(Eduskuntavaaliehdokkaan mainos on aiheuttanut sosiaalisessa mediassa runsaasti keskustelua naisten oikeuksista)
Mistä on kyse?
Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Laura Jokela, Helsingin vaalipiiristä, julkaisi vaalimainoksenaan puhuttelevan kuvaparin, jossa hän on kuvitteellisesti pukeutunut naisia alistavaan uskonnolliseen symboliin ja kysyy, onko Itä-Helsinki enää suomalainen?
Sanoma on rohkea ja voisi kuvitella kenen tahansa vasemmiston feministin haluavan tehdä samanlainen vahva kannanotto kaikkien naisten oikeuksien puolesta. Olemme saaneet nähdä viime aikoina monia kuvia naisten ja tyttöjen asemasta Afganistanissa ja Iranissa sekä muissa islaminuskoon vahvasti vetoavissa maissa.
Vielä 1960-luvulla – ennen islamia – Iran edusti vaalikuvan vasenta puoliskoa. Nykyään maassa tapetaan naisia, jos he haluavat paljastaa hiuksensa. Kysymys on siitä, millaisia arvoja valtio viestittää kansalaisilleen.
Uhkailua, kansanedustajaehdokkaan häirintää
Jokela alkoi saada heti muslimitaustaisiksi oletetuilta miehiltä sekä naisilta uhkauksia.
Alemmassa viestissä lukee allahu Akbar ja perässä on veitsen kuva.
Mitä sitten islamfundamentalismi tai islaminuskoisista maista tullut kulttuuri on tuonut mukanaan?
Suomessa aika ajoin puhuttaa esimerkiksi tyttöjen ympärileikkaus. THL:n mukaan tietyistä kulttuureista tulevat yhteisöt silpovat tyttöjen ja naisten sukupuolielimiä kulttuurillisista, uskonnollisista ja moraalisista syistä.
Lisäksi segregaatiokehitys on jo alkanut Suomessa, minkä seurausta on muiden muassa nopea katujengien nousu. Tätä edesauttaa vieraiden kulttuurien pyrkimys tuoda oma kulttuurinsa suomalaisen tilalle. Esimerkiksi kaikissa kouluissa tietyillä alueilla ei enää puhuta juuri ollenkaan suomea.
Jokelan vaalimainoksen teema on hyvin selvä. Siinä pohditaan vahvan symboliikan avulla sitä suuntaa, johon maamme on menossa. Me kaikki tiedämme jo – myös he, jotka väittävät etteivät näe merkkejä – millaisen yhteiskunnan holtiton maahanmuuttopolitiikka tuottaa.
SDP:n Nasima Razmyar kirjoitti elokuussa 2021:
Miksi sanoma muuttuisi mihinkään, jos perussuomalainen tuo saman asian esille ja lisäksi muistuttaa Suomessa tapahtuvasta kehityksestä?
Pitkäaikainen, entinen SDP:n aktiivi, Kamal Jafi tiivistää asian seuraavasti:
Miksi Suomessa pitäisi hyväksyä ääri-islamilaisia tapoja, jossa tyttöjä ja naisia pakotetaan väkivallan uhalla peittämään itsensä miesten katseelta ja himoilta?
Mukafeministien hyökkäys
Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaan mainos on vahva kannanotto naisten puolesta.
Siksi tuntuu erikoiselta, miten nopeasti vasemmistoon, liberaaliuteen tai vihreyteen assosioitavia henkilöitä hyökkäsi viestintuojan, eli Jokelan kimppuun. Esimerkiksi paatuneeksi vihervassarisuvakiksi itseään profiilissaan mainostava Jyväskylän vihreiden aktiivi Simo Martinen asettui naisia alistavien tahojen puolelle.
Marttinen voisi kertoa kaikille, miksi on rasistista, kun valkoinen nainen kuvitteellisesti pukee itsensä ylle uskonnollisen naisia alistavan symbolin ja esittää retorisen kysymyksen suomalaisuuden ja islamin uskonnollisen kulttuurin suhteesta?
Erityisesti kuvan oikea puoli – se mitä nyky-Iran edustaa – triggeröi vihervasemmiston feministejä, koska se estää heitä etäännyttämästä itseään mainoksen sanomasta. Olisi mukavampaa kuvitella uskonnollisen väkivallan olevan todellista vain muissa maissa.
Rasismikortti on menneisyyden jäänne.
Kehotan vasemmistoa siirtymään meidän muiden mukana 2020-luvulle, jossa aikuisilta odotetaan kykyä käydä yhteiskunnallista debattia kontekstista irrotetun leimaamisen sijaan.
Jokelan kysymys on oikeutettu, se on myös rohkea.
Huomioidaan sekin, että Martinen leimasi myös Perussuomalaisen nuorison musiikkivideota umpirasistiseksi.
Vaikuttaa, että kyseisellä henkilöllä on vahva ennakkoasenne, jopa viha. Uskon vilpittömästi Marttisen monta kertaa “tsekanneen” videon, mutta hän ei ole vieläkään kertonut, mikä siinä on rasismia:
(Musiikkivideo alkaa osuvasti sanoilla: Tuntuuko, että niskaan tulee pelkkää kuraa)
Kyseessä on vain yksi esimerkki vihreiden ja vasemmiston sekä nykyään Sanna Marinin tavasta leimata perussuomalaisten ulostuloja rasistisiksi ilman kykyä perustella asiaa.
Tämä on iso ongelma Suomessa. Valtakulttuurin alla tapahtuu monenlaista kehitystä, kuten naisten uskonnollista alistamista tai maahanmuuttajataustaisten jengien syntymistä. Tätä kehitystä edesauttavat rasismia huutavat henkilöt, jotka yrittävät tukahduttaa kriittisen julkisen keskustelun dehumanisoimalla.
Esimerkiksi Jokelan kohdalla rasistihuutelijat ajautuvat väistämättä naisen mielipiteen hiljentämään pyrkivien tahojen puolelle, tässä tapauksessa uskonnollisen fundamentalismin. Nämä ihmiset ovat heitä, jotka mahdollistavat jengikulttuurin syntymisen sekä naisten alistamisen, mukaan lukien maahanmuuttajien korkea osuus raiskaustilastoissa.
Perinteinen feminismi on hajonnut moraalisäteilyksi, jossa naiseutta tarkastellaan pelkästään poliittisen välinearvon kautta. Vasemmistofeminismissä puolustetaan vain niitä naisia, jotka suostuvat heitä alistavaan ideologiaan, kuten intersektionaalisuuteen.
Näistä syistä kirjoitus on luontevaa lopettaa Laura Jokelan sloganiin:
(MM-kisat ovat kisaorganisaatiossa mukana olleille huima kokemus, sukupuoleen katsomatta. Kuvassa Ella Kangasalusta / IG)
Mitä tarkoittaa sovinismi? Sana kävi läpi kehityskaaren ja vakiintui Suomessa tarkoittamaan miesten naisiin kohdistamaa ylemmyydentunnetta ja etenkin nuorten naisten vähättelyä. Sana tarkoittaa myös jonkun ryhmän – vaikka feminismin – alentavaa käyttäytymistä toista ryhmää kohtaan.
Siirtykäämme tästä Me Naiset -lehden artikkeliin, joka kysyy: Miksi vain naiset seisoivat ”palkintotelineinä” MM-kisoissa?
Katkelmia artikkelista:
samanlaiset mekot, kampaukset, meikit ja hymyt.
Miksi kaikki olivat nuoria naisia? Kaikilla oli myös pitkät hiukset. Oliko se valintakriteeri? Miksi ei miehiä? Junioreita?
kaunis, hoikka nainen pistetään objektiksi, telineeksi,
Jos naiset ei kelpaa selostamaan, kommentoimaan, kättelemään, jakamaan mitaleita, mieluummin sit ihan kunnon all male panel kuin et ainoa rooli on olla mitaliteline
Me Naiset -lehden uskoisi olevan naisia puolustava julkaisu, mutta mitalijupakassa siitä tehtiin alusta nuorten naisten ulkonäön kommentoinnille, esineellistämiselle ja passivoimiselle. Lehden artikkelissa toiminallisista naisista runnotaan kritiikin kohteita, niitä palkontotelineitä, ovathan he naisia. Artikkelissa puidaan mitalitelineiden ulkonäköä hiuksista alkaen. Hymykin on vääränlainen. Ilmeisesti MM-kultamitalijuhlallisuudessa pitää jatkossa pönöttää vakavana.
Ikonisesti “feministinen” artikkeli ehdottaa naisten korvaamista miehillä merkittävää näkyvyyttä tarjoavassa tehtävässä. Ainakin heidän tilalle pitää saada poikia.
(Myös miehet ovat pidelleet mitali- ja kukkatelineitä)
Ennen Me Naiset -lehden suorittamaa naisten vähättelyn normalisoimista, ehti sovinismin maaliviivan ylitse juosta Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Hän ei suotta vain väheksy naisia sanalla “jotain”, vaan vertaa heitä estoitta hunkseihin.
(Riisuiko päätoimittaja naiset katseellaan? Vertaisiko hän poika- saati tyttöjunioreita jakamassa mitaleja hunkseihin?)
Heinimäen twiitissä tapahtuva korkeanprofiilin promotyötä tekevien nuorten naisten vertaaminen kehoaan paljasteleviin “hunkseihin” upposi hänen seuraajiinsa sukkana. Tästä päätelleen naisen vertaaminen strippariin on kirkkopiireissä yhtä luonnollista kuin kusella käyminen.
Ylen entinen toimittaja Katri Makkonen juoksi seuraavana paikalle. Hän nimitti promotyötä tehneet naiset mitalitelineiksi. Nuoren naisen kokema ainutlaatuinen hetki maan sen hetkisellä ykköspaikalla televisiossa riistettiin, tilalle tarjottiin kauhistelua.
Makkonen ja Heinimäki eivät esittäisi vastaavia kommentteja miesten pidellessä mitaleja.
Helsingin Sanomien toimittajatuottaja kärjistikin kriisin jo sukupuolten väliseksi sodaksi!
Salla Vuorikoski ajatteli vasemmistofeminismin hengessä ottavansa tilanteesta kaiken mahdollisen hyödyn irti. Hän pääsi samassa twiitissä painamaan alaspäin sekä nuoria naisia että miehiä.
Syvä asenneongelma selkeytyi, kun kysyimme Vuorikoskelta, onko hän lukenut mitaliseremoniassa mukana olleiden naisten omia kokemuksia, sitä mitä he itse ajattelevat?
Vuorikoski kertoo, ettei mitalitelineiksi nimiteltyjen nuorten naisten omalla kokemuksella ole väliä.
Muistakaamme alussa tekemämme määritelmä sovinismista = nuorten naisten vähättely.
Mitalijakajien omat kokemukset
Keskustelun edetessä MM-kisojen kisaorganisaatiossa mukana olleet naiset itsekin ottivat kantaa käynnissä olleeseen debattiin. He kokivat nimittelyn epämukavana. Pilkkaa tuli pääasiassa naisilta.
– Kaikkein hämmentävintä on se, että ikävä kommentointi on tullut vain sosiaalisessa mediassa ja suurimmaksi osaksi muilta naisilta, Ella Kangasalusta, 19, sanoo suoraan.
– Minä eikä kukaan muukaan kuuden hengen palkintojenjakoporukasta kokenut vähättelyä tai esineellistämistä kisoissa, hallilla tai kisaorganisaatiossa sen takia, että olemme naisia.
Ella Kangasalusta mietti voisivatko junioritytötkin olla mukana jakamassa mitaleja, kun osa kommentoijista ehdotti tilalle junioripoikia.
Keskustelu on erikoinen, koska kaikki muut mitalinjakajat ovat kritisoijille ok, paitsi nämä naiset.
Toinen VIP-hostina ollut henkilö Jennina Niemi toi hänkin julki mielipiteensä. Työ kisaorganisaatiossa tunnustetaan siinä määrin upeaksi, että siihen ilmoittaudutaan vapaaehtoisesti.
Kisaorganisaatio kertoo mitalien jakamisen olevan kunniatehtävä. Televisiokameroiden ja suuren yleisön eteen astuminen vaatii rohkeutta plus heittäytymistä.
Kolme toimittajaa Vuorikoski, Makkonen ja Heinimäki tarkoituksenmukaisesti halusivat typistää nuorten naisten roolin mahdollisimman epäkiitolliseksi ja julistaa heidät omaa tahtoa omaamattomiksi toimijoiksi. Kuten vasemmistofeminismiin kuuluu, halusivat he tämän tehtyään vierittää oman huonon asenteensa suuren yleisön ajatteluksi.
Katsoimme Kangasalustan ja muiden mitaliseremoniaan osallistuneiden naisten TikTok -videoita: ja kyllä, näillä naisilla piisaa omaa tahtoa.
(Ella Kangasalusta / TikTok)
Videoissa näkyy nuoria toiminnallisia ihmisiä, sanoinkuvaamatonta riemuakin on ilmassa. Jännittävä, ainutlaatuinen hetki miljoonayleisön edessä jakamassa kirkkaimpia palkintoja on kokemus.
Vaikea uskoa feministien lisäksi kenenkään muun keskittyneen vikojen etsimiseen näistä naisista.
Oliko tämä viimeinen kerta, kun nuoret naiset pääsevät tekemään tiimin osana palkintojenjaon? Feministit haluavat, ettei heitä seuraavissa kisoissa nähdä kuin taka-alalla, seinien takana piilossa. Julkiseen tilaan kameroiden halutaan pelkkiä miehiä.
2000-luvulle akateeminen historiantutkimus on kriisissä.
Klassinen teesi primäärilähteiden tarjoamasta aktuaalista tiedosta on haastettu. Postmodernissa historiakirjoituksessa painottuu historialähteiden tulkinnanvaraisuus. Radikaaleimmillaan tämä tarkoittaa historiankirjoituksen tranformaatiota mielipiteiksi. Jokainen tutkija voi keksiä oman historiakuvansa.
Ytimekkäänä esimerkkinä historiantutkimuksen kriisin lopputuloksesta toimii toimittaja Mikko Pesosen koostaman artikkeli dokumentaristi Jouko Aaltosen ja historioitsija Seppo Sivosen kirjoittamasta teoksesta Kongon Akseli. Suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina.
Jouko Aaltonen on pitkänlinjan dokumenttielokuvien ohjaaja. Dokumenttielokuva on lajina käsikirjoittamisen ja leikkaamisen avulla koostettu kuviteltu tapahtumasarja. Ohjaaja koostaa valitsemastaan lähdemateriaalista haluamansa näköisen tarinan. Näyn käy, vaikka lähdemateriaali on autenttista.
Jouko Aaltonen on oman agendan myynnin ammattimies. Hän on moderni versio vanhan maailman yskänlääkekauppiaasta, joka keksii juoman sisältävän milloin mitäkin.
Kongon Akseli -kirjasta kertovassa artikkelissa Aaltosen ja Sivosen myyntituote ovat suomalaiset kolonialistit, oli todisteita tai ei. Ja koska he eivät löydä todisteita, ynnäävät he kuvaamiinsa henkilöihin yleistyksiä. Suomalainen konemieskin muuttuu taikaiskusta kolonialistiksi vaihtamalla asuinmaata.
Toisessa luomuksessa Orjia ja isäntiä, keksivät Aaltonen ja Sivonen – jälleen Ylen artikkelin mukaan – julistaa suomalaiset siirtomaaherroiksi, joiden aateliskodeissa juotiin teetä posliinikupeista silkkimekossa jo 1700-luvulla. Posliini, silkki ja tee tuotiin Suomeen Kiinasta. Emme eläneet omassa kuplassamme vain suomalaisia tuotteita hyödyntäen.
Kiiltokuvamainen, rasismilla höystetty läpileikkaus 1700-luvun aatelitalosta on tarkoituksenmukainen, eikä vastaa kuvaa todellisesta Suomessa. Täällä elettiin köyhyydessä ja kahden suurvallan puristuksessa sekä toisinaan Venäjän terrorin kohteena. Suomesta kuljetettiin maailmalle huomattava määrä orjia, Afrikan pohjoisosiin saakka.
(Suuri osa suomalaisista eri pienissä, ahtaissa taloissa. Elämä oli kovaa työtä ja lapset lähtivät usein maailmalle paremman toivossa.)
Myytävänä ehdollistumia
Käärmekauppiaana Jouko Aaltonen ei ole kovin hyvä. Katsotaan, mitä taustatietoja Ylen artikkeli tarjoaa Akselista.
Akseli:
a) Lähti Suomesta Kongoon petyttyään rakkauteen ja päätyi töihin jokilaivalle
b) Oli lainannut kirjastosta Afrikka-kirjoja
c) Pohti päiväkirjoissaan mustien huonoa kohtelua
Meillä on hyvin vähän faktoja kattavan henkilökuvan luomiseksi. Silti Jouko Aaltonen nostaa sormensa ylös ja julistaa: Akseli Leppänen oli kolonialisti ja rasisti, mutta niin olivat kaikki muutkin
Ylen artikkelissa on sellainenkin kohta, jossa kerrotaan, ettei todisteita suomalaisten (jokilaivan konemiestenkään) osallistumisesta kongolaisten tappamiseen eikä kiduttamiseen ole olemassa.
Artikkelin ja Aaltosen ainoa selitys Akselin kolonialismille on: mies lähti töiden perässä Kongoon petyttyään rakkauteen. He eivät osaa sitäkään kertoa, miksi Akselin elämänvalinta tekee kaikista muita kolonialisteja?
Aaltosen ainoa fakta rasismista on hänen oma väittämänsä. Kolonialisti Akseli on väitteen mukaan, koska hän työskenteli jokilaivalla.
Kongosta Suomeen saapuu työn perässä Abdum Muhan, joka päätyy Wolt-kuskiksi. Aaltosen historiankirjoituksessa Abdum muuttuu kapitalistiksi, pyörittäähän hän Wolt-kuskina kapitalismin rattaita.
Tällaisessa historiankirjoituksessa menneisyyden – ja nykyisyyden yksilöitä – käsitellään tutkijan tarjoamien ennakkoasenteiden kautta.
Akseliin käytetyllä yleistämisen kaavalla saatetaan koostaa loputon määrä erilaisia väitteitä eri ihmisistä sen perusteella, missä he ovat töissä ja minkä kulttuurin parissa he toimivat. Mitä Akseli tai Abdum itse ajattelivat tai mitkä heidän motiivinsa olivat, sillä ei ole merkitystä.
Historiantutkimusta vai wokefantasiaa?
Aaltosen ja Sivosen mielikuvitustuotos on wokefantasiaa. Wokefantasiassa länsimaalainen valkoinen mies erilaisin aasinsilloin yhdistetään rasismiin. Matematiikasta, klassisesta musiikista, noh, kaikesta mahdollisesta tehdään rasismia.
(Aaltosen logiikalla työnperässä Suomeen tuleva Wolt-kuski muuttuu kapitalistiksi, koska osallistuu maailmantalouden pyörittämiseen.)
Vain epärehellinen tutkija väittää tietävänsä menneisyyden ihmisten tavan ajatella.
Juuri tätä Jouko Aaltonen kuitenkin tekee.
Tutkijoilla on missio
Historiakirjoitus ajautui 2000-luvulle tultaessa kriisiin, mutta tässä tapauksessa se on myös etumme.
Kun ymmärrämme kenen tahansa voivan rakentaa menneisyyttä omia arvojaan vastaavia rekonstruointeja, saamme välineen arvottaa näitä eri ihmisten tekemiä rakennelmia.
Esimerkiksi Aaltosen ja Sivosen kyhäelmä – Ylen artikkelin pohjalta – on heikosti perusteltu missio.
Artikkeli kertoo tutkijoista itsestään, paljon enemän kuin tutkimuksen kohteesta Akselista. Ylen artikkelin jos kirjoittaa auki akateemiseksi tutkimuskysymykseksi, kuuluu kysymys: millainen mies julistaa menneisyyden miehen rasistiksi, esittämättä todisteita?
(Afrikkalaiset myivät mielellään toisiaan orjiksi. Heillä oli merkittävä rooli orjakaupan synnyssä ja jatkumisessa.)
Aaltosen ja Sivosen parin vuoden välein valmistuvat julkaisut heittävät ilmoille lennokkaita väitteitä suomalaisista kolonialisteina, mutta mitään konkreettista ei anneta.
Afrikkalaiset itse mahdollistivat kolonialismin, koska he myivät vierasheimojen jäseniä kaikille halukkaille. Ilman afrikkalaisten omaa toimintaa, ei orjakaupalla olisi ollut mittavia edellytyksiä. Afrikkalaiset olivat julmia toisiaan kohtaan. Turha syyttää heidän tekosistaan Akselia.
(Yksi seuraamistamme streameistä oli Kansakunnan Tila -Youtubessa. Toimittaja siirtyi autojen keskelle haastattelemaan mielenosoitukseen saapuvia)
Viime perjantaina 4.2 tehtiin historiaa suomalaisessa tiedonvälityksessä. Vaihtoehtomedia otti hetkellisesti haltuunsa uutisoinnin valtikan. Seurasimme Convoy Finlandin aloitusiltana neljää eri live-streamiä: Leveli Podcastia, Reformi Studiota, Kansakunnan Tilaa sekä Yleä.
Neljä päivää myöhemmin (8.2) streamien katsojaluvut ovat:
Katselukerrat on poimittu Youtubesta lukuun ottamatta Yle Areenaa, jolla on oma alustansa. Reformi Studiolla oli sama live-lähetys päällä myös Tokentubessa, jonka katselukertoja ei ole ynnätty mukaan.
(Leveli Podcastissa kuvanlaatu puuroutui vähän väliä, mutta yleisöä streami saavutti sitäkin enemmän)
Valtamediasta paikan päällä oli toimittajia Iltalehdestä, Ilta-Sanomista ja MTV uutisista. Heidän live-streamiensä katsojaluvut jäivät pieniksi.
Uutisoinnin saavutettavuuden kannalta tilannetta tasoittaa valtamedian osalta heidän tekstipohjaisiin uutisartikkeleihinsa liittämänsä noin minuutin pituiset klipit. Niiden katselijamäärät vaihtelevat joistakin kymmenistä tuhansista muutamaan sataan tuhanteen.
Lyhyiden klippien osalta vertaisarviointi on hankalaa, koska sosiaalisessa mediassa kiertää runsaasti vaihtoehtomedian eli uusmedian tuottamista lähetyksistä leikattuja otoksia.
Ylen ja MTV uutisten suurin uutisarvo on toki heidän pääuutislähetyksissään televisiossa.
Convoy Finland -live-tapahtuman välittämisestä katsojille kokonaisvaltaisesti, jäi valtamedia selvästi jälkeen uusmediasta. Pelkästään Leveli Podcastilla on lähes kaksi kertaa enemmän katselukertoja kuin Ylellä. Streamit ovat myös huomattavasti pidempiä. Tämä antaa katsojille paremman mahdollisuuden muodostaa oma mielikuva.
Mahdollisia syitä kehitykselle
a) Uusmedia edustaa heittäytyvää live-journalismia, jossa katsoja on yleisön keskellä ja saa osallistumiskokemuksen. Ero on huomattava Ylen paikallaan seisovaan tiedonvälittämiseen.
b) Mielenosoittajien taholta uusmedia koettiin luotettavammaksi. He saivat liikkua tapahtumassa vapaammin kuin epäluotettavaksi koettu vanha media.
(Ylen lähestyminen oli etäistä ja toteavampaa)
c) Kansakunnan Tila -streami osoitti uusmedian lähetysten teknisen laadun olevan parhaimmillaan valtamedian tuotannon tasolla: Kuvanlaatu oli erinomainen. Katsojat pystyivät lisäksi osallistumaan tapahtumaan lähettämällä viestejä live-streamiin.
d) Katselijakunnan koostumus. Youtube-streamit keräsivät valtavasti katsojia. Tähän on kolme syytä. Eri poliittisista tulokulmista tulevat kokivat tapahtuman merkittäväksi ja hakivat videomateriaalista omia näkemyksiään vahvistavia kohtauksia. Toiseksi katsojat hakivat osallistumiskokemusta ja kolmanneksi viihdettä. Uusmedia välitti huomattavasti enemmän yksityiskohtia kuin Yle.
Uusmedia oli kyseistä tapahtumaa kohtaan myönteinen ja tuki sitä. Samaa muutosta tiedonvälittämisessä ja mielikuvien luomisessa on näkynyt myös esimerkiksi Elokapinan yhteydessä, jonka mielenilmauksia seurattiin viime kesänä suorina lähetyksinä enemmän eri Youtube-live-streamien kuin Ylen lähetyksen kautta.
Analyysi
Merkittävissä kansalaisia koskettavissa live-tilaisuuksissa, joita uusmedian toimittajat pääsevät vapaasti kuvaamaan, pystyy uusmedia ylittämään valtamedian kyvyn välittää informaatiota.
Huomiotaessa kaikki mediakenttä on uusmedian vaikutus vielä pieni. Perinteinen media on kuitenkin jäämässä jälkeen live-videomateriaalin tuottamisessa somealustoille esimerkiksi mielenosoituksissa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys on vääjäämätön, eikä kankeasti liikkuva vanhanaikainen valtamedia tule saavuttamaan somealustojen ammattilaisia streamipohjaisessa tiedonvälittämisessä.
(Reformi Studio tallensi mielenosoituksen sen purkamiseen saakka)
Valta kuuluu kansalle, lyhymmin VKK, sai aluevaaleissa pienpuolueeksi erinomaisen tuloksen. Läpi pääsi kymmenen aluevaltuutettua ja puolueen ääniprosentiksi muodostui 1,3%. Tuloksellaan puolue hätyytteli Liike Nytiä (1,8%).
Puolueen etuna oli vaalien aktiivisin äänestysjoukko. Heidät ajoi uurnille pinnalla ollut vahva rokotekriittisyys. Tämä tarkoittaa, että valtakunnallisen äänestysprosentin jäätyä hyvin matalaksi (47,5%) puolue hyötyi siitä. Prosentin noustessa VKK:n suhteellinen kannatusmäärä pienenee huomattavasti.
Tämä ei ole pois tuoreilta aluevaltuutetuilta. Läpi pääsi hyvillä äänimäärillä ihmisiä, jotka aidosti haluavat rakentaa parempaa Suomea. Heistä mainittakoon koko ikänsä korruptiota esille tuonut sympaattinen, Reformi Studiosta tuttu Tiina Keskimäki, joka tulee pitämään hyvinvointialueensa eliitin varpaillaan.
Ennen vaaleja puolue keräsi nostetta eri mielenosoituksissa, joissa se onnistui kanavoitumaan niiden tukijaksi. Tästä vastasi paljolti suosittu Leveli Podcast, joka tällä hetkellä on vahvasti VKK myönteinen, mutta nähdäksemme poliittisesti sitoutumaton, eli tarvittaessa tekee nopeasti johtopäätöksiä.
(Leveli Podcast tunnetaan vahvasta kantaaottavuudestaan)
VKK elää ja kuolee Turtiaisen mukana
Puolueen suurin kompastuskivi on sen perustaja ja puheenjohtaja Ano Turtiainen sekä pienemmissä määrin puolueen varapuheenjohtaja Ilkka Tiainen, joka ennen Convoy Finland -tapahtumaa ilmaisi epäsuoran tukensa SannaMarinin hallitukselle.
Kansanedustaja Ano Turtiainen erotettiin perussuomalaisista hänen julkaistuaan pilkkakuvan kuolemaa tekevästä miehestä. Kuva löytyy helposti Googlen kuvahausta hakusanoilla: Ano Turtiainen Pink Floyd.
Useita tuhansia ihmisiä kokoontui Convoy Finland -mielenosoitukseen. Toisin kuin Ano, Leveli Podcast tuki vahvasti mielenosoitusta. Kirjoitushetkellä heidän Convoy-streaminsä perjantailta on kerännyt lähes 300 000 katsojaa.
Erotetuksi tulemisensa jälkeen Turtiainen eli pitkään varjoissa. Hän sai uuden nosteen koronasta, rokotepakkoon, rokotepasseihin ja yritysten kyykyttämiseen kyllästyneiden kansalaisten etsiessä purkautumiskanavia suuttumukselleen. Turtiaisen käyttämä vahva retoriikka on puhutellut yhteiskuntaan erityisen kriittisesti suhtautuvia.
Turtiaisen retoriikkaan kuuluu kolmannessa maailmansodassa oleminen sekä kehotus aseistautumiseen. Eduskunnan täysistunnoissa hän on vihjaillut ministerin syyllisyydestä kansanmurhaan ja tehnyt pilkkaa ministerin syntymättömästä lapsesta.
Joka tapauksessa, moni olisi voinut kuvitella, että Kanadan innoittamana ja Ylen arvion mukaan 2000 ihmistä ja toisten arvioiden mukaan 5000 ihmistä Eduskuntatalon eteen kerännyt mielenosoitus olisi ollut hänelle mitä ominaisinta pelikenttää.
Nämä ihmiset ovat juuri niitä hallituksen toimia kohtaan epäluuloisimpia.
Seurasimme neljää eri streamiä kahdelta eri päivältä.
Helsinkiin kokoontui väkeä ympäri Suomea. Silmiin pistivät monet naisautoseurueet, paikalle tuotu sauna, Late Lammas, joulupukki sekä lukemattomat autot sisällään tavallisia suomalaisia. Arvatenkin mukana oli monia työstään erotettuja hoitajia.
Yhtäkkiä tämä kaikki ei ollutkaan Anolle mieleen.
Alleviivatakseen sanomaansa Turtiainen julkaisi päivä ennen perjantain päämielenosoitusta omalla Youtube-kanavallaan videon, jossa haukkuu kaikki – mukaan lukien VKK:n tukijäsenet – “täydeksi paskaksi”.
Puheessa on messiaanisia sävyjä, mikä osoittaa puolueen olevan tällä hetkellä vahva henkilökultti.
(VKK:ssa on vahvoja ääriuskonnollisia sävyjä. 04:17 kohdassa haukutaan kaikki suomalaiset)
Kannanotot tuntuvat erikoisilta sillä puolueen oppaaseen on kirjattu muiden muassa seuraava: VKK-puolueen toiminnassa yhteen hiileen puhaltaminen, omien puolustaminen ja hyvän ilmapiirin vaaliminen ovat avainasioita.
Ilmeisesti VKK:n järjestöopas sisältää vain kauniita sanoja, joilla ei ole oikeassa elämässä mitään merkitystä.
Samoihin aikoihin puolueen Ilkka Tiainen julkaisi videon, jossa ilmoitti ettei tue Convoy Finland -mielenosoitusta, koska ei halua Marinin vasemmistohallituksen kaatuvan. Tämä koska sitä seuraisi Orpon johtama kokoomushallitus, jota Tiainen pelkää.
Jos VKK ei halua kaataa Marinin vasemmistohallitusta, eikä halua perussuomalaistenkaan nousevan ykköspuolueeksi, herää kysymys mikä on puoluejohdon perimmäinen tarkoitus? Huudella rannalla ja antaa samalla epäsuoraa tukea nykyiselle meiningille?
Maahanmuuttokriittisissä piireissä on lisäksi huomioitu puolueeseen pesiytynyt maahanmuuttomyönteinen siipi.
Tiina Wiikkiä voi toki pitää edustamansa ASYLin (Aito Suomalainen yhteislista) puolesta VKK:n poliittisena kilpailijana, mutta yhtä kaikki, huomioiden VKK:n julkisuuskuva ovat hänen esiin nostamansa kysymykset valideja.
Hän on VKK:n maahanmuuttolinjan ohella kyseenalaistanut Turtiaisen kyvyn hoitaa puolueen raha-asioita. Muistutettakoon tässä välissä Turtiaisen menettäneen lehtitietojen mukaan paljon tuloja Pink Floyd -twiittinsä takia muun muassa Kanadassa.
VKK:n suurin ongelma on kuitenkin yllä mainittu kirjaus puolueen sääntöihin. Niiden mukaan Anoa ei käytännössä voi korvata puolueen puheenjohtajana, eikä tukijäsenillä ole puolueessa valtaa. Uudet tulokkaat ovat lähtökohtaisesti tukijäseniä.
Tukijäsenten mahdollisuus vaikuttaa puolueessa on nimellinen. Tämä tarkoittaa lähinnä puolueen toiminnan rahoittamista sekä äänten tuomista puoluehallituksen (kirjoitushetkellä Turtiainen, Tiainen, Vähäkainu, Ahonen) määräämälle toiminnalle.
Convoy Finland osoitti, ettei puolueen nimi vastaa todellisuutta.
Kansa käytti ääntään sekä oikeuttaan osoittaa mieltä. Mutta sekä Turtiainen että varapuheenjohtaja Tiainen käänsivät heille selkänsä. Muistettakoon sekin että Tiainen itse nousi pinnalle kevään 2021-mielenosoitusten aikana kun hän valitti kovaan ääneen poliisin toimista. Lisäksi hän huudatti väkeä Worldwide Demonstration 6.0 -tapahtumassa, päivä ennen aluevaaleja. Mikä sai hänet kaksi viikkoa vaalien jälkeen vastustamaan kansalaisaktivismia?
Tiainen muistetaan myös miehenä, joka esitteli VKK:n suunnitelman uudesta Suomen rinnakkaisvaltiosta, lokakuussa 2021.
(Tiainen puhuu 21:03 alkaen vaihtoehto-Suomesta. 3:39:00 alkaen kokous siirtyy suggestiiviseen uskonnollishenkiseen saarnaan)
Entä Turtiainen?
Hänen toimintaansa kuvaa se tosiasia, ettei kukaan edes mielenosoitukselle naureskelleista vasemmistoliiton aktiiveista käyttänyt mielenosoittajista yhtä karkeaa kieltä.
Alkukuva on Holodomorista, eli ukrainalaisten kansanmurhasta 1930-luvulla, jonka Stalin toimeenpani osana kommunismiaan. Kollektivisoinnin yhteydessä kuoli viitisen miljoonaa ihmistä pelkästään Ukrainassa, joidenkin arvioiden mukaan yli kymmenen miljoonaa, suuren osan ollessa lapsia ja vanhuksia.
Vasemmisto Suomessa haluaa pesäeron kommunismin nimissä tehtyihin julmuuksiin, vaikka ideologian tasolla siunaa niihin johtaneet toimenpiteet, kuten omaisuuden ja ihmisarvon riistämisen. Tätä Vuorinen kutsuu Stalinin hengessä “yhteisomistukseksi”.
Kaksinaismoralistisesti vasemmisto hiljentyy Neuvostoliiton ja vaikkapa nyky-Kiinan tapahtumien edessä, mutta pyrkii nostamaan esiin Kuuban, jota pitää kommunismin mallimaana.
Myös Kuubassa Castrolle uskolliset joukot teloittivat pitkin 1960-lukua tuhansittain ihmisiä. Suuria määriä “toisinajattelijoita” vangittiin ja vietiin koulutusleireille. Ihmisiä katosi, mikä on jatkunut vuonna 2021 puhjenneiden mielenilmausten yhteydessä. Kommunismissa “yhteisomistus” aina päätyy kapealle eliitille. Yksilöistä tulee numeroita taulukoihin. Idealistien korusanat muuttuvat rumaksi todellisuudeksi.
Raiskatkaa oppositiopuolueen edustajien lapset
Kommunismia ei ole olemassa ilman vakavaa ihmisarvoa loukkaavaa vallankäyttöä, alistamista ja dehumanisointia. Esimerkiksi Neuvostoliiton sotilaiden marssiessa Puolaan talvella 1945 raiskattiin lukemattomia naisia ja lapsia. Nuorimmat lapsista olivat kahdeksanvuotiaita. Toiminta jatkui Saksan kaupungeissa.
(Neuvostosotilaita Leipzigissä 1945)
Raiskausfantasiat ovat yhä arkea.
Vajaa kaksi vuotta takaperin paljastui vasemmistoliiton ydinjoukkoihin kuuluneen alueellisen toiminnanjohtajan Misha Dellingerin ylläpitämä anonyymi Twitter-tili. Siltä jaettiin kehotuksia tappaa erinäisiä väärin ajattelevia ihmisryhmiä. Tämä johti uutiskohuun ja lopulta Dellingerin eroamiseen.
Marraskuussa 2021 toisella vasemmistoon tiukasti linkittyvällä anonyymillä 2000 seuraajan Twitter-tilillä, Kasvismafioso – joka muuten perustettiin vuonna 2017 kun Dellingeriin linkitetty tili kävi kuumimmillaan – julkaistiin käskymuotoinen kehotus: “Raiskatkaa persujen lapset!!!”
Hienotunteisuussyistä emme jaa tässä kyseistä twiittiä, mutta se on laajasti dokumentoitu.
Vasemmisto ei irtisanoudu “väärin ajatteleviin” kohdistuvista väkivaltafantasioista. Päinvastoin. Moni tunnettu vasemmistolainen jakaa kyseisen anonyymin tilin sisältöä. Kenties vastalahjana tilin antamasta tuesta puolueen puheenjohtajalle.
Tai vasemmistoliiton kansanedustajien puolustamisesta:
Epäilemme, että tiliä käytetään – jälleen kerran – vasemmistoliiton sisäpiiriin linkittyvien henkilöiden toimesta.
Mutta pysähdytään hetkeksi ensimmäisen twiitin lainaukseen Li Anderssonilta: “Vasemmistolainen väkivalta on *erityyppistä* kuin äärioikeiston.” Lausetta on sittemmin runsaasti selitelty.
Myös Neuvostoliitossa väkivalta kohdistui “rakenteisiin”, samoin Kuubassa ja Maon Kiinassa. Murtamalla rakenteita murretaan ihmisiä. Kollektivisoimalla omaisuutta ryöstetään kansalaisia. Ihmiskehoista – kuten Ukrainan Holodomorissa ja Puolassa – tulee politiikan välineitä.
(Takavuosina Andersson joutui kohuun päällystettyään läppärinsä äärivasemmistolaisilla tarroilla)
Flirttailu kommunismin kanssa
Vielä ennen eduskuntavaaleja 2019 Li Andersson sanoi Iltalehden puoluetentissä: Kommunismin haamu ei kummittele vasemmistoliiton ympärillä, joka on 90-luvun alussa perustettu uusi moderni punavihreä puolue.
Huomatkaa sanojen asettelu “vasemmistoliiton ympärillä”. Valehteliko Andersson? Onko hän irtisanoutunut vasemmistonuorten ulostulosta?
Andersson on tehnyt paljon työtä nostaakseen puolueensa profiilia, ottamalla pesäeroa ääriajatteluun. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että puolueen sisin ja kuori on edelleen täysin mätä.
Vasemmistoliitto halusi itselleen nimenomaan opetusministerin salkun, totesihan Stalinkin aikoinaan koulutuksen olevan ase, jota voi käyttää jotakin vastaan. Vasemmisto on jo vuosia satsannut kouluopetuksen haltuunottoon. Hedelmä näkyy kaduilla muun muassa muiden ihmisten vapaan liikkumisen estämisenä, kapitalismista lapsille saarnaavassa Elokapinassa, johon linkittyy puolueen kaupunginvaltuutettuja.
Marxilaisuutta tunnustava Andersson näkee koulutuksessa mahdollisuuden vaikuttaa lasten ja nuorten mieliin, jotta lähitulevaisuudessa eliittilukioista valmistuisi yhä useampia Pinja Vuorisia.
Koetaanko Suomessa joskus aikausi, jona väkivaltafantasioitaan paisuttelevat vasemmistolaiset pääsevät jälleen kerran toteuttamaan mielihalujaan, kenties kiekkomailojen sijaan aidoilla aseilla?
(Vasemmistomellakoitsijoita aseineen itsenäisyyspäivänä 2013. Muiden muassa kuutta poliisihevosta hakattiin ja kivitettiin illan aikana)
Eikö ole outoa, miksi Suomessa vasemmistoliiton sallitaan paisuttavan ääriaatteiden, kuten jopa sata miljoonaa ruumista tuottaneen kommunismin ihannointia? Vaikka media syynää kamman kanssa jokaista “äärioikeiston” inahdusta.
Ehdottomasti suurin osa suomalaisista haluaa elää turvallisessa demokratiassa, jonka voimin on rakennettu yksi maailmanhistorian tasa-arvoisimmista maista ja joka väsymättä torppaa syrjään ääri-sitä-ja-tätä.
Kommunismilla leikittelyn sijaan Suomen olisi aika valtiona tunnustaa aatteen nimissä tehdyt vääryydet.
Silloin kommunismilla larppaava Vuorinenkin saisi agitoinnilleen aidot kasvot. Yhdet niistä voisivat kuulua aloituskuvan pienelle lapselle, joka kuoli kansanmurhassa nälkään. Toisin kuin länsimaisessa demokratiassa kasvanut Pinja ei tämä lapsi saanut koskaan mahdollisuutta käydä eliittikoulua.
Tuntuu epämiellyttävältä puhua kenenkään lapsesta, kun keskustellaan politiikasta. Mielestämme lasten tulisi varttua turvallisessa Suomessa ja vapaana aikuisten kiistoista.
Vasemmistoliiton kansanedustaja jaintersektionaalinen feministi Veronika Honkasalo päätti kuitenkin jostain syystä alkaa käyttää omaa jälkikasvuaan osana kauhukuvien maalaamista. Ensimmäinen viite tästä saatiin pari viikkoa takaperin vasemmistoliiton kesäkokouksessa 19.päivä elokuuta.
Vasemmistoliitto:
Vasemmistoliitto twiittasi Honkasalon puheen osan. Siinä Honkasalo kertoo kuinka helleiltaisin lohduttaa alakouluikäistä lastaan, jota ahdistaa ruumiiseen tunkeva kuumuus lämpimänä kesäpäivänä.
Tunteisiin vedotaan. Herätetään tunnereaktio kokoukseen osallistujissa. Suotakoon tämä puoluekokoukseen. Suurempi kysymys on, miksi vasemmistoliitto twiittasi puheen julkisuuteen?
Eikä tämä jäänyt tähän.
Tulevasta päätellen Honkasalo ei saanut tarpeeksi vastakaikua sanoilleen. Hän toi siksi tällä viikolla perheensä jälleen politiikkaan:
Tässä vaiheessa ei ole enää pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kansanedustaja käyttäisi omaa lastaan välineenä
a) ilmastopelottelussa
b) edistääkseen omia tavoitteitaan
Arveluttavaa ja itsekästä.
Saatuaan runsaasti palautetta ulostulostaan, alkoi kansanedustaja korjata sosiaalista pääomaa äänestäjiltään intersektionaalisen feminismin keinoin eli uhriutumalla:
Emme halua tunkeutua sen syvemmälle Honkasalon perheen oloihin. Toivomme, että kaikesta huolimatta ulos kasvaa rakastettu lapsi.
Kysymme kuitenkin kuuluuko yhteiskunnan – media mukaan lukien – kasvattaa lapsia, jotka eivät pelon takia saa yöllä nukuttua? Kun syy siihen on ulkona ollut lämmin päivä?
Tai kuuluuko aikuisten hyödyntää lapsiaan politiikassa välineinä? Tai kuuluuko heidän uhriutua sosiaalisessa mediassa epäonnistuttuaan itse antamaan lapselle turvallisen tulevaisuuden tunteen?
Siirtymmekö yhteiskuntaan, jossa kaikki keinot ovat käytössä mielipiteen muokkaamisessa, mukaan lukien oma perhe?
Kysymykset korostuvat, kosta vasemmistoliitto vastaa tällä hetkellä kaikkien lasten koulukasvatuksesta. Alkaen siitä ala-asteesta, josta kotiin päästyään kansanedustajan lapsi odottaa kauhulla jokaista kesää.
Joku vasemmistosta saattaa pettyä, sillä tätä tekstiä ei ole kirjoitettu transnaisia vastaan vaan biologisten naisten puolesta.
Tokion olympialaisissa tehtiin historiaa, kun ensimmäinen transnainen Laurel Hubbard osallistui naisten painonnoston 87-kiloisten kilpasarjaan. Toukokuussa Anna Vanbellinghen – niin ikään painonnostaja – oli kritisoinut ratkaisua:
Olen tietoinen siitä, että lain puolesta transsukupuolisten osallistuminen urheiluun on erittäin vaikeaa… Kuitenkin jokainen, joka on harjoitellut painonnostoa korkealla tasolla tietävät luissa ja ytimissään tämän olevan totta: Kyseinen tilanne on epäreilu lajille sekä urheilijoille.
Hänen kilpasisariltaan kysyttiin mielipidettä hänen pääsystä kamppailemaan heitä vastaan, jolloin kuului pitkän hiljaisuuden jälkeen vastaus: “no thank you“.
Connecticutissa Chelsea Mitchell hallitsi lyhyen matkan juoksulajeja, mutta joutui epäreiluun kilpailuasetelmaan, kun syntyperäisille miehille annettiin lupa juosta tyttöjen ja naisten sarjoissa.
(Chelsea Mitchell on voimaton syntyperäisten miesten fysiikkaa vastaan)
Hän kirjoittaa:
Instead (voittamisen sijaan), all I can think about is how all my training, everything I’ve done to maximize my performance, might not be enough, simply because there’s a runner on the line with an enormous physical advantage: a male body...
…That’s a devastating experience. It tells me that I’m not good enough; that my body isn’t good enough; and that no matter how hard I work, I am unlikely to succeed, because I’m a woman.
Mitchellin sanat ovat julmaa luettavaa. Ne kuvailevat tunteellisesti kuinka nuoren naisen itsevarmuus ja urheilijan kehokuva tuhoutuu, kun hän ymmärtää, ettei todennäköisesti voi voittaa enää lajissaan.
Jokainen joka tuntee iloa Mitchellin epätoivon kohdalla kantaa todennäköisesti sydämessään naisvihaa.
Elokuun alussa Iltalehti kertoi miesten sarjassa kisaavasta, korkeutta hyppäävästä transnaisesta Jade Nyströmistä. Jade hyppäsi 17-vuotiaana uuden oman ennätyksensä 194 senttimetriä. Miesten sarjan suomenennätys on 231 senttimetriä. Jade on siitä vielä kaukana, mutta hän on nuori ja hänen kehonsa tulee vielä kehittymään.
Naisten korkeushypyn suomenennätys on 196 senttimetriä. Hetkenä, jona transnaiset osallistuvat naisten sarjoihin Suomessa, pyyhkiytyy nykyisen suomenennätyksen haltian, Ella Junnilan, 22, elämäntyö.
Tämä ei ole Jaden vika. Tilanne on varmasti epämukava kaikille osapuolille.
Eikä kyse ole vain hormoneista. Biologisten naisten tasa-arvoa ajava ja tyttöjen sekä naisten oman sukupuolikokemuksen säilyttämisen puolesta kampanjoiva Naisten rintama ry tutki aihetta.
Naisten rintama ry on täysin samaa mieltä. Tässä aiheesta kirjoittamamme teksti, joka lähetettiin Iltalehdelle. Sitä ei kuitenkaan koskaan lehden sivuilla julkaistu. https://t.co/UeoFG9gA3q
Hormonihoitojen lisäksi täytyy ottaa huomioon, että biologisten miesten ja naisten fysiologisia eroja ovat mm. rasvan kertyminen eri puolille kehoa, sydänlihaksen koko, hapenottokyky ja lantioluun muoto ja leveys.
Vaikka Iltalehti ei halunnut julkaista kannanottoa, on moni muu lehti uutisoinut hormonihoidon riittämättömistä vaikutuksista. The Guardian uutisoi lisäksi biologisia naisurheilijoita suojelevasta päätöksestä, joka tehtiin rugbyssa:
World Rugby recently became the first sports federation to ban trans women from women’s rugby, citing “significant” safety risks and fairness concerns.
Kilpailuasetelman epäreiluuden ohella kehitys tarkoittaa konkreettista fyysistä vaaraa naisurheilijoille. Voimme hyvällä syyllä todeta naisten ja tyttöjen turvallisen tilan olevan uhattuna.
Tämäkään ei ole transurheilijoiden vika.
Miksi he sitten ovat joutuneet ikävään välikäteen ja vastakkainasetteluun? Osittain eri urheilukomiteoiden valitseman poliittisen linjan takia ja osittain intersektionaalisten feministien ansiosta.
Vasemman laidan feministit haluavat kategorisesti kieltää epäkohdat ja pakottaa syntyperäiset biologiset nais- ja mieskehot kilpailemaan toisiaan vastaan.
Pääsemme ensimmäiseen superfeministiin.
Iiris Suomela twiittasi:
Jopa Suomelan täytyy ymmärtää syntyperäisen mieskehon tarjoama etu verrattuna syntyperäiseen naiseen, kun puhutaan vaikkapa juoksulajeista. Miksi hän sitten väittää twiitissään, ettei eroja lähtökohtaisesti ole? Todennäköisesti koska vihreät ja vasemmistoliitto pitävät kumpikin seksuaalivähemmistöjä omana äänestäjäkuntanaan, feministisen puolueen ohella.
Hyvin nopeasti vasemmistoliiton Minja Koskela kiiruhtikin julkaisemaan vastaavanlaisen ulostulon:
Koskela ei hyppää Suomelan tavoin pää edellä suohon vaatimaan tieteellisiä faktoja, mutta väittää epäkohdista puhumisen olevan transfobiaa. Vasemmistoliitossa keskustelu asetelman ongelmallisuudesta halutaan lakaista kokonaan maton alle.
Kyse on toki vain muutamasta twiitistä. Mutta huomionarvoista on, etteivät Suomela ja Koskela pysähdy hetkeksikään pohtimaan naiseuden biologista minäkuvaa tai naisten oikeutta omaan sukupuolimääritelmään.
Modernissa feminismissä sukupuoli tulkitaan konstruktioksi, jolloin sukupuolikokemus on aina keinotekoinen. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiin, mutta myös transsukupuolisiin.
Intersektionaalinen feminismi väittää tällä hetkellä, että sukupuolikokemus on definitiivisempi sukupuolen määrittäjä kuin biologia. Tämä antaa syntyperäisille miehille oikeuden vallata syntyperäisten naisten tila.
Naisen oma tuntemus kehosta muuttuu epävalidiksi ja hänen oikeutensa sekä kokemuksensa naiseudesta määritellään muiden – eli tässä tapauksessa syntyperäisten miesten – kehokokemuksen kautta. Tilanne on täysin keinotekoinen, sillä ei ole olemassa mitään perustetta sille, miksi naiset ja transnaiset pitäisi mahduttaa saman sukupuolimääritelmän alle.
Vielä absurdimmaksi tilanne menikin, kun paikalle saapui miehiä!, jotka antoivat tukensa kehitykselle.
(Rivien välistä -media ei ole koskaan perustanut termistä setämies, mutta ensimmäistä kertaa saimme aavistuksen siitä, ketä termillä voitaisiin tarkoittaa).
Sihvosen mukaan urheiluväen eli myös naisurheilijan ajatuskulku on “kehnon kummallinen”, jos hän ajattelee väärin eli huolestuu oman kehonsa mahdollisuuksista päihittää transnainen.
Kovia sanoja naisille kuten Mitchellille, jotka kamppailevat unelmiensa romahtamista vastaan.
Valavuori-livessä moninkertainen squashin suomenmestari Emilia Soini kertoi voivansa yhtä hyvin lopettaa urheilemisen lajissaan kokonaan, kun vastaan alkaa tulla syntyperäisiä miehiä. Fyysinen ero on ylittämätön.
Valitettavasti transaktivistien marginaalista löytyy myös naisvihaa. Tästä antoi esimerkin jo uransa lopettanut vapaaottelija Fallon Fox, joka ilmoitti nauttineensa “transfoobisten” naisten hakkaamisesta.
Häntä vastaan otellut ja sairaalaan joutunut Tamikka Brents kertoi kokemuksestaan:
“I’ve fought a lot of women and have never felt the strength that I felt in a fight as I did that night. I can’t answer whether it’s because she was born a man or not because I’m not a doctor. I can only say, I’ve never felt so overpowered ever in my life and I am an abnormally strong female in my own right.”
Ensimmäinen ongelma on, ettei keskustelua aiheesta saisi käydä. Vasemmisto on ajanut naisten oikeuksista puhumisen marginaaliin. He sallivat keskustelun vain jos se syventää syntyperäisten naisten ja miesten välistä vastakkainasettelua, eli heidän vallankäyttönsä perusolettamusta. Tämä selittää senkin, miksi he hyökkäävät naisten oikeuksia ajavia miehiä vastaan. Tavoite on omia tasa-arvokäsite.
Entä mitä sitten tapahtuu, jos kissan nostaa pöydälle? Esimerkin siitä saimme kun mediapersoona Aleksi Valavuori twiittasi suorasukaiseen tyyliinsä naisurheilun puolesta.
Twiitti kannattaa lukea huolella, koska sen jälkeen pitää kysyä itseltä kuuluuko sen takia menettää työpaikkansa ja tulla haukutuksi rasistiksi? Toisessa kohutwiitissään Valavuori käytti transnaisen entistä nimeä mitä pidetään yhteisössä huonona käytöksenä.
Moni vastaa ei, mutta somevaikuttajaksi itseään kutsuva transaktivisti Mona Bling vastasi kyllä. Pian twiitin jälkeen netissä kiersi maalituskampanja, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä Valavuoren tulonlähteisiin.
Ja tulonmenetyksiä tuli, viisinumeroinen luku.
Eikä Valavuori ole ainoa. Moni muukin on viime aikoina päätynyt vasemmiston maalituksen kohteeksi, osa menettäen hetkellisesti elantonsakin. Tätä on tehty myös perheille, joissa on lapsia.
Alla olevalla videolla Valavuori kertoo kokemansa maalituksen lopputuloksen.
Mitä maalittamisessa sitten tapahtui?
Ensinnäkin parlamentarismissa lainsäädäntävalta kuuluu eduskunnalle ja tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille. Tämä tarkoittaa, ettei ihmisten tule ottaa oikeutta omiin käsiinsä.
Vasemmistoon linkittyvät transaktivistit ovat kuitenkin varanneet itselleen vapauden jakaa rangaistuksia.
Bling päätti, että Valavuoren twiiteistä pitää olla seuraamuksia. Sen jälkeen hän käytti sosiaalista valtaansa.
Valavuoren cancelointia asettui avoimesti tukemaan moni ihminen, kuten esimerkiksi Ylen kolumnisti Emmi Nuorgam.
Toisin sanoen vasemmiston yhteiskuntamallissa oikeutta ei jaa vain valtio, vaan myös joukko somevaikuttajia sekä Ylen toimittajia.
Sekä Minja Koskela.
Ja vasemmistoliiton Tiia Silvennoinen.
Alkuperäinen aihe naisten urheilua uhkaavasta epäoikeudenmukaisuudesta siirretään taka-alalle. Kaikki energia käytetään vastapuolen mustamaalaamiseen.
Tv-mediapersoona Mikko Silvennoinen liittyi samaan kerhoon.
Alla vielä Blingin IG-päivitys, joka tiivistää sen millaiselle retoriikalle yllä mainitut henkilöt antoivat varauksetta tukensa.
Homofoobinen, transfoobinen ja kaupan päälle rasisti.
Mikko Silvennoisen kohdalla voi todeta lisäksi, että teknisesti ottaen on transfobiaa korottaa itsensä transnuorten yläpuolelle – jotenkin vahvempana ihmisenä – ja määrätä ketä he saavat ja eivät saa lukea tai seurata Twitterissä. Uskomme, että transnuorissa on varianssia, ovathan he yksilöitä, eivätkä mikään kaitsemista odottava samankaltaisten ajatusten joukkio. Toki tämänkaltaisia tasa-arvon metatasoja ei ehdi ajatella, kun tulee kiire hyveposeeraamaan vähemmistöjen keskelle.
Transfobiaa on myös Mona Blingin vaatimus eri laeista transyhteisölle kuin muille. Jos vihapuheella pitää olla seuraamuksia, tulee seuraamusten koskea kaikkia, myös vähemmistöjä. Älkäämme eriarvoistako ihmisiä.
Mutta tämän artikkelin päähenkilö ei ole Valavuori tai transnaiset.
Päähenkilömme on se syntyperäinen nainen, joka pohtii tulevaisuuttaan kilpaurheilijana tai oman identiteettinsä katoamista. Valavuori on näkyvä ja vahva brändi. Entä kun heikommassa asemassa oleva naisurheilija tai urheilu-uraa vasta aloitteleva tyttö kertoo vastustavansa syntyperäisten miesten tuomista omaan lajiinsa?
Vastassa ovat transaktivistit, mutta myös Suomelat ja Koskelat.
Tällä hetkellä katoamassa ovat:
Sananvapaus
Naisten oikeus omaan biologiseen sukupuolikokemukseen
Naisten oikeus omiin kilpasarjoihin
Melkoinen saavutus naisten oikeuksilla ratsastaville superfeministeille. Koska intersektionaaliset feministit määrittelevät uusiksi naiseutta, naisten tilaa kaventaen, on syntynyt uusia naisten oikeuksia ajavia tahoja, kuten jo mainittu Naisten rintama ry.
Intersektionaalinen feminismi ei omista yksinoikeutta tasa-arvokäsitteeseen.
Ei todellakaan. 2020-luvun taistelussa naisten oikeuksien puolesta, on heistä tullut vastustajia.
Muutama vuosikymmen takaperin Charles Mansonin parikymppisistä koostunut “perhe” eli hippielämää ja kapinoi vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. Nämä nuoret tulivat keskiluokkaisesta taustasta ja uskoivat Mansonin olevan Kristuksen inkarnaatio. Myöhemmin Manson siirtyi puhumaan ilmastosta:
“if we don’t put the green back on the planet and put the trees back that we’ve butchered, if we don’t go to war against the problem”
Myös toinen opportunisti, Roger Hallam, ryssi omat bisneksensä, minkä jälkeen tarttui keskiluokkaisiin nuoriin vetoavaan teemaan. Hän aloitti Elokapinan (Extinction Rebellion) ja ikään kuin korostaakseen sen epäpoliittisuutta (sarkasmia), perusti vuonna 2020 Burning Pink -nimisen puolueen.
Puolueen tavoite on tuhota parlamentaristinen järjestelmä ja korvata se uudella. Hallam uskoo, ettei hänen unelmoimansa kansalaisfoorumi päädy ristiriitoihin ja eriäviin näkökantoihin, vaan pelastaa maapallon. Sittemmin hänen ajatuksilleen on haettu huomiota kaikin mahdollisin klisein: on poseerattu alasti, pystytetty telttaleirejä ja suljettu katuja.
Tuoreimman kohun Hallam aiheutti julkaisemalla videon, jossa hän toivoo työvälineikseen “valokuvauksellisia ja seksikkäitä” nuoria. Mitä paremman näköinen olet, sitä varmemmin liike noteerataan.
Elokapinanuoret ovat ottaneet itselleen etuoikeuden estää ihmisten liikkuminen ja kuullessaan egoististen tekojensa seuraamuksista, puhkeavat he itkuun.
Kyseessä on parlamentarismin ulkopuolinen toimija, joka tähtää lain rikkomiseen ja liikkuu lain ulkopuolella.
Epäonnistunut operaatio
Suomessa Elokapina pääsi otsikoihin kesällä. He halusivat aiheuttaa yleistä yhteiskunnan lamaantumista sekä aikaansaada näyttävän yhteenoton poliisin kanssa.
Elokapina aloitti mielenosoituksensa Mannerheimintieltä ja toivoi poliisilta voimakasta reaktiota. Sitä ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan mielenosoituksen ensimmäinen vaihe hiipui yhden Mannerheimintiellä nukutun yön jälkeen, kun vastamielenosoitus saapui paikalle.
Johto siirsi mielenosoituksen Unioninkadulle.
Moni streamaaja pääsi tässä vaiheessa kuvaamaan liikkeen toimintaa läheltä. Videomateriaalia on parisenkymmentä tuntia ja siitä on helppo kaivaa esille Suomen Elokapinan lahkomaisuus:
(Video paljastaa elokapinan kulttimaisia piirteitä sekä organisaation hierarkiaa)
Konfliktia poliisin kanssa ei saavutettu, eikä syrjäinen sijainti kiinnostanut uutismedioitakaan, joten liikkeen johtajisto palasi takaisin alkuperäiseen suunnitelmaansa. Jännitystä hakevat nuoret komennettiin takaisin Mannerheimintielle vastustamaan virkavaltaa.
Paikalle saapui myös Elokapinan omaa PR-osastoa. He pyrkivät lavastamaan näyttäviä kiinniottoja. Erityisesti nuoret valokuvaukselliset naiset haluttiin kuviin.
(Tämä poliisin vastustamista karnevalisoiva otos kelpasi Ylelle. Kuva: Juho Liukkonen)
Yhtenä mediastunttina poliisit koetettiin tehdä rasisteiksi. Stuntin suoritti suomalaisvastaisesta huutelustaan tunnettu aktivisti. Kyseinen nainen istui kadulle vain siksi aikaa, että hänet otettiin kiinni:
Lisäksi Elokapina levitti sosiaaliseen mediaan niin ikään lavastetun kuvan, jossa istuu pelokkaan ilmeen ottanut nainen. Hän kertoo otoksen saatetekstissä pelkäävänsä poliisia.
Yleisön reaktiot jäivät vaisuiksi.
Elokapina alkoi väittää, että heidän aktivistejaan kohdeltiin poliisin käsissä huonosti ja ihmisarvoa alentavasti. Kaikki pidätystilanteet tallentuivat kuitenkin suorana lähetyksenä moneen streamiin. Jokaisella on itse mahdollisuus nähdä, kuinka kiinniotot tehtiin.
Tässä vaiheessa moni tunsi jo myötähäpeää Elokapinaa kohtaan.
Seuraavaksi huomio siirtyi kokonaan pois Elokapinasta. Ensin Instagram-vaikuttajaRoosa Sandelin julkaisi IG-storyn, jossa sivusi Elokapinaa. Hän kertoi siinä miehistä, jotka kiertävät kulloinkin pinnalla olevat hippikokoontumiset tarkoituksenaan hyväksikäyttää niissä olevia naisia.
Käytännössä seuraavana päivänä tunnettu vasemmisto- ja viherpiirien feministi jäi kiinni monivuotisesta seksuaalisesta ahdistelusta.
Varsinainen iso uutinen oli, että ahdistelusta tiesivät niin vihreiden nuorten puheenjohtaja kuin myös Trans ry:n puheenjohtaja, puuttumatta siihen.
Paljastuksia seurasi lisää, kun feministinen puolue julkaisi tiedotteen:
Paju on esiintynyt Facebook-tilillään eloaktiivina ja suoran toiminnan vaatijana.
Tiedossa ei ole, että ahdistelua olisi tapahtunut Elokapinan leirillä, mutta toisaalta Elokapinan ympärillä hääräävät ne samat tahot vasemmistosta ja vihreistä, jotka ovat aiemminkin ummistaneet silmänsä epäasiallisen käytöksen kohdalla. Muistettakoon myös, että liikkeen perustaja kaipaa aktivisteiksi “seksikkäitä” ja “nuoria”. On ehkä vain ajan kysymys ennen kuin jotain sattuu.
Haluamme siksi tarjota omalta osaltamme turvallisen tilan jokaiselle. Jos olet nähnyt tai kokenut epäasiallista käytöstä jonkun elokapinallisen toimesta tai heidän tapahtumissaan, ota yhteyttä sähköpostilla.
Elokapina politisoi itsensä yhden kuvan takia
Toinen epäonnistuminen nähtiin, kun Elokapina paljasti ahtaan, rasistisiakin sävyjä sisältävän arvomaailmansa.
Tähän riitti yksi kuva.
JussiHalla-aho pyöräili Senaatintorille seuraamaan siellä olevia mielenosoituksia. Paikalla olleet nuoret halusivat samaan kuvaan hänen kanssaan ja tämä hyväntuulinen, rajoja rikkova kohtaaminen päätyi sosiaaliseen mediaan. Kuva ilahdutti monia.
Elokapinan vastine oli kuitenkin jotain aivan muuta.
(Nyt on liikaa hymyä Elokapinan taustavaikuttajille)(Kurinpalautus tuli nopeasti)
Ilmastoakin tärkeämpää oli yhtäkkiä reflektoida omaa identiteettiä ja moraaliposeerata. Tämä on ymmärrettävää, koska Elokapina on joutilaiden, keskiluokkaisista taustoista tulevien nuorten performanssi. “Ilmastohätä” on vuorattu vasemmistolaisen identiteettipolitiikan uusimmilla trendeillä ja katumisharjoituksilla.
Touhusta jää muutenkin feikki maku suuhun, sillä nämä ekokapinalliset syövät kaukomaista tuotuja banaaneja, rakastavat kännykkäänsä, käyttävät muovituotteita ja nukkuvat yönsä öljypohjaisesta polyesteristä valmistetuissa kupoliteltoissa. Sähköä he käyttävät paitsi matkapuhelimiensa lataamiseen myös äänentoistolaitteisiin, jotta kapinakeskuksessa voidaan pitää konsertteja.
Omaa elämää ei haluta muuttaa. Järjestelmää vastustetaan ja samalla nautitaan sen hedelmistä.
(Elokapinan kapinakeskuksesta löytyi yltäkylläinen ruokapöytä)(Ruokaa riitti myös Unioninkadulla)(Tuontiteltoissa on mukava nukkua. Yöunia ei häiritse sekään fakta, että öljypohjainen polyesteri on yksi maailman pahimmista muovisaastuttajista. Kuva: Silja-Riikka Seppälä)
Elokapina politisoi itsensä hyvin kapeaan lokeroon, mikä oli totaalinen viestinnällinen katastrofi.
Entä se valtamedia
Valtamedialla on huomattavia vaikeuksia uutisoida avoimesti Elokapinan toiminnasta, sen sisältämistä ristiriidoista ja taustaorganisaatiosta.
Liikkeen taustojen avaaminen ei olisi edes kovin vaikeaa:
Tiedämme, että liike vaikuttaa globaalisti. Samoin sen suuntaviivat määritellään maailmanlaajuisella tasolla.
Suomessa Elokapinan toimintaan kerää rahaa Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP) linkittyvä Elonvaalijat ry., jonka toimipiste sijaitsee samoissa tiloissa Voima-lehden kanssa. Mielenosoituksessa nähtiinkin muun muassa vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettuja kuin myös Kallion vasemmiston varapuheenjohtaja.
Taustahenkilöt ovat vetäytyneet juhannuksen ajaksi pohtimaan seuraavia siirtojaan.
Yle toistaa ilman kritiikkiä ja sisältöanalyysia Elokapinan aatteita ja vaatimuksia, vaikka se voisi myös tehdä tutkivaa journalismia ja nimetä meille ne henkilöt, jotka organisoivat Mannerheimintien sulkemisen, käsikirjoittavat nuoria lahkolaisia itsesuggestoivat mind checkit sekä päättävät liikkeen saamien rahavarojen käytöstä.
(Kohdasta 1:54:30 alkaen osoitetaan mielenosoituksen vastuuhenkilöt)
Omalla streamillään Sebastian Tynkkynen onnistui löytämään johtajistoa, mutta nämä kielsivät kuvaamasta itseään, samoin nauhoittamasta keskenään käymäänsä keskustelua.
Se siitä avoimuudesta. Suomen Elokapina käyttää paljon energiaa kätkeäkseen avainhenkilönsä. Lisäksi Elokapina väittää ottaneensa etäisyyttä lahkon perustajaan, vaikka kirjaimellisesti toteuttaa hänen teesejään.
Suomen haara:
1. rekrytoi valokuvauksellisia nuoria näyttäviin pidätyskuviin, muun muassa kouluista
2. kehottaa heitä rikkomaan lakia
3. horjuttaa yhteiskuntajärjestystä
4. hakee vastakkainasettelua
5. kiristää kansan itselleen äänestämiä edustajia
Elokapina epäonnistui, mutta vielä heitäkin pahemmin epäonnistui suomalainen valtamedia.
(Yhden miehen sanat savustivat esiin monta demokratian vastustajaa)
Vapaassa suomalaisessa demokratiassa kansa äänestää edustajansa eduskuntaan. Kansalaisilla on siksi oikeus olettaa, että poliitikot ajavat istuntosalissa heidän asiaansa.
Laki turvaa kansanedustajille oikeuden puhua – huolimatta siitä ovatko he hallituksessa vai oppositiossa.
Tällä hetkellä Suomea ollaan viemässä ilman laajaa julkista keskustelua uudenlaiseen EU:hun. Tulevien sukupolvien harteille ollaan ottamassa valtava määrä velkaa kannettavaksi.
Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen piti lauantain vastaisena yönä eduskuntahistorian pisimmän puheen, jossa hän muun muassa luki kansalaisten hänelle lähettämiä huolestuneisuudesta kumpuavia viestejä.
(Artikkeli jatkuu videon jälkeen)
Joku olisi saattanut ajatella, että hallituksen edustajat esittäisivät vasta-argumentteja ja perustelisivat vuorostaan oman kantansa.
Mutta ei.
Twitter täyttyi yrityksistä tukahduttaa kaikki keskustelu. Tämä sai demokratiaa halveksiviakin piirteitä:
Tuomiojan mukaan se, että kansanedustaja käyttää itselleen laissa määrättyä oikeutta ja velvollisuutta, tarkoittaa parlamentin valtausyritystä.
Missäköhän hänen mukaansa kansanedustajien tulisi puhua, jos ei eduskunnan istuntosalissa?
Myötähäpeä herää myös SDP:n Aki Lindenin kohdalla, joka ei selvästikään kuunnellut sanaakaan itse puheesta, mutta kokee voivansa arvioida sen sisältöä. Ylimielisyys ei paista ainoastaan hänen kasvoistaan. Linden muistetaan myös vakavista pimittämisepäillyistä.
Muutkin puolueet hyppäsivät mukaan demokratian arvosteluun. Muun muassa kokoomuksen Otto Meri avasi sanallisen arkkunsa.
Mies itse oli kokenut mystisen mielenmuutoksen elpymispaketin osalta muutama viikko takaperin. Ensin hän sanoi, ettei näe kenenkään voivan puolustaa sitä, mutta päivää myöhemmin puhui itse paketin puolesta. Mielenmuutos tapahtui sen jälkeen, kun kokoomuksen sisäpiiri alkoi uhkailla “Venäjällä”.
Koska Merellä ei välttämättä ole paljoa itsenäistä ajatustoimintaa, olisi liikaa vaatia häntä kuuntelemaan Tynkkysen huolellista ja johdonmukaista argumentointia elpymispakettia vastaan. Otolle luontevampaa oli seurata, kenellä on maski naamalla ja kenellä ei.
Erityismaininnan ansaitsee RKP:n Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri(!), joka oikein kuvan kanssa tuli kritisoimaan demokratiaa.
(Joskus kritiikin kohde löytyy peilistä)
Vapaa puhe on vaikea paikka myös valtamedialle. Iltalehden toimittaja Marko-Oskari Lehtonen kirjoitti: “Pelkästään keskiviikkona kello 18.50 alkaneessa täysistunnossa pidettiin yhteensä 285 puheenvuoroa, joista valtaosan pitivät perussuomalaiset – vuorotellen, toisilleen, ilman yleisöä.“
Myöhään sunnuntai-iltana Ilta-Sanomat julkaisi oman pääkirjoituksensa, josta käy ilmi, ettei mielipiteen kirjoittaja – jonka nimeä ei edes mainia – ole perehtynyt kritisoimaansa. Hän toistaa narratiivia “saduista ja runoista” ja sivuuttaa sadat muut puheet.
Suomessa ollaan totuttu sanelevaan politiikkaan, jossa hallitus ja valtamedia hallitsevat julkista keskustelua. Avoin dialogi kansalaisten ja usein opposition kanssa pyritään tukahduttamaan. Koville tuntuu nytkin ottavan, kun joku saa äänensä kuuluviin.
Iltalehdelle ja Ilta-Sanomille tiedoksi: ajat muuttuvat.
Täysistunnot toistettiin suorina lähetyksinä eri streameissä. Muun muassa allekirjoittanut seurasi eri puhujia useamman tunnin ajan 100 – 200 sadan muun katselijan kanssa. Asiasisältö kiinnosti. Yleisöä oli.
Perussuomalaiset esittivät monta kriittistä huomiota elpymispaketin haitoista sekä siitä laskusta, joka lankeaa tuleville sukupolville, samoin valtiovallan hiljentämispolitiikasta.
Alla Jenna Simulan taidonnäyte.
(Artikkeli jatkuu videon jälkeen)
Tynkkysen maratonpuhe oli hallitukselle erityisen karvas. Eikä sen pituuden takia, vaan koska sen lopussa luetaan tavallisten ihmisten viestejä päättäjille. Tämä vaikuttaa olleen monelle poliitikolle katastrofi. Joku toi kansan äänen eduskuntasaliin.
Katsoessa hallituspoliitikkojen ulostuloja, voi vain kysyä: ovatko Suomea vuosikymmeniä hallinneet puolueet unohtaneet sen, keille he ovat vastuussa?
Kuten Simula yllä olevassa klipissä huomauttaa, ei moni ministereistä saavu enää edes paikalle täysistuntoihin.
Rivien välistä -media 