksen haltian, Ella Junnilan, 22, elämäntyö.

Tämä ei ole Jaden vika. Tilanne on varmasti epämukava kaikille osapuolille.

Eikä kyse ole vain hormoneista. Biologisten naisten tasa-arvoa ajava ja tyttöjen sekä naisten oman sukupuolikokemuksen säilyttämisen puolesta kampanjoiva Naisten rintama ry tutki aihetta.

Tekstin mukaan:

Hormonihoitojen lisäksi täytyy ottaa huomioon, että biologisten miesten ja naisten fysiologisia eroja ovat mm. rasvan kertyminen eri puolille kehoa, sydänlihaksen koko, hapenottokyky ja lantioluun muoto ja leveys.

Vaikka Iltalehti ei halunnut julkaista kannanottoa, on moni muu lehti uutisoinut hormonihoidon riittämättömistä vaikutuksista. The Guardian uutisoi lisäksi biologisia naisurheilijoita suojelevasta päätöksestä, joka tehtiin rugbyssa:

World Rugby recently became the first sports federation to ban trans women from women’s rugby, citing “significant” safety risks and fairness concerns.

https://www.theguardian.com/sport/2020/dec/07/study-suggests-ioc-adjustment-period-for-trans-women-may-be-too-short

Kilpailuasetelman epäreiluuden ohella kehitys tarkoittaa konkreettista fyysistä vaaraa naisurheilijoille. Voimme hyvällä syyllä todeta naisten ja tyttöjen turvallisen tilan olevan uhattuna.

Tämäkään ei ole transurheilijoiden vika.

Miksi he sitten ovat joutuneet ikävään välikäteen ja vastakkainasetteluun? Osittain eri urheilukomiteoiden valitseman poliittisen linjan takia ja osittain intersektionaalisten feministien ansiosta.

Vasemman laidan feministit haluavat kategorisesti kieltää epäkohdat ja pakottaa syntyperäiset biologiset nais- ja mieskehot kilpailemaan toisiaan vastaan.

Tästä pääsemmekin ensimmäiseen superfeministiimme.

Iiris Suomela twiittasi:

Jopa Suomelan täytyy ymmärtää syntyperäisen mieskehon tarjoama etu verrattuna syntyperäiseen naiseen, kun puhutaan vaikkapa juoksulajeista. Miksi hän sitten väittää twiitissään, ettei eroja lähtökohtaisesti ole? Todennäköisesti koska vihreät ja vasemmistoliitto pitävät kumpikin seksuaalivähemmistöjä omana äänestäjäkuntanaan, feministisen puolueen ohella.

Hyvin nopeasti vasemmistoliiton Minja Koskela kiiruhtikin julkaisemaan vastaavanlaisen ulostulon:

Koskela ei hyppää Suomelan tavoin pää edellä suohon vaatimaan tieteellisiä faktoja, mutta väittää epäkohdista puhumisen olevan transfobiaa. Vasemmistoliitossa keskustelu asetelman ongelmallisuudesta halutaan lakaista kokonaan maton alle.

Kyse on toki vain muutamasta twiitistä. Mutta huomionarvoista on, etteivät Suomela ja Koskela pysähdy hetkeksikään pohtimaan naiseuden biologista minäkuvaa tai naisten oikeutta omaan sukupuolimääritelmään.

Modernissa feminismissä sukupuoli tulkitaan konstruktioksi, jolloin sukupuolikokemus on aina keinotekoinen. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiin, mutta myös transsukupuolisiin.

Intersektionaalinen feminismi väittää tällä hetkellä, että sukupuolikokemus on definitiivisempi sukupuolen määrittäjä kuin biologia. Tämä antaa syntyperäisille miehille oikeuden vallata syntyperäisten naisten tila.

Toisin sanoen naisen oma tuntemus kehosta muuttuu epävalidiksi ja hänen oikeutensa sekä kokemuksensa naiseudesta määritellään muiden – eli tässä tapauksessa syntyperäisten miesten – kehokokemuksen kautta. Tilanne on täysin keinotekoinen, sillä ei ole olemassa mitään perustetta sille, miksi naiset ja transnaiset pitäisi mahduttaa saman sukupuolimääritelmän alle.

Vielä absurdimmaksi tilanne menikin, kun paikalle saapui miehiä!, jotka antoivat tukensa kehitykselle.

(Rivien välistä -media ei ole koskaan perustanut termistä setämies, mutta ensimmäistä kertaa saimme aavistuksen siitä, ketä termillä voitaisiin tarkoittaa).

Sihvosen mukaan urheiluväen eli myös naisurheilijan ajatuskulku on “kehnon kummallinen”, jos hän ajattelee väärin eli huolestuu oman kehonsa mahdollisuuksista päihittää transnainen.

Kovia sanoja naisille kuten Mitchellille, jotka kamppailevat unelmiensa romahtamista vastaan.

Valavuori-livessä moninkertainen squashin suomenmestari Emilia Soini kertoi voivansa yhtä hyvin lopettaa urheilemisen lajissaan kokonaan, kun vastaan alkaa tulla syntyperäisiä miehiä. Fyysinen ero on ylittämätön.

Valitettavasti transaktivistien marginaalista löytyy myös naisvihaa. Tästä antoi esimerkin jo uransa lopettanut vapaaottelija Fallon Fox, joka ilmoitti nauttineensa “transfoobisten” naisten hakkaamisesta.

Häntä vastaan otellut ja sairaalaan joutunut Tamikka Brents kertoi kokemuksestaan:

“I’ve fought a lot of women and have never felt the strength that I felt in a fight as I did that night. I can’t answer whether it’s because she was born a man or not because I’m not a doctor. I can only say, I’ve never felt so overpowered ever in my life and I am an abnormally strong female in my own right.”

https://www.sportskeeda.com/mma/news-when-transgender-fighter-fallon-fox-broke-opponent-s-skull-mma-fight

Tapaus valavuori

Tällä hetkellä ensimmäinen ongelma on, että ylipäätään keskustelua aiheesta ei saisi käydä. Vasemmisto on ajanut naisten oikeuksista puhumisen marginaaliin. He sallivat keskustelun vain jos se syventää syntyperäisten naisten ja miesten välistä vastakkainasettelua, eli heidän vallankäyttönsä perusolettamusta. Tämä selittää senkin, miksi he hyökkäävät naisten oikeuksia ajavia miehiä vastaan. Tavoite on omia tasa-arvokäsite.

Entä mitä sitten tapahtuu, jos kissan nostaa pöydälle? Esimerkin siitä saimme kun mediapersoona Aleksi Valavuori twiittasi suorasukaiseen tyyliinsä naisurheilun puolesta.

Twiitti kannattaa lukea huolella, koska sen jälkeen pitää kysyä itseltä kuuluuko sen takia menettää työpaikkansa ja tulla haukutuksi rasistiksi? Toisessa kohutwiitissään Valavuori käytti transnaisen entistä nimeä mitä pidetään yhteisössä huonona käytöksenä.

Moni vastaa ei, mutta somevaikuttajaksi itseään kutsuva transaktivisti Mona Bling vastasi kyllä. Pian twiitin jälkeen netissä kiersi maalituskampanja, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä Valavuoren tulonlähteisiin.

Ja tulonmenetyksiä tuli, viisinumeroinen luku.

Eikä Valavuori ole ainoa. Moni muukin on viime aikoina päätynyt vasemmiston maalituksen kohteeksi, osa menettäen hetkellisesti elantonsakin. Tätä on tehty myös perheille, joissa on lapsia.

Alla olevalla videolla Valavuori kertoo kokemansa maalituksen lopputuloksen.

Mitä maalittamisessa sitten tapahtui?

Ensinnäkin parlamentarismissa lainsäädäntävalta kuuluu eduskunnalle ja tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille. Tämä tarkoittaa, ettei ihmisten tule ottaa oikeutta omiin käsiinsä.

Vasemmistoon linkittyvät transaktivistit ovat kuitenkin varanneet itselleen vapauden jakaa rangaistuksia.

Bling päätti, että Valavuoren twiiteistä pitää olla seuraamuksia. Sen jälkeen hän käytti sosiaalista valtaansa.

Valavuoren cancelointia asettui avoimesti tukemaan moni ihminen, kuten esimerkiksi Ylen kolumnisti Emmi Nuorgam.

Toisin sanoen vasemmiston yhteiskuntamallissa oikeutta ei jaa vain valtio, vaan myös joukko somevaikuttajia sekä Ylen toimittajia.

Sekä Minja Koskela.

Ja vasemmistoliiton Tiia Silvennoinen.

Kannattaa huomioida, että itse alkuperäinen aihe naisten urheilua uhkaavasta epäoikeudenmukaisuudesta on siirretty taka-alalle. Kaikki energia käytetään vastapuolen mustamaalaamiseen.

Tv-mediapersoona Mikko Silvennoinen liittyi samaan kerhoon.

Alla vielä Blingin IG-päivitys, joka tiivistää sen millaiselle retoriikalle yllä mainitut henkilöt antoivat varauksetta tukensa.

Homofoobinen, transfoobinen ja kaupan päälle rasisti.

Mikko Silvennoisen kohdalla voi todeta lisäksi, että teknisesti ottaen on transfobiaa korottaa itsensä transnuorten yläpuolelle – jotenkin vahvempana ihmisenä – ja määrätä ketä he saavat ja eivät saa lukea tai seurata Twitterissä. Uskomme, että transnuorissa on varianssia, ovathan he yksilöitä, eivätkä mikään kaitsemista odottava samankaltaisten ajatusten joukkio. Toki tämänkaltaisia tasa-arvon metatasoja ei ehdi ajatella, kun tulee kiire hyveposeeraamaan vähemmistöjen keskelle.

Itse asiassa transfobiaa on myös Mona Blingin vaatimus eri laeista transyhteisölle kuin muille. Jos vihapuheella pitää olla seuraamuksia, tulee seuraamusten koskea kaikkia, myös vähemmistöjä. Älkäämme eriarvoistako ihmisiä.

Mutta tämän artikkelin päähenkilö ei ole Valavuori tai transnaiset.

Päähenkilömme on se syntyperäinen nainen, joka pohtii tulevaisuuttaan kilpaurheilijana tai oman identiteettinsä katoamista. Valavuori on näkyvä ja vahva brändi. Entä kun heikommassa asemassa oleva naisurheilija tai urheilu-uraa vasta aloitteleva tyttö kertoo vastustavansa syntyperäisten miesten tuomista omaan lajiinsa?

Vastassa ovat transaktivistit, mutta myös Suomelat ja Koskelat.

This image has an empty alt attribute; its file name is stock-photo-partial-view-depressed-woman-committing.jpg

Tällä hetkellä katoamassa ovat:

  • Sananvapaus
  • Naisten oikeus omaan biologiseen sukupuolikokemukseen
  • Naisten oikeus omiin kilpasarjoihin

Melkoinen saavutus naisten oikeuksilla ratsastaville superfeministeille. Intersektionaalisten feministien määritellessä uusiksi naiseutta, naisten tilaa kaventaen, ei ole ihme, että yhteiskuntaan on ilmaantunut uusia feministisiä ja naisten oikeuksia ajavia tahoja, kuten jo mainittu Naisten rintama ry.

On tärkeää muistaa, ettei intersektionaalinen feminismi omista yksinoikeutta tasa-arvokäsitteeseen.

Itse asiassa 2020-luvun taistelussa naisten oikeuksien puolesta, on heistä tullut vastustajia.

Elokapina epäonnistui täysin – miksi media kuitenkin romantisoi muoviteltoissa nukkuvat nuoret, joita käytetään hyväksi?

(Muovi on ekoaktivistin paras ystävä)

Muutama vuosikymmen takaperin Charles Mansonin parikymppisistä koostunut “perhe” eli hippielämää ja kapinoi vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. Nämä nuoret tulivat keskiluokkaisesta taustasta ja uskoivat Mansonin olevan Kristuksen inkarnaatio. Myöhemmin Manson siirtyi puhumaan ilmastosta:

“if we don’t put the green back on the planet and put the trees back that we’ve butchered, if we don’t go to war against the problem”

Myös toinen opportunisti, Roger Hallam, ryssi omat bisneksensä, minkä jälkeen tarttui keskiluokkaisiin nuoriin vetoavaan teemaan. Hän aloitti Elokapinan (Extinction Rebellion) ja ikään kuin korostaakseen sen epäpoliittisuutta (sarkasmia), perusti vuonna 2020 Burning Pink -nimisen puolueen.

Puolueen tavoite on tuhota parlamentaristinen järjestelmä ja korvata se uudella. Hallam uskoo, ettei hänen unelmoimansa kansalaisfoorumi päädy ristiriitoihin ja eriäviin näkökantoihin, vaan pelastaa maapallon. Sittemmin hänen ajatuksilleen on haettu huomiota kaikin mahdollisin klisein: on poseerattu alasti, pystytetty telttaleirejä ja suljettu katuja.

Tuoreimman kohun Hallam aiheutti julkaisemalla videon, jossa hän toivoo työvälineikseen “valokuvauksellisia ja seksikkäitä” nuoria. Mitä paremman näköinen olet, sitä varmemmin liike noteerataan.

https://www.msn.com/en-gb/news/world/xr-founder-urges-photogenic-and-sexy-young-activists-to-break-the-law-in-front-of-cameras/ar-AALfzXM

Hallam on puhunut nykyisen järjestelmän tuhoamisesta tavalla, joka saattaa johtaa kuolonuhreihin.

https://www.express.co.uk/news/uk/1155904/extinction-rebellion-marxism-vegan-bullying-Roger-Hallam-Gail-Bradbrook-protests

Englannissa liike otetaan jo hyvin vakavasti. Kesäkuun 2021 lopulla poliisi ratsasi liikkeen aktivisteja näiden otettuaan kohteeksi toimittajia.

https://www.thetimes.co.uk/article/police-raid-extinction-rebellion-activists-as-they-plan-press-protest-lddn6lprl

Elokapinanuoret ovat ottaneet itselleen etuoikeuden estää ihmisten liikkuminen ja kuullessaan egoististen tekojensa seuraamuksista, puhkeavat he itkuun.

https://www.standard.co.uk/news/uk/extinction-rebellion-protester-fights-back-tears-as-she-hears-demonstration-stopped-man-from-reaching-dying-father-a4193446.html

Kyseessä on parlamentarismin ulkopuolinen toimija, joka tähtää lain rikkomiseen ja liikkuu lain ulkopuolella.

Epäonnistunut operaatio

Suomessa Elokapina halusi otsikoihin tänä kesänä. Tavoite oli aiheuttaa yleistä yhteiskunnan lamaantumista sekä aikaansaada näyttävä yhteenotto poliisin kanssa.

Elokapina aloitti mielenosoituksensa Mannerheimintieltä ja toivoi poliisilta voimakasta reaktiota. Sitä ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan mielenosoituksen ensimmäinen vaihe hiipui yhden Mannerheimintiellä nukutun yön jälkeen, kun vastamielenosoitus saapui paikalle.

Johto siirsi mielenosoituksen Unioninkadulle.

Moni streamaaja pääsi tässä vaiheessa kuvaamaan liikkeen toimintaa läheltä. Videomateriaalia on parisenkymmentä tuntia ja siitä on helppo kaivaa esille Suomen Elokapinan lahkomaisuus:

(Video paljastaa elokapinan kulttimaisia piirteitä sekä organisaation hierarkiaa)

Konfliktia poliisin kanssa ei saavutettu, eikä syrjäinen sijainti kiinnostanut uutismedioitakaan, joten liikkeen johtajisto palasi takaisin alkuperäiseen suunnitelmaansa. Jännitystä hakevat nuoret komennettiin takaisin Mannerheimintielle vastustamaan virkavaltaa.

Paikalle saapui myös Elokapinan omaa PR-osastoa. He pyrkivät lavastamaan näyttäviä kiinniottoja. Erityisesti nuoret valokuvaukselliset naiset haluttiin kuviin.

(Tämä poliisin vastustamista karnevalisoiva otos kelpasi Ylelle. Kuva: Juho Liukkonen)

Yhtenä mediastunttina poliisit yritettiin saada näyttämään rasisteilta. Stuntin suoritti suomalaisvastaisesta huutelustaan tunnettu aktivisti. Kyseinen nainen istui kadulle vain siksi aikaa, että hänet otettiin kiinni:

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Verorahoin kustannettu Yle tarttui koukkuun.

Lisäksi Elokapina levitti sosiaaliseen mediaan niin ikään lavastetun kuvan, jossa istuu pelokkaan ilmeen ottanut nainen. Hän kertoo otoksen saatetekstissä pelkäävänsä poliisia.

Yleisön reaktiot jäivät vaisuiksi.

Osittain siksi Elokapina alkoi väittää, että heidän aktivistejaan kohdeltiin poliisin käsissä huonosti ja ihmisarvoa alentavasti. Kaikki pidätystilanteet tallentuivat kuitenkin suorana lähetyksenä moneen streamiin. Jokaisella on itse mahdollisuus nähdä, kuinka kiinniotot tehtiin.

https://yle.fi/uutiset/3-11993328

Tässä vaiheessa moni tunsi jo myötähäpeää Elokapinaa kohtaan.

Seuraavaksi huomio siirtyi kokonaan pois Elokapinasta. Ensin Instagram-vaikuttaja Roosa Sandelin julkaisi IG-storyn, jossa sivusi Elokapinaa. Hän kertoi siinä miehistä, jotka kiertävät kulloinkin pinnalla olevat hippikokoontumiset tarkoituksenaan hyväksikäyttää niissä olevia naisia.

Käytännössä seuraavana päivänä tunnettu vasemmisto- ja viherpiirien feministi jäi kiinni monivuotisesta seksuaalisesta ahdistelusta.

Varsinainen iso uutinen oli, että ahdistelusta tiesivät niin vihreiden nuorten puheenjohtaja kuin myös Trans ry:n puheenjohtaja, puuttumatta siihen.

Paljastuksia seurasi lisää, kun feministinen puolue julkaisi tiedotteen:

Paju on esiintynyt Facebook-tilillään eloaktiivina ja suoran toiminnan vaatijana.

Tiedossa ei ole, että ahdistelua olisi tapahtunut Elokapinan leirillä, mutta toisaalta Elokapinan ympärillä hääräävät ne samat tahot vasemmistosta ja vihreistä, jotka ovat aiemminkin ummistaneet silmänsä epäasiallisen käytöksen kohdalla. Muistettakoon myös, että liikkeen perustaja kaipaa aktivisteiksi “seksikkäitä” ja “nuoria”. On ehkä vain ajan kysymys ennen kuin jotain sattuu.

Haluamme siksi tarjota omalta osaltamme turvallisen tilan jokaiselle. Jos olet nähnyt tai kokenut epäasiallista käytöstä jonkun elokapinallisen toimesta tai heidän tapahtumissaan, ota yhteyttä sähköpostilla.

Elokapina politisoi itsensä yhden kuvan takia

Toinen epäonnistuminen nähtiin, kun Elokapina paljasti ahtaan, rasistisiakin sävyjä sisältävän arvomaailmansa.

Tähän riitti yksi kuva.

Jussi Halla-aho pyöräili Senaatintorille seuraamaan siellä olevia mielenosoituksia. Paikalla olleet nuoret halusivat samaan kuvaan hänen kanssaan ja tämä hyväntuulinen, rajoja rikkova kohtaaminen päätyi sosiaaliseen mediaan. Kuva ilahdutti monia.

Elokapinan vastine oli kuitenkin jotain aivan muuta.

(Nyt on liikaa hymyä Elokapinan taustavaikuttajille)
(Kurinpalautus tuli nopeasti)

Ilmastoakin tärkeämpää oli yhtäkkiä reflektoida omaa identiteettiä ja moraaliposeerata. Tämä on ymmärrettävää, koska Elokapina on joutilaiden, keskiluokkaisista taustoista tulevien nuorten performanssi. “Ilmastohätä” on vuorattu vasemmistolaisen identiteettipolitiikan uusimmilla trendeillä ja katumisharjoituksilla.

Touhusta jää muutenkin feikki maku suuhun, sillä nämä ekokapinalliset syövät kaukomaista tuotuja banaaneja, rakastavat kännykkäänsä, käyttävät muovituotteita ja nukkuvat yönsä öljypohjaisesta polyesteristä valmistetuissa kupoliteltoissa. Sähköä he käyttävät paitsi matkapuhelimiensa lataamiseen myös äänentoistolaitteisiin, jotta kapinakeskuksessa voidaan pitää konsertteja.

Oleellista ei ole muuttaa omaa elämäänsä, vaan vastustaa järjestelmää samalla, kun itse nauttii sen hedelmistä.

(Elokapinan kapinakeskuksesta löytyi yltäkylläinen ruokapöytä)
(Ruokaa riitti myös Unioninkadulla)
(Tuontiteltoissa on mukava nukkua. Yöunia ei häiritse sekään fakta, että öljypohjainen polyesteri on yksi maailman pahimmista muovisaastuttajista. Kuva: Silja-Riikka Seppälä)

Elokapina politisoi itsensä hyvin kapeaan lokeroon, mikä oli totaalinen viestinnällinen katastrofi.

Entä se valtamedia

Valtamedialla on huomattavia vaikeuksia uutisoida avoimesti Elokapinan toiminnasta, sen sisältämistä ristiriidoista ja taustaorganisaatiosta.

Liikkeen taustojen avaaminen ei olisi edes kovin vaikeaa:

https://rebellion.global/

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Tiedämme, että liike vaikuttaa globaalisti. Samoin sen suuntaviivat määritellään maailmanlaajuisella tasolla.

Suomessa Elokapinan toimintaan kerää rahaa Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP) linkittyvä Elonvaalijat ry., jonka toimipiste sijaitsee samoissa tiloissa Voima-lehden kanssa. Mielenosoituksessa nähtiinkin muun muassa vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettuja kuin myös Kallion vasemmiston varapuheenjohtaja.

Taustahenkilöt ovat vetäytyneet juhannuksen ajaksi pohtimaan seuraavia siirtojaan.

Sen sijaan, että esimerkiksi Yle toistaa ilman kritiikkiä ja sisältöanalyysia Elokapinan aatteita ja vaatimuksia, voisi se tehdä tutkivaa journalismia ja nimetä meille ne henkilöt, jotka organisoivat Mannerheimintien sulkemisen, käsikirjoittavat nuoria lahkolaisia itsesuggestoivat mind checkit sekä päättävät liikkeen saamien rahavarojen käytöstä.

(Kohdasta 1:54:30 alkaen osoitetaan mielenosoituksen vastuuhenkilöt)

Omalla streamillään Sebastian Tynkkynen onnistui löytämään johtajistoa, mutta nämä kielsivät kuvaamasta itseään, samoin nauhoittamasta keskenään käymäänsä keskustelua.

Se siitä avoimuudesta. Suomen Elokapina käyttää paljon energiaa kätkeäkseen avainhenkilönsä. Lisäksi Elokapina väittää ottaneensa etäisyyttä lahkon perustajaan, vaikka kirjaimellisesti toteuttaa hänen teesejään.

Suomen haara:

1. rekrytoi valokuvauksellisia nuoria näyttäviin pidätyskuviin, muun muassa kouluista

2. kehottaa heitä rikkomaan lakia

3. horjuttaa yhteiskuntajärjestystä

4. hakee vastakkainasettelua

5. kiristää kansan itselleen äänestämiä edustajia

Elokapina epäonnistui, mutta vielä heitäkin pahemmin epäonnistui suomalainen valtamedia.

Se söi sellaisenaan nuorista naisista leivotun narratiivin, joka tarjoiltiin keski-ikäisen Hallamin kädestä.

Sebastian Tynkkysen ennätyspuhe savusti esiin joukon demokratiaa karsastavia poliitikkoja

(Yhden miehen sanat savustivat esiin monta demokratian vastustajaa)

Vapaassa suomalaisessa demokratiassa kansa äänestää edustajansa eduskuntaan. Kansalaisilla on siksi oikeus olettaa, että poliitikot ajavat istuntosalissa heidän asiaansa.

Laki turvaa kansanedustajille oikeuden puhua – huolimatta siitä ovatko he hallituksessa vai oppositiossa.

Tällä hetkellä Suomea ollaan viemässä ilman laajaa julkista keskustelua uudenlaiseen EU:hun. Tulevien sukupolvien harteille ollaan ottamassa valtava määrä velkaa kannettavaksi.

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen piti lauantain vastaisena yönä eduskuntahistorian pisimmän puheen, jossa hän muun muassa luki kansalaisten hänelle lähettämiä huolestuneisuudesta kumpuavia viestejä.

(Artikkeli jatkuu videon jälkeen)

Joku olisi saattanut ajatella, että hallituksen edustajat esittäisivät vasta-argumentteja ja perustelisivat vuorostaan oman kantansa.

Mutta ei.

Twitter täyttyi yrityksistä tukahduttaa kaikki keskustelu. Tämä sai demokratiaa halveksiviakin piirteitä:

Tuomiojan mukaan se, että kansanedustaja käyttää itselleen laissa määrättyä oikeutta ja velvollisuutta, tarkoittaa parlamentin valtausyritystä.

Missäköhän hänen mukaansa kansanedustajien tulisi puhua, jos ei eduskunnan istuntosalissa?

Myötähäpeä herää myös SDP:n Aki Lindenin kohdalla, joka ei selvästikään kuunnellut sanaakaan itse puheesta, mutta kokee voivansa arvioida sen sisältöä. Ylimielisyys ei paista ainoastaan hänen kasvoistaan. Linden muistetaan myös vakavista pimittämisepäillyistä.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/04af72ca-8e99-4c43-a31f-d7dbe13e058f

Muutkin puolueet hyppäsivät mukaan demokratian arvosteluun. Muun muassa kokoomuksen Otto Meri avasi sanallisen arkkunsa.

Mies itse oli kokenut mystisen mielenmuutoksen elpymispaketin osalta muutama viikko takaperin. Ensin hän sanoi, ettei näe kenenkään voivan puolustaa sitä, mutta päivää myöhemmin puhui itse paketin puolesta. Mielenmuutos tapahtui sen jälkeen, kun kokoomuksen sisäpiiri alkoi uhkailla “Venäjällä”.

Koska Merellä ei ilmeisesti ole paljoakaan itsenäistä ajatustoimintaa, olisi ollut liikaa vaatia häntä kuuntelemaan Tynkkysen huolellista ja johdonmukaista argumentointia elpymispakettia vastaan. Otolle luontevampaa olikin seurata, kenellä on maski naamalla ja kenellä ei.

Erityismaininnan ansaitsee RKP:n Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri(!), joka oikein kuvan kanssa tuli kritisoimaan demokratiaa.

(Joskus kritiikin kohde löytyy peilistä)

Vapaa puhe on vaikea paikka myös valtamedialle. Iltalehden toimittaja Marko-Oskari Lehtonen kirjoitti: “Pelkästään keskiviikkona kello 18.50 alkaneessa täysistunnossa pidettiin yhteensä 285 puheenvuoroa, joista valtaosan pitivät perussuomalaiset – vuorotellen, toisilleen, ilman yleisöä.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6ec8145a-3104-45ef-b1e7-6e36c672aa31

Myöhään sunnuntai-iltana Ilta-Sanomat julkaisi oman pääkirjoituksensa, josta käy ilmi, ettei mielipiteen kirjoittaja – jonka nimeä ei edes mainia – ole perehtynyt kritisoimaansa. Hän toistaa narratiivia “saduista ja runoista” ja sivuuttaa sadat muut puheet.

https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000007980468.html

Suomessa ollaan totuttu sanelevaan politiikkaan, jossa hallitus ja valtamedia hallitsevat julkista keskustelua. Avoin dialogi kansalaisten ja usein opposition kanssa pyritään tukahduttamaan. Koville tuntuu nytkin ottavan, kun joku saa äänensä kuuluviin.

Iltalehdelle ja Ilta-Sanomille tiedoksi: ajat muuttuvat.

Täysistunnot toistettiin suorina lähetyksinä eri streameissä. Muun muassa allekirjoittanut seurasi eri puhujia useamman tunnin ajan 100 – 200 sadan muun katselijan kanssa. Asiasisältö kiinnosti. Yleisöä oli.

Perussuomalaiset esittivät monta kriittistä huomiota elpymispaketin haitoista sekä siitä laskusta, joka lankeaa tuleville sukupolville, samoin valtiovallan hiljentämispolitiikasta.

Alla Jenna Simulan taidonnäyte.

(Artikkeli jatkuu videon jälkeen)

Tynkkysen maratonpuhe oli hallitukselle erityisen karvas. Eikä sen pituuden takia, vaan koska sen lopussa luetaan tavallisten ihmisten viestejä päättäjille. Tämä vaikuttaa olleen monelle poliitikolle katastrofi. Joku toi kansan äänen eduskuntasaliin.

Katsoessa hallituspoliitikkojen ulostuloja, voi vain kysyä: ovatko Suomea vuosikymmeniä hallinneet puolueet unohtaneet sen, keille he ovat vastuussa?

Kuten Simula yllä olevassa klipissä huomauttaa, ei moni ministereistä saavu enää edes paikalle täysistuntoihin.

Hiljaisuus on se, jonka me erimieliset kansalaiset saamme heiltä osaksemme demokratiassa.

Sekä pyynnön hävetä.

Kuoriutuiko vihreiden Maria Ohisalosta esiin fanaatikko, joka ei aja Suomen etua?

Kuva: Arttu Laitala.

Etäinen katse, joka ei ole aivan läsnä. Ajatukset ovat muualla, jatkuvasti.

Viimeisen parin kuukauden aikana vihreiden Maria Ohisalo on ehtinyt antaa hiljaisen tukensa niin Elokapinan anarkialle kuin kritisoida johtavassa asemassa olevia naisia näiden valkoisesta ihonväristä.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4ac82a88-3e05-423f-a477-ceaad972f224

Sarastus-verkkojulkaisussa julkaistiin jokin aika sitten Timo Hännikäisen erinomainen artikkeli Ohisalon persoonasta, Fanaatikon muotokuva, joten tämän tekstin ei sinällään tarvitse paneutua siihen.

Sen sijaan kysymme, missä Ohisalon ajatukset ovat?

Koska Ohisalo on Suomen sisäministeri, todettakoon sisäministeriön luettelevan tavoitteikseen muun muassa sen: että ihmiset, omaisuus ja ympäristö ovat turvassa, ja että kaikki ihmiset voisivat kokea arjen turvalliseksi ilman rikollisuutta, onnettomuuksia tai muita häiriöitä.

https://intermin.fi/ministerio/tehtavat-ja-tavoitteet

Elokapinan iskun yhteydessä koko Helsingin keskustan bussiliikenne pysäytettiin, mikä pakotti poliisin toimimaan. Vaaratilanne oli ilmeinen. Isomman onnettomuuden tapahtuessa esimerkiksi rautatieasemalla pelastuslaitoksella ei olisi ollut paikalle nopeaa pääsyä mielenosoituksen ja bussitukoksen takia. Sisäministeriö pyrkii ehkäisemään juuri tämänkaltaisia onnettomuusskenaarioita. Lisäksi ihmiset, kuten yrittäjät, saattavat tuntea huolta omaisuutensa turvasta, koska sisäministeri näyttää vihreää valoa yhteiskunnan järkyttämiselle.

(Artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

(Ohisalo antaa tukensa Elokapinalle, ajassa 9.05-11.15 selkeimmin)

Sisäministeri, joka ei osoita kiinnostusta pääkaupungin turvallisuudesta herättää monenlaisia kysymyksiä, myös huolenaiheita. Tulee kysyä, miksi pienen anarkistijoukon edut menevät valtaväestön etujen edelle? Yksi syy on, että Ohisalo kaipaa omiensa suosiota, kenties menneisyytensä takia. Hajanaisen lapsuuden kokenut usein etsii kompensaatiota ja hyväksyntää. Tämä tekee Ohisalosta helpon uhrin vihreille. Hän sanoo sen, mitä halutaan.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/yksivuotispaiva-turvakodissa-maria-ohisalo-nousi-syrjaytymisvaarasta-politiikan-huipulle/

Toisena elementtinä Ohisalon puheista ja twiiteistä on ilmennyt maahanmuuton vapauttaminen. Hänen johtamassaan ministeriössä etsitään ratkaisuja, joilla maassa laittomasti oleville voidaan tarjota oleskelulupa, välttämätön toimeentulo sekä “palvelujärjestelmä”. Entiselle köyhyystutkijalle näkökulma on ymmärrettävä, mutta ajaako se Suomen etua?

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/67517fdd-aebb-4553-8f00-ffcaceddc6b6

Tavoite on estää varjoyhteiskunnan syntyminen. Todennäköisesti toimeentuloturvan tarjoaminen ihmisille, joilla ei ole edellytyksiä turvapaikkaan, toimisi kuitenkin juuri päinvastoin. Ilmainen raha houkuttelisi Suomeen ison joukon ihmisiä, joilla ei ole mitään halua integroitumiseen. Lisäksi turvapaikkapolitiikka vinoutuisi pois aidosti hädänalaisten auttamisesta.

Myöhemmin Ohisalo palasi jälleen maahanmuuttoon, tällä kertaa sivaltaakseen kokoomuksen Petteri Orpoa, joka penäsi turvapaikkapolitiikan kiristämistä.

https://www.verkkouutiset.fi/petteri-orpo-mtlle-turvapaikanhakijoiden-maara-minimoitava/#32d6fec5

Ohisalo vastasi:

Yllä olevan vihreille tyypillisen ulostulon jälkeen, nähtiin vain päivää myöhemmin paljon populistisempi twiittaus:

Yhdysvalloista Suomeen tuotu vasemmistopolitiikka pyrkii hallitsemaan valtaväestöä syyllistämällä näitä valkoisesta ihonväristä. Ohisalon halu hyödyntää samaa retoriikkaa vihjaa idealismin muuttuneen fanatismiksi.

Yhdysvaltojen politiikka ei sovi Suomeen. Meillä on erilainen historia. Tuhat vuotta sitten kantasuomalaiset asettautuivat näille alueille ja selviytyivät. Sittemmin suomalaiset ovat rakentaneet tämän maan kovalla työllä. Nyt poliittisista syistä heidän jälkeläisiään yhtäkkiä moititaan valkoisiksi ja siksi perusolemukseltaan rasisteiksi. Ohisalon twiitti ammentaa tästä vasemmistopopulistisesta näkökulmasta.

Astuessaan vihreiden johtoon, julisti hän näkevänsä maahanmuuttokeskustelussa ja siten suomalaisessa yhteiskunnassa natseja.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006143765.html

Hänen olisi kuitenkin suonut käyvän sosiaalipolitiikan kurssien ohella myös useammalla historianluennolla. Silloin hän tietäisi, mitä naiset ovat tehneet suomalaisen hyvinvointivaltion eteen, raivanneet peltoja ja taistelleet maansa puolesta. Hän ymmärtäisi, ettei valkoinen iho tee suomalaisesta naisesta ketään muuta epäedustavampaa, päinvastoin. Ei myöskään kenestäkään valkoihoisesta miehestä.

(Suomalaisia naisia peltotöissä. Niin paljon työtä perheen ruokkimiseksi, etteivät ehtineet miettiä valkoisuuttaan)

“Esimerkiksi sukupuolentutkimus tarjoaa yhteiskunnan ongelmiin niinkin helpon ratkaisun kuin oikea ja väärä identiteetti sekä ihonväri. Todellisuus ei kuitenkaan taivu näin yksinkertaisiin analyyseihin.”

Vaikuttaa siltä, ettei köyhistä oloista tulevasta köyhyystutkijasta ole karistamaan pois harteiltaan pienimuotoisuuttaan, vaan on haavoittuvuutensa takia helppojen (lue populististen) ideologioiden uhri. Esimerkiksi sukupuolentutkimus tarjoaa yhteiskunnan ongelmiin niinkin helpon ratkaisun kuin oikea ja väärä identiteetti sekä ihonväri. Todellisuus ei kuitenkaan taivu näin yksinkertaisiin analyyseihin. Ideologian päämäärä on ennemmin alistaa valtaväestön minäkuvaa. Vasemmisto ja vihreät etsivät tästä oikotietä valtaan.

Osittain kaiken tämän takia idealistista ei kasvanut koko maan sisäministeriä. Ohisalon katsoessa kauaksi, näkee hän jotain muuta kuin moni muu – hänen silmissään parempi Suomi tehdään Elokapinalla ja laittomilla maahanmuuttajilla, samoin naisia ja muita suomalaisia syyllistämällä. Tosiasiassa näillä keinoilla hajotetaan yhteiskuntaa ja vahvistetaan ennakkoluuloja. Lisäksi keskittyminen suomalaisten mikroaggressioihin ja etääntyminen muiden etnisyyksien vastaavista, ilmentää todellisuuskuvan vieraantumista. Natseja nähdään sielläkin, missä niitä ei ole.

(Ohisalo teki sydänmerkin vihreiden puoluekokouksessa. Se ei kuitenkaan koske mystisiä “natseja”. Kuva: Tommi Parkkonen)

Fanaatikolle oleellisinta on kuitenkin oman minäkuvan eheyttäminen. Sisäisen tyhjyyden ja haurauden täyttäminen yksinkertaisilla totuuksilla sekä omien pelkojen heijastaminen ympäristöön. Uskomukset ovat vahvoja, niiden toteuttaminen ehdotonta. Mutta onko se tällä kertaa pienen valtakunnan etu?

Rivien välistä valitsi lokakuun uhriutumisen, ja kysyy miksi vasemmisto välttelee puhumista terrorismista?

(Elääkö vasemmisto Suomessa pumpulissa? Wienissä juostiin henkensä edestä)

Rivien välistä on valinnut lokakuun uhriutumisen. Lisäksi kirjoitus tulee sivuamaan vasemmiston haluttomuutta puhua islamistisesta terrorismista.

Lokakuun uhri palkinnon saa vuonna 2020 vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo. Palkinto annetaan vuosittain uhristatuksen hyödyntämisestä politiikan teossa. Tämän vuoden valinnassa voittavat kaikki. Rivien välistä, koska pääsemme avaamaan intersektionaalisen feminismin politiikkaa, ja Veronika Honkasalo, koska uhrius tuo hänelle poliittista pääomaa.

Palkinto päätettiin myöntää sen jälkeen, kun Honkasalo uhriutui lokakuun lopussa kahden päivän aikana peräti kolme kertaa. Hän määritteli lähes jokaisen erimielisen Twitter-kommentin hyökkäykseksi itseään vastaan.

Tasapuolisuuden vuoksi oli syytä ensin selvittää, mikä on hänen viimeisin poliittinen tekonsa kansanedustajana.

Tämä löytyi:

Intersektionaalisen feminismin suuri murhe on QAnon. Honkasalo toivoo kirjallisessa kysymyksessään valtiovallalta mekanismeja suojelemaan nuoria tältä “kultilta”. Sekä sisäministeriötä kehittämään “exit”-prosessin kyseiseen yhteisöön päätyneille.

http://veronikahonkasalo.fi/kirjallinen-kysymys-qanon-liikkeesta/

Kansanedustajat edustavat äänestäjiään ja antavat heille kasvot ja persoonan. Tarvitseeko Suomi kuitenkaan ihmistä eduskuntaan torjumaan joogapiireissä levinnyttä saippuasarjamaista salaliittoteoriaa?

Intersektionaalisten feministien mukaan ilmeisesti tarvitsee.

Entä se palkinto? Muutama päivä QAnon-ulostulon jälkeen nähtiin erikoinen taistelu Twitterissä.

Kaikki alkoi tästä:

This image has an empty alt attribute; its file name is screenshot-2_11_2020-20_55.jpg

Kaksi toimittajaa, Timo Haapala ja Ivan Puopolo, määriteltiin trolleiksi, jotka harrastavat koirapillin soittoa.

Seuraavaksi paikalle saapui kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Atte Kaleva, joka vastasi Honkasalon uhritwiittiin kahdella sanalla: järjen ääneksi.

Tilanne eskaloitui:

Uhrimyyttiä saapui vahvistamaan myös aatesisar:

Samalla viikolla Honkasalon seinällä käytiin sanasotaa myös kommunismista. Sen enempää Honkasalo ei avaa kommunismin loistoa, kuin vain vihjaa, että Suomen nykyvasemmisto saisi sen toimimaan.

Kumpikin keskustelu avaa poliitikkojen tapaa toimia sosiaalisessa mediassa. Aikuiset ihmiset niputtavat surutta toisiaan milloin minkäkin ääriaatteen kannattajiksi ja myös nimittelevät. Tätä tapahtuu yli puoluerajojen, eikä Honkasalo ole pahimmasta päästä.

Hänen osaltaan palkintoon oikeutti kuitenkin tehokas uhriaseman ottaminen intersektionaalisen feminismin hengessä. Lisäarvoa toi uhriasemasta heitetyt vasemmistopopulistiset termit “laitaoikeistolainen”, “trollaaja” ja “häirikkö”.

Perspektiivin saamiseksi kansanedustajilta vaadittavan työn oletettuun vaativuuteen, on hyödyllistä muistaa, että he tienaavat yli 6600 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi heille maksetaan vielä mahdollisesti erilaisia muita korvauksia ja palkkioita.

https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/palkkiot-ja-kulukorvaukset/Sivut/default.aspx

Tämän artikkelin aihe ei kuitenkaan ole Honkasalo, vaan vasemmisto. Honkasalo on varmasti mukava ja älykäs ihminen ja keskustelu hänen kanssaan olisi avartavaa. Esille nostetut twiitit ovat yksittäisiä ja siksi kärjistäviä.

Vasemman laidan intersektionaalinen feminismi tekee kuitenkin itsensä näköistä politiikkaa. Maailman ja Suomen tämän hetken ongelmia katsellessa, vaikuttaa sen fokus oleva hyvin toissijaisissa asioissa.

Viimeiseen pariin viikkoon mahtuu muutamakin terroristi-isku Euroopassa. Ihmisiä on mestattu. Ranskaa on uhattu ydinaseilla ja Wienissä on ammuttu kuoliaiksi tavallisia kaupunkilaisia.

(Todellisen maailman ongelmat eivät ole salaliittoteorioita. Wienissä nuorta ammuttiin, koska hän oli väärässä paikassa väärään aikaan)

Vasemmisto ei ole suonut terrorismin takia käytännössä ainuttakaan twiittiä, Paavo Arhinmäkeä lukuun ottamatta. Erityisen silmiinpistävää on ollut Suomen pääministerin Sanna Marinin hiljaisuus. Muut Euroopan johtajat ottivat kovasanaisesti kantaa islamisteja vastaan ja ilmoittivat puolustavansa eurooppalaisia arvoja. Marin ei.

Ainoa valopilkku on ollut vihreiden oikeaa laitaa edustava Eva Tawasoli.

Luonnollisesti kokoomuksesta ja perussuomalaisista on esitetty lukuisia eurooppalaisia arvoja puolustavia kannanottoja.

Muun maailman eläessä työttömyydessä ja mudassa, poreilee vasemman laidan jet set -feminismi kuin lasillinen samppanjaa. Samaan aikaan, kun miljoonat naiset taistelevat oikeuksistaan islamistisissa kulttuureissa, lasillistaa Suomen vasemmisto Helsingin valojen yllä ja teorioi kommunismista. Silloin kun terroristi ampuu kadulle nuoren Wienissä, nostetaan uhkaksi QAnon.

Hyvinvoiva vasemmiston eliitti elää jossain aivan muussa maailmassa kuin me tavalliset tallaajat.

Mutta sanopa tämä heille. He uhriutuvat.

Marin julkaisi kuvan ja uhriutui. Miltä maistuu feministinen vallankäyttö?

(Miltä näyttää valta? Tai kun siitä humaltuu)

Olemme jo pidempään seuranneet muutaman iranilaisen naisaktivistin Twitter-tiliä. Eilen tuli vastaan lyhyt video naisesta, jota pahoinpideltiin viranomaisten toimesta. Häntä vaadittiin perumaan väite joutumisesta väkisinmakaamisen uhriksi. Toiset videot kertovat naisista, jotka ovat saaneet vuosien vankeustuomioita riisuttuaan julkisesti huntunsa.

Olemme huomanneet yllä mainittujen tapahtumien esille tuomisen termin “feminismi” yhteydessä olevan Suomessa “whataboutismia”. Ainakin vasemman laidan aktivistien mukaan.

Keskitytään siis oleelliseen. Tällä viikolla agendaideologiastaan tunnettu Yle julkaisi kaksikin feministishenkistä artikkelia.

Toisessa niistä pohdittiin “twerkin supertähden Tinzen” rasistisuutta, koska hän kehitti tanssikulttuuria eteenpäin. Artikkelin mukaan hänen tulisi katumuksena ryhtyä julistamaan somekanavallaan rasismista ja pyytää anteeksi ajattelemattomuuttaan.

(Kuva Jani Aarnio / Yle)

Erityisen hankalaa näistä asioista puhuminen on ei-valkoisille“, kirjoittaa Ylen toimittaja. Hetkeä myöhemmin artikkeli kuitenkin kertoo, miten “Sokkaa (eli Tinzeä) ja hänen twerkiään on käsitelty somessa kriittisesti jo pitkään: Instagramissa muun muassa Mponda ja Pekanpalo ovat pitäneet aiheesta livelähetyksiä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/20/twerkin-supertahti-tinzen-videoilla-tanssivat-valkoiset-ihmiset-ja-siita-hanta

Kun katselee mediaa, niin rasismista puhuminen ei vaikuta mitenkään vaikealta kenellekään. Mutta silti uhriudutaan, koska se luo sosiaalista valtaa.

Toisessa artikkelissa kerrotaan ajatusmokia, joilla (valkoihoinen) suomalainen osoittaa olevansa rasisti. Jos esimerkiksi uteliaisuuttasi tai keskustelun avaamiseksi kysyt hyvää tarkoittavan kysymyksen”mistä olet?”, saat otsaasi rasistin leiman.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/22/mista-sa-oot-kotoisin-viisi-rasistista-mokaa-joilla-sinakin-ehka-syrjit-vaikka

Kumpikin artikkeleista rakentaa muuria. Muurin ainoana rakennusaineena toimii ihonväri. Lopputuloksena ennakkoluulot molemmin puolin vahvistuvat. Mitä arkisinkin kohtaaminen eri etnisyyttä edustavien ihmisten välillä ladataan täyteen asenteita.

Kolmas viime aikojen iso uutinen oli Sanna Marinin Trendi-lehden kuva, josta feministit nostivat kohun.

Sanna Marin itse sanoi tiedostavansa miten “naisen ulkonäkö on aina keskustelunaihe.” Hän siis itse valitsi käyttää tätä tietoa hyväkseen.

Marinin aatesisaret ja -veljet tiesivät mitä tehdä.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/513958b3-2b99-4328-9d8b-d5c9872514b4

Uhrikorttia alettiin lyödä pöytään joka hihasta. Tämä tehtiin, koska sen käyttäminen tuo poliittista ja sosiaalista pääomaa. Nähtiin suoranainen uhriutumiskilpailu. Yksi toisensa jälkeen joku julkaisi kuvan itsestään ja julisti olevansa uhri. Selkääntaputuksia sateli.

(Silloin kun pitää uhriutua, on leikki kaukana)

Sujuvasti oli unohdettu esim. taannoiset vuonna 2014 Alexander Stubbiin kohdistuneet kirjoitukset, joissa hänen ikäänsä ja olemustaan kritisoitiin, koska hän erehtyi esiintymään rennossa tyylissä:

“Meillä on kakara pääministerinä. Kyllä hävettää.”

“Tyypillinen märkäkorva joka ei ymmärrä politiikasta mitään. Poika leikkii leikkikentällä kun pitäs suomen taloutta parantaa.”

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/stubbin-tyyli-jakaa-rajusti-lukijoita-uskottava-paaministeri-vai-pelle-hermanni/4207146

Palataan siihen whataboutismiin. Suomi vaikuttaa elävän pumpulissa. Muun maailman ongelmat ovat hyvin vakavia, mutta täällä feministinen valta haluaa sivuuttaa ne.

Sosiaalinen kontrolli pyrkii kahlitsemaan ajatuksia. Tärkein päämäärä on syyllisyyden tunteen herättäminen. Tällä hetkellä sosiaalista kontrollia ajetaan arkiajatusten tasolle.

Yhteiskunta, jossa ihmisestä tulee huono, kun hän esittää viattoman kysymyksen, kuten “mistä olet kotoisin?”, rakentuu ainoastaan itseään syyllistävän minäkuvan kautta.

Ne samat ihmiset, jotka olivat väkinäisen Marin-kohun takana, pyrkivät hyötymään muita leimaamalla. Tämä on feministisen vallan pönkittämistä.

Oleellista on voimakas tunteisiin vetoaminen faktoista välittämättä. Tämä johtaa hyvin räikeisiinkin ulostuloihin:

(Suomela luonnehtii kiinalaisia köyhiksi ja riippuvaisiksi suomalaisten tekemisistä. Joku voisi luonnehtia häntä kolonialistiksi. Mielikuvat Kiinasta ovat vanhentuneita ja valheellisia)

Samaa tunteisiin vetoavuutta edustaa vasemman laidan poliittisten nuorten ilmoitus katkaista dialogi uusien perussuomalaisten nuorten kanssa ennen kuin nämä irtisanoutuvat milloin mistäkin. Luonnollisesti he menettäisivät sen tehdessään poliittisen itsenäisyytensä.

PS nuorten hiljentämisvälineenä on käytetty julistamista ja perusoikeuksien kieltämistä. Yhteiskunnassa saa puhua vain vasemman laidan ehdoin.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4329553-vasemmistonuoret-ja-vihreat-nuoret-kieltaytyvat-yhteistyosta-perussuomalaisen-nuorison-kanssa-kuinka-nuorisojarjesto-voi-irtaantua-ihmisvihasta-pelkalla-nimenmuutoksella

Tämä on ymmärrettävää. Vallassa on mukavampi olla, kun ei tarvitse kohdata julkista kritiikkiä. Feministinen valta näyttääkin tarkoittavan lopulta myös sananvapauden kaventamista.

Vapauden kitkemisen ideologiasta on helppo palata Iraniin. Siellä valtiollinen valta käyttää fyysisen uhkan lisäksi voimakkaita henkisiä mekanismeja. Vasemman laidan feministien sielunyhteydestä islamistiseen kontrolliin tuleekin yhtäkkiä ymmärrettävää.

Molempien päämääränä on henkinen vankila.

(Iranilainen nainen on riisunut pois alistamisen symbolin vuonna 2018,
häntä uhkaa siksi tuomio ja häpeä)

Vihreät valitsivat demokratian kaventamisen pelastaakseen itsensä, PS nuoret kiittävät

Mikä on kulteille ominaista? Ne rekrytoivat erityisesti itseään etsiviä nuoria. Lisäksi niitä ohjaa tiukka ylhäältä annettu ideologia, jonka julistamista odotetaan kaikilta kultin jäseniltä. Aatteesta ei saa poiketa, ei edes hyvän keskustelukulttuurin hengessä.

Tämän huomasi myös vihreiden Juha Huhtala, joka erosi puolueesta.

Minä en voi kuulua puolueeseen, joka leikkaa sananvapauttani asioissa, jotka eivät ole lähelläkään esimerkiksi lainsäädännön asettamia rajoja.

https://yle.fi/uutiset/3-11560539

Huhtala koki puolueen ilmapiirin tukahduttavaksi.

Vihreiden syrjivää henkeä alleviivaten lähes samana päivänä Vihreät nuoret ilmoittivat yhdessä Vasemmistonuorten kanssa, etteivät aio tehdä enää yhteistyötä PS nuorten kanssa.

https://www.vihreatnuoret.fi/vihreat-nuoret-ja-vasemmistonuoret-ei-yhtaan-tilaa-aarioikeistolle/#more-2085

Julkilausuman esittävät Vihreiden nuorten puheenjohtaja Brigita Krasniqi ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh, jotka muutama kuukausi takaperin aggressiivisesti syrjivät maahanmuuttajataustaisen naisen oikeutta puhua.

https://rivienvalista.net/2020/07/10/viikko-intersektionaalista-feminismia-paljasti-vihervasemmistossa-kytevan-rasismin/

Entä PS nuoret?

He saivat runsaasti huomiota paitsi Vihreiden heihin kohdistaman syrjinnän takia, mutta myös oman poliittisen aktiivisuutensa:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7224

Kansalaisaloite saatiin läpi lähes kahdessa päivässä.

Kummalla järjestöllä on terve demokratiakäsitys ja suvaitsevainen halu luoda monipuolista kansalaisyhteiskuntaa? Sekä positiivinen usko omaan sanomaansa?

Vihreät on ottanut keinokseen syrjinnän ja demokratian kaventamisen.

Syy saattaa olla puolueen ryvettymisessä kesän aikana muun muassa Pekka Haavistoa koskevassa rikostutkinnassa, lahjontaepäillyissä ja poliittisissa virkanimityksissä sekä korruptiosyytöksissä. Kun kritiikki puolueen toimintaa kohtaan on kasvanut epäkohtien tultua julki, on valittu sensuurin tie. Tämä entisestään vahvistaa käsitystä Vihreistä kulttina. Sananvapauden kaventaminen estää puolueen jäseniä hyväksymästä todellisuutta. Kun ovet laitetaan kiinni, eivät uudet ajatukset pääse sisälle.

Toinen syy löytyy PS nuorten irtaantumisesta etnonationalisteista. Vihreiden harrastama ideologinen mustamaalaaminen kadotti näin pohjansa, mikä sai puoluejohdon paniikkiin. Mitä vihreistä jää enää jäljelle, jos he eivät voi elää perussuomalaisista?

Intersektionaalinen feminismi?

Vihreän kultin tunkkainen ja uuden rotuopin kanssa flirttaileva uhri-ideologia, jossa yhteiskunta jaetaan ihonvärin mukaan ja jossa ylin kasti määrittelee kunkin aseman, ei houkuttele.

Sen rinnalla PS nuorten uusi tuleminen edustaa kaikille mahdollisuutta.

Ei siis ihme, että Vihreät yrittävät kiinnittää huomion muualle, välineenään demokratian halveksiminen.

Yle ja kolonialismi: miksi valtamedia toistaa vasemmiston narratiivia suomalaisista alistajina?

Islamissa orjakauppa kohdistui mm nuoriin naisiin.

Pelkästään Etelä-Pohjanmaan Isostakyröstä ryöstettiin isonvihan eli Venäjän miehityksen aikana 1700-luvun alussa kaikkiaan 151 lasta.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/historia/pohjalaiselle-opettajalle-selvisi-aikuisena-etta-han-on-orjan-jalkelainen-venalaisten-viema-esa-on-sukumme-suurmies/

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui 1700-luvun puolivälissä reilut 400 000 henkilöä. Samoihin aikoihin Portugalissa asui yli 3 miljoonaa ja Britanniassa noin 12 miljoonaa henkilöä 1800-luvun alussa.

https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/vaestonkehitys.html

Suomi oli pieni syrjäinen maa, joka valloitettiin useaan kertaan.

Tämä ei estänyt Suomesta kehittymästä yhtä maailman tasa-arvoisimmista ja hyvinvoivimmista valtioista.

Jostain syystä tämä narratiivi ei kuitenkaan kelpaa Ylelle. Onnistumisen sijaan meistä on alettu puhua orjuuttajina ja kolonialisteina. Ja tämän tekee verorahoin kustannettu valtiollinen media.

Viimeisimpänä Emmi Nuorgam valitti Ylen julkaisemana siitä, kuinka suomalaiset haluavat omia saamelaisen kulttuurin ja riistää heitä.

https://yle.fi/uutiset/3-11498036

Sitä Emmi ei kerro, miksi hän itse nauttii kaupunkielämästä kaikkine etuineen ja on luopunut siitä saamelaisten perinteisestä elämäntyylistä, jonka katoamisesta syyllistää muita suomalaisia.

Tai sitä, mikä on aitoa saamelaisuutta ja kuinka pitkälle se saa integroitua muuhun maailmaan.

Saamelaisten elämäntyyli ei hänelle itselleen kelpaa, mutta silti saamelaisuus pitäisi hänen mukaansa eristää ja museoida Lappiin.

Kyse ei ole konkretiasta, vaan ideologiasta. Ideologian teemana on tehdä “rodusta”, “alkuperästä” ja viime kädessä ihonväristä poliittinen ase.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Videolla esimerkki identiteettipolitiikasta ja ihonväristä vasemmiston käyttämänä teemana.

Yle on tänä vuonna käyttänyt ahkeraan tätä vasemmiston asetta. Esimerkiksi jokin aika sitten ilmestynyt artikkeli kysyy: Mikä on suomalaisten suhde kolonialismiin ja miksi siitä on niin vaikea puhua?

Jo otsikko väittää, että suomalaiset eivät ole rehellisiä itselleen ennen kuin myöntävät olevansa maailmanlaajuisia kolonialisteja.

Lisäksi:

Yle pyysi historian ja yhteiskuntatieteen asiantuntijoita pohtimaan, pitäisikö suomalaisten mahdollisista rooleista valloittajina ja valloittajien apuna keskustella myös meillä. Ja mitä sellainen keskustelu itse asiassa tarkoittaisi?

https://yle.fi/uutiset/3-11447726

Yle ei ole yksin suomalaisen identiteetin murtamisessa. Agendajournalismia harrastava HS nimittäin kysyi: Milloin suomalaiset alkavat puhua valkoisuudestaan?

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006595024.html

HS:n toimittaja haluaisi, että käperrymme kansakuntana itseemme. Ainoa meitä määrittävä tekijä on syyllisyys, jonka perustana toimii valkoinen ihonväri.

Miksi valtamedia ylipäätään luo kertomusta meistä suomalaisista alistajina?

Samalla pitää kysyä, miksi vasemmistohenkisestä sukupuolentutkimuksen teorian postkolonialistisesta suuntauksesta ollaan legitimisoimassa suomalaisuutta selittävä tiede?

Sukupuolentutkimusta tieteenä ei ole kunnolla haastettu. Se sivuuttaa joukon muita tieteitä, kuten biologian ja historian. Se myös kasvoi naistutkimuksen päälle, jonka lähtökohtana oli naisten kokema sorto ja miesten syyllisyys.

Kysymys kolonialisminarratiivin motiivista on oikeutettu.

Tavoite on selvästi syyllistää tulkitsemalla historiaa uudestaan tuomalla sinne asioita, joita siellä ei ole. Räikeimmillään voidaan puhua jopa suomalaisen identiteetin mitätöimisestä historiaa vääristämällä tai uudesta rotuopista.

Sanotaan, että olet huono, koska tätä tapahtui joskus, tai koska ihonvärisi on valkoinen. Tavoitteena on ihmisten passivointi, jolloin valta siirtyy narratiivia ylläpitävälle taholle.

Entä onko tässä jo osittain onnistuttu? Tänään ilmestyi Teemu Keskisarjan sarkastinen kolumni, jonka valitettavan moni otti tosissaan.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006612105.html

Se osoittaa, että pieni kansakunta yhä tarvitsee selviytyäkseen identiteettinsä vahvistamista, ei sen murtamista.

HS:n toimittaja maalitti amerikkalaisteiniä valheellisin perustein, milloin hän pyytää anteeksi?

Suomessa on huolestuttavissa määrin lisääntynyt agendajournalismi. Sille ominaisesti toimittajalla on ennakkoasenne yhteiskuntaa kohtaan. Hän kirjoittaa kommenttinsa ja uutisensa palvelemaan tätä agendaa.

Tässä tapauksessa HS:n toimittaja levitti sanomaansa uutisoimalla valheita.

Vuoden 2019 alkupuolella levisi video, jossa Trumpia kannattava poikajoukko näyttää pilkkaavan Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaita.

Media niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa riensi syyttämään poikia ja etenkin yhtä heistä – Nicholas Sandmannia – rasisteiksi.

Suomessa Helsingin Sanomien toimittaja Ville Similä kirjoitti mm. seuraavaa:

“Nuori poika seisoo aivan miehen edessä, katsoo tätä silmiin ja hymyilee pilkallisesti.”

“Vieressä koulutoverit hyppivät ja huutavat ”build that wall”, rakentakaa muuri.”

“Poikien käytöstä Phillipsiä kohtaan on vaikea kuvailla muuksi kuin puhtaaksi ilkeydeksi. Muuta motiivia ei ole kuin puolustuskyvyttömän miehen nöyryyttäminen joukolla.”

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005971840.html

Samankaltaisia väittämiä esittivät lukuisat amerikkalaismediat.

Sitten paljastui toinen video ja uusia näkökulmia tapahtumiin. Ne osoittivat, ettei poikien tai Sandmannin toiminnassa ollut mitään rasistista.

Pojat odottivat nähtävyyksien jälkeen bussimatkaa takaisin kotiin. Sandmann astui eri osapuolien väliin lieventääkseen jännitettä. Hän hymyili osoittaakseen, ettei ole aggressiivinen.

Selvisi myös, että tilanne alkoi eskaloitua tummaihoisten “Israelin jälkeläisten” pilkatessa poikia. Missään videossa ei kuulla poikien huutavan sanaakaan muurista.

https://edition.cnn.com/2019/01/21/us/maga-hat-teens-native-american-second-video/index.html

Lopulta tappouhkauksia median toiminnan seurauksena vastaanottanut Sandmann haastoi ison joukon amerikkalaismedioita oikeuteen – ja voitti.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Kaikki häntä vastaan esitetyt syytökset olivat valheellisia.

Viimeisimpänä The Washington Post kiirehti sopimaan pojan kanssa vaateen 250 miljoonan dollarin korvauksista:

https://edition.cnn.com/2020/07/24/media/washington-post-sandmann-settlement-lawsuit/index.html

Samoin valhetta ovat yllä mainitut HS:n toimittajan Ville Similän esittämät väitteet. Ne ovat tarkoituksellista agendajournalismia, jossa Similä kirjoittaa tapahtumista niin kuin toivoi niiden menevän – ei sen pohjalta, mitä oikeasti tapahtui.

Tämä on vain yksi esimerkki muun muassa HS:n sivuillaan sallimasta punavihreästä agendajournalismista ja propagandasta, jossa pääosin punavihreät toimittajat eivät pyri selvittämään totuutta, vaan rientävät heittämään kiviä ja syyttämään ihmisiä rasisteiksi.

Jokainen voi itse päätellä, miten hyvin tämänkaltainen journalismi palvelee lukijoita. Ja miten se vääristää kuvaa yhteiskunnasta.

Vähin mitä HS ja Similä voisivat tehdä on pyytää anteeksi, jos ei keneltäkään muilta niin lukijoiltaan.

Suomalaisilla on oikeus vaatia uutisjournalismilta korkeampaa tasoa.

Sekä toimittajilta tosiasioiden kertomista.