Kuoriutuiko vihreiden Maria Ohisalosta esiin fanaatikko, joka ei aja Suomen etua?

Kuva: Arttu Laitala.

Etäinen katse, joka ei ole aivan läsnä. Ajatukset ovat muualla, jatkuvasti.

Viimeisen parin kuukauden aikana vihreiden Maria Ohisalo on ehtinyt antaa hiljaisen tukensa niin Elokapinan anarkialle kuin kritisoida johtavassa asemassa olevia naisia näiden valkoisesta ihonväristä.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4ac82a88-3e05-423f-a477-ceaad972f224

Sarastus-verkkojulkaisussa julkaistiin jokin aika sitten Timo Hännikäisen erinomainen artikkeli Ohisalon persoonasta, Fanaatikon muotokuva, joten tämän tekstin ei sinällään tarvitse paneutua siihen.

Sen sijaan kysymme, missä ovat Ohisalon ajatukset?

Koska Ohisalo on Suomen sisäministeri, todettakoon sisäministeriön luettelevan tavoitteikseen muun muassa sen: että ihmiset, omaisuus ja ympäristö ovat turvassa, ja että kaikki ihmiset voisivat kokea arjen turvalliseksi ilman rikollisuutta, onnettomuuksia tai muita häiriöitä.

https://intermin.fi/ministerio/tehtavat-ja-tavoitteet

Elokapinan iskun yhteydessä koko Helsingin keskustan bussiliikenne pysäytettiin, mikä pakotti poliisin toimimaan. Vaaratilanne oli ilmeinen. Isomman onnettomuuden tapahtuessa esimerkiksi rautatieasemalla pelastuslaitoksella ei olisi ollut paikalle nopeaa pääsyä mielenosoituksen ja bussitukoksen takia. Sisäministeriö pyrkii ehkäisemään juuri tämänkaltaisia onnettomuusskenaarioita. Lisäksi ihmiset, kuten yrittäjät, saattavat tuntea huolta omaisuutensa turvasta, koska sisäministeri näyttää vihreää valoa yhteiskunnan järkyttämiselle.

(Artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

(Ohisalo antaa tukensa Elokapinalle, ajassa 9.05-11.15 selkeimmin)

Sisäministeri, joka ei osoittanut kiinnostusta pääkaupungin turvallisuudesta herättää monenlaisia kysymyksiä, myös huolenaiheita. Tulee kysyä, miksi pienen anarkistijoukon edut menevät valtaväestön etujen edelle? Yksi syy on, että Ohisalo kaipaa omiensa suosiota, kenties menneisyytensä takia. Hajanaisen lapsuuden kokenut usein etsii kompensaatiota ja hyväksyntää. Tämä tekee Ohisalosta helpon uhrin vihreille. Hän sanoo sen, mitä halutaan.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/yksivuotispaiva-turvakodissa-maria-ohisalo-nousi-syrjaytymisvaarasta-politiikan-huipulle/

Toisena elementtinä Ohisalon puheista ja twiiteistä on ilmennyt maahanmuuton vapauttaminen. Hänen johtamassaan ministeriössä etsitään ratkaisuja, joilla maassa laittomasti oleville voidaan tarjota oleskelulupa, välttämätön toimeentulo sekä “palvelujärjestelmä”. Entiselle köyhyystutkijalle näkökulma on ymmärrettävä, mutta ajaako se Suomen etua?

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/67517fdd-aebb-4553-8f00-ffcaceddc6b6

Tavoite on estää varjoyhteiskunnan syntyminen. Todennäköisesti toimeentuloturvan tarjoaminen ihmisille, joilla ei ole edellytyksiä turvapaikkaan, toimisi kuitenkin juuri päinvastoin. Ilmainen raha houkuttelisi Suomeen ison joukon ihmisiä, joilla ei ole mitään halua integroitumiseen. Lisäksi turvapaikkapolitiikka vinoutuisi pois aidosti hädänalaisten auttamisesta.

Myöhemmin Ohisalo palasi jälleen maahanmuuttoon, tällä kertaa sivaltaakseen kokoomuksen Petteri Orpoa, joka penäsi turvapaikkapolitiikan kiristämistä.

https://www.verkkouutiset.fi/petteri-orpo-mtlle-turvapaikanhakijoiden-maara-minimoitava/#32d6fec5

Ohisalo vastasi:

Yllä olevan vihreille tyypillisen ulostulon jälkeen, nähtiin vain päivää myöhemmin paljon populistisempi twiittaus:

Yhdysvalloista Suomeen tuotu vasemmistopolitiikka pyrkii hallitsemaan valtaväestöä syyllistämällä näitä valkoisesta ihonväristä. Ohisalon halu hyödyntää samaa retoriikkaa vihjaa idealismin muuttuneen fanatismiksi.

Yhdysvaltojen politiikka ei sovi Suomeen. Meillä on erilainen historia. Tuhat vuotta sitten kantasuomalaiset asettautuivat näille alueille ja selviytyivät. Sittemmin suomalaiset ovat rakentaneet tämän maan kovalla työllä. Nyt poliittisista syistä heidän jälkeläisiään yhtäkkiä moititaan valkoisiksi ja siksi perusolemukseltaan rasisteiksi. Ohisalon twiitti ammentaa tästä vasemmistopopulistisesta näkökulmasta.

Astuessaan vihreiden johtoon hän julisti näkevänsä maahanmuuttokeskustelussa ja siten suomalaisessa yhteiskunnassa natseja.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006143765.html

Hänen olisi kuitenkin suonut käyvän sosiaalipolitiikan kurssien ohella myös useammalla historianluennolla. Silloin hän tietäisi, mitä naiset ovat tehneet suomalaisen hyvinvointivaltion eteen, raivanneet peltoja ja taistelleet maansa puolesta. Hän ymmärtäisi, ettei valkoinen iho tee suomalaisesta naisesta ketään muuta epäedustavampaa, päinvastoin. Ei myöskään kenestäkään valkoihoisesta miehestä.

(Suomalaisia naisia peltotöissä. Niin paljon työtä perheen ruokkimiseksi, etteivät ehtineet miettiä valkoisuuttaan)

“Esimerkiksi sukupuolentutkimus tarjoaa yhteiskunnan ongelmiin niinkin helpon ratkaisun kuin oikea ja väärä identiteetti sekä ihonväri. Todellisuus ei kuitenkaan taivu näin yksinkertaisiin analyyseihin.”

Vaikuttaa siltä, ettei köyhistä oloista tulevasta köyhyystutkijasta ole karistamaan pois harteiltaan pienimuotoisuuttaan, vaan on haavoittuvuutensa takia helppojen (lue populististen) ideologioiden uhri. Esimerkiksi sukupuolentutkimus tarjoaa yhteiskunnan ongelmiin niinkin helpon ratkaisun kuin oikea ja väärä identiteetti sekä ihonväri. Todellisuus ei kuitenkaan taivu näin yksinkertaisiin analyyseihin. Ideologian päämäärä on ennemmin alistaa valtaväestön minäkuvaa. Vasemmisto ja vihreät etsivät tästä oikotietä valtaan.

Osittain kaiken tämän takia idealistista ei kasvanut koko maan sisäministeriä. Ohisalon katsoessa kauaksi, näkee hän jotain muuta kuin moni muu – hänen silmissään parempi Suomi tehdään Elokapinalla ja laittomilla maahanmuuttajilla, samoin naisia ja muita suomalaisia syyllistämällä. Tosiasiassa näillä keinoilla hajotetaan yhteiskuntaa ja vahvistetaan ennakkoluuloja. Lisäksi keskittyminen suomalaisten mikroaggressioihin ja etääntyminen muiden etnisyyksien vastaavista, ilmentää todellisuuskuvan vieraantumista. Natseja nähdään sielläkin, missä niitä ei ole.

(Ohisalo teki sydänmerkin vihreiden puoluekokouksessa. Se ei kuitenkaan koske mystisiä “natseja”. Kuva: Tommi Parkkonen)

Fanaatikolle oleellisinta on kuitenkin oman minäkuvan eheyttäminen. Sisäisen tyhjyyden ja haurauden täyttäminen yksinkertaisilla totuuksilla sekä omien pelkojen heijastaminen ympäristöön. Uskomukset ovat vahvoja, niiden toteuttaminen ehdotonta. Mutta onko se tällä kertaa pienen valtakunnan etu?

Rivien välistä valitsi lokakuun uhriutumisen, ja kysyy miksi vasemmisto välttelee puhumista terrorismista?

(Elääkö vasemmisto Suomessa pumpulissa? Wienissä juostiin henkensä edestä)

Rivien välistä on valinnut lokakuun uhriutumisen. Lisäksi kirjoitus tulee sivuamaan vasemmiston haluttomuutta puhua islamistisesta terrorismista.

Lokakuun uhri palkinnon saa vuonna 2020 vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo. Palkinto annetaan vuosittain uhristatuksen hyödyntämisestä politiikan teossa. Tämän vuoden valinnassa voittavat kaikki. Rivien välistä, koska pääsemme avaamaan intersektionaalisen feminismin politiikkaa, ja Veronika Honkasalo, koska uhrius tuo hänelle poliittista pääomaa.

Palkinto päätettiin myöntää sen jälkeen, kun Honkasalo uhriutui lokakuun lopussa kahden päivän aikana peräti kolme kertaa. Hän määritteli lähes jokaisen erimielisen Twitter-kommentin hyökkäykseksi itseään vastaan.

Tasapuolisuuden vuoksi oli syytä ensin selvittää, mikä on hänen viimeisin poliittinen tekonsa kansanedustajana.

Tämä löytyi:

Intersektionaalisen feminismin suuri murhe on QAnon. Honkasalo toivoo kirjallisessa kysymyksessään valtiovallalta mekanismeja suojelemaan nuoria tältä “kultilta”. Sekä sisäministeriötä kehittämään “exit”-prosessin kyseiseen yhteisöön päätyneille.

http://veronikahonkasalo.fi/kirjallinen-kysymys-qanon-liikkeesta/

Kansanedustajat edustavat äänestäjiään ja antavat heille kasvot ja persoonan. Tarvitseeko Suomi kuitenkaan ihmistä eduskuntaan torjumaan joogapiireissä levinnyttä saippuasarjamaista salaliittoteoriaa?

Intersektionaalisten feministien mukaan ilmeisesti tarvitsee.

Entä se palkinto? Muutama päivä QAnon-ulostulon jälkeen nähtiin erikoinen taistelu Twitterissä.

Kaikki alkoi tästä:

This image has an empty alt attribute; its file name is screenshot-2_11_2020-20_55.jpg

Kaksi toimittajaa, Timo Haapala ja Ivan Puopolo, määriteltiin trolleiksi, jotka harrastavat koirapillin soittoa.

Seuraavaksi paikalle saapui kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Atte Kaleva, joka vastasi Honkasalon uhritwiittiin kahdella sanalla: järjen ääneksi.

Tilanne eskaloitui:

Uhrimyyttiä saapui vahvistamaan myös aatesisar:

Samalla viikolla Honkasalon seinällä käytiin sanasotaa myös kommunismista. Sen enempää Honkasalo ei avaa kommunismin loistoa, kuin vain vihjaa, että Suomen nykyvasemmisto saisi sen toimimaan.

Kumpikin keskustelu avaa poliitikkojen tapaa toimia sosiaalisessa mediassa. Aikuiset ihmiset niputtavat surutta toisiaan milloin minkäkin ääriaatteen kannattajiksi ja myös nimittelevät. Tätä tapahtuu yli puoluerajojen, eikä Honkasalo ole pahimmasta päästä.

Hänen osaltaan palkintoon oikeutti kuitenkin tehokas uhriaseman ottaminen intersektionaalisen feminismin hengessä. Lisäarvoa toi uhriasemasta heitetyt vasemmistopopulistiset termit “laitaoikeistolainen”, “trollaaja” ja “häirikkö”.

Perspektiivin saamiseksi kansanedustajilta vaadittavan työn oletettuun vaativuuteen, on hyödyllistä muistaa, että he tienaavat yli 6600 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi heille maksetaan vielä mahdollisesti erilaisia muita korvauksia ja palkkioita.

https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/palkkiot-ja-kulukorvaukset/Sivut/default.aspx

Tämän artikkelin aihe ei kuitenkaan ole Honkasalo, vaan vasemmisto. Honkasalo on varmasti mukava ja älykäs ihminen ja keskustelu hänen kanssaan olisi avartavaa. Esille nostetut twiitit ovat yksittäisiä ja siksi kärjistäviä.

Vasemman laidan intersektionaalinen feminismi tekee kuitenkin itsensä näköistä politiikkaa. Maailman ja Suomen tämän hetken ongelmia katsellessa, vaikuttaa sen fokus oleva hyvin toissijaisissa asioissa.

Viimeiseen pariin viikkoon mahtuu muutamakin terroristi-isku Euroopassa. Ihmisiä on mestattu. Ranskaa on uhattu ydinaseilla ja Wienissä on ammuttu kuoliaiksi tavallisia kaupunkilaisia.

(Todellisen maailman ongelmat eivät ole salaliittoteorioita. Wienissä nuorta ammuttiin, koska hän oli väärässä paikassa väärään aikaan)

Vasemmisto ei ole suonut terrorismin takia käytännössä ainuttakaan twiittiä, Paavo Arhinmäkeä lukuun ottamatta. Erityisen silmiinpistävää on ollut Suomen pääministerin Sanna Marinin hiljaisuus. Muut Euroopan johtajat ottivat kovasanaisesti kantaa islamisteja vastaan ja ilmoittivat puolustavansa eurooppalaisia arvoja. Marin ei.

Ainoa valopilkku on ollut vihreiden oikeaa laitaa edustava Eva Tawasoli.

Luonnollisesti kokoomuksesta ja perussuomalaisista on esitetty lukuisia eurooppalaisia arvoja puolustavia kannanottoja.

Muun maailman eläessä työttömyydessä ja mudassa, poreilee vasemman laidan jet set -feminismi kuin lasillinen samppanjaa. Samaan aikaan, kun miljoonat naiset taistelevat oikeuksistaan islamistisissa kulttuureissa, lasillistaa Suomen vasemmisto Helsingin valojen yllä ja teorioi kommunismista. Silloin kun terroristi ampuu kadulle nuoren Wienissä, nostetaan uhkaksi QAnon.

Hyvinvoiva vasemmiston eliitti elää jossain aivan muussa maailmassa kuin me tavalliset tallaajat.

Mutta sanopa tämä heille. He uhriutuvat.

Marin julkaisi kuvan, ja uhriutui. Miltä maistuu feministinen vallankäyttö?

(Miltä näyttää valta? Tai kun siitä humaltuu)

Olen jo pidempään seurannut muutamankin iranilaisen naisaktivistin Twitter-tiliä. Eilen vastaan tuli lyhyt video naisesta, jota pahoinpideltiin viranomaisten toimesta. Häntä käskettiin kieltämään joutuneensa väkisinmakaamisen uhriksi. Toiset videot kertovat naisista, jotka ovat saaneet vuosien vankeustuomioita riisuttuaan julkisesti huntunsa.

Olen myös oppinut, että näiden asioiden esiin tuominen Suomessa sanan feminismi yhteydessä on whataboutismia. Ainakin vasemman laidan aktivistien mukaan.

Keskitytään siis oleelliseen. Tällä viikolla agendaideologiastaan tunnettu Yle julkaisi kaksikin feministishenkistä artikkelia.

Toisessa niistä pohdittiin “twerkin supertähden Tinzen” rasistisuutta, koska hän kehitti tanssikulttuuria eteenpäin. Artikkelin mukaan hänen tulisi katumuksena ryhtyä julistamaan somekanavallaan rasismista ja pyytää anteeksi ajattelemattomuuttaan.

(Kuva Jani Aarnio / Yle)

Erityisen hankalaa näistä asioista puhuminen on ei-valkoisille“, kirjoittaa Ylen toimittaja. Hetkeä myöhemmin artikkeli kuitenkin kertoo, miten “Sokkaa (eli Tinzeä) ja hänen twerkiään on käsitelty somessa kriittisesti jo pitkään: Instagramissa muun muassa Mponda ja Pekanpalo ovat pitäneet aiheesta livelähetyksiä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/20/twerkin-supertahti-tinzen-videoilla-tanssivat-valkoiset-ihmiset-ja-siita-hanta

Kun katselee mediaa, niin rasismista puhuminen ei vaikuta mitenkään vaikealta kenellekään. Mutta silti uhriudutaan, koska se luo sosiaalista valtaa.

Toisessa artikkelissa kerrotaan ajatusmokia, joilla (valkoihoinen) suomalainen osoittaa olevansa rasisti. Jos esimerkiksi uteliaisuuttasi tai keskustelun avaamiseksi kysyt hyvää tarkoittavan kysymyksen,”mistä olet?” saat otsaasi rasistin leiman.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/22/mista-sa-oot-kotoisin-viisi-rasistista-mokaa-joilla-sinakin-ehka-syrjit-vaikka

Kumpikin artikkeleista rakentaa muuria. Muurin ainoana rakennusaineena toimii ihonväri. Lopputuloksena ennakkoluulot molemmin puolin vahvistuvat. Mitä arkisinkin kohtaaminen eri etnisyyttä edustavien ihmisten välillä ladataan täyteen asenteita.

Kolmas viime aikojen iso uutinen oli Sanna Marinin Trendi-lehden kuva, josta feministit nostivat kohun.

Sanna Marinkin sanoi tiedostavansa, että “naisen ulkonäkö on aina keskustelunaihe.” Hän siis valitsi käyttää tätä hyväkseen.

Marinin aatesisaret ja -veljet tiesivät mitä tehdä.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/513958b3-2b99-4328-9d8b-d5c9872514b4

Uhrikorttia alettiin lyödä pöytään joka hihasta. Tämä tehtiin, koska sen käyttäminen tuo poliittista ja sosiaalista pääomaa. Nähtiin suoranainen uhriutumiskilpailu. Yksi toisensa jälkeen joku julkaisi kuvan itsestään ja julisti olevansa uhri. Selkääntaputuksia sateli.

(Silloin kun pitää uhriutua, on leikki kaukana)

Sujuvasti oli unohdettu esim. taannoiset vuonna 2014 Alexander Stubbiin kohdistuneet kirjoitukset, joissa hänen ikäänsä ja olemustaan kritisoitiin, koska hän erehtyi esiintymään rennossa tyylissä:

“Meillä on kakara pääministerinä. Kyllä hävettää.”

“Tyypillinen märkäkorva joka ei ymmärrä politiikasta mitään. Poika leikkii leikkikentällä kun pitäs suomen taloutta parantaa.”

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/stubbin-tyyli-jakaa-rajusti-lukijoita-uskottava-paaministeri-vai-pelle-hermanni/4207146

Palataan siihen whataboutismiin. Suomi vaikuttaa elävän pumpulissa. Muun maailman ongelmat ovat hyvin vakavia, mutta täällä feministinen valta haluaa sivuuttaa ne.

Sosiaalinen kontrolli pyrkii kahlitsemaan ajatuksia. Tärkein päämäärä on syyllisyyden tunteen herättäminen. Tällä hetkellä sosiaalista kontrollia ajetaan arkiajatusten tasolle.

Yhteiskunta, jossa ihmisestä tulee huono, kun hän esittää viattoman kysymyksen, kuten “mistä olet kotoisin?”, rakentuu ainoastaan itseään syyllistävän minäkuvan kautta.

Ne samat ihmiset, jotka olivat väkinäisen Marin-kohun takana, pyrkivät hyötymään muita leimaamalla. Tämä on feministisen vallan pönkittämistä.

Oleellista on voimakas tunteisiin vetoaminen faktoista välittämättä. Tämä johtaa hyvin räikeisiinkin ulostuloihin:

(Suomela luonnehtii kiinalaisia köyhiksi ja riippuvaisiksi suomalaisten tekemisistä. Joku voisi luonnehtia häntä kolonialistiksi. Mielikuvat Kiinasta ovat vanhentuneita ja valheellisia)

Samaa tunteisiin vetoavuutta edustaa vasemman laidan poliittisten nuorten ilmoitus katkaista dialogi uusien perussuomalaisten nuorten kanssa ennen kuin nämä irtisanoutuvat milloin mistäkin. Luonnollisesti he menettäisivät poliittisen itsenäisyytensä suostuessaan tähän.

PS nuorten hiljentämisvälineenä on käytetty julistamista ja perusoikeuksien kieltämistä. Yhteiskunnassa saa puhua vain vasemman laidan ehdoin.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4329553-vasemmistonuoret-ja-vihreat-nuoret-kieltaytyvat-yhteistyosta-perussuomalaisen-nuorison-kanssa-kuinka-nuorisojarjesto-voi-irtaantua-ihmisvihasta-pelkalla-nimenmuutoksella

Tämä on ymmärrettävää. Vallassa on mukavampi olla, jos ei tarvitse kohdata julkista kritiikkiä. Feministinen valta näyttääkin tarkoittavan lopulta myös sananvapauden kaventamista.

Vapauden kitkemisen ideologiasta on helppo palata Iraniin. Siellä valtiollinen valta käyttää fyysisen uhkan lisäksi voimakkaita henkisiä mekanismeja. Vasemman laidan feministien sielunyhteydestä islamistiseen kontrolliin tuleekin yhtäkkiä ymmärrettävää.

Molempien päämääränä on henkinen vankila.

(Iranilainen nainen on riisunut pois alistamisen symbolin vuonna 2018,
häntä uhkaa siksi tuomio ja häpeä)

Vihreät valitsivat demokratian kaventamisen pelastaakseen itsensä, PS nuoret kiittävät

Mikä on kulteille ominaista? Ne rekrytoivat erityisesti itseään etsiviä nuoria. Lisäksi niitä ohjaa tiukka ylhäältä annettu ideologia, jonka julistamista odotetaan kaikilta kultin jäseniltä. Aatteesta ei saa poiketa, ei edes hyvän keskustelukulttuurin hengessä.

Tämän huomasi myös vihreiden Juha Huhtala, joka erosi puolueesta.

Minä en voi kuulua puolueeseen, joka leikkaa sananvapauttani asioissa, jotka eivät ole lähelläkään esimerkiksi lainsäädännön asettamia rajoja.

https://yle.fi/uutiset/3-11560539

Huhtala koki puolueen ilmapiirin tukahduttavaksi.

Vihreiden syrjivää henkeä alleviivaten lähes samana päivänä Vihreät nuoret ilmoittivat yhdessä Vasemmistonuorten kanssa, etteivät aio tehdä enää yhteistyötä PS nuorten kanssa.

https://www.vihreatnuoret.fi/vihreat-nuoret-ja-vasemmistonuoret-ei-yhtaan-tilaa-aarioikeistolle/#more-2085

Julkilausuman esittävät Vihreiden nuorten puheenjohtaja Brigita Krasniqi ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh, jotka muutama kuukausi takaperin aggressiivisesti syrjivät maahanmuuttajataustaisen naisen oikeutta puhua.

https://rivienvalista.net/2020/07/10/viikko-intersektionaalista-feminismia-paljasti-vihervasemmistossa-kytevan-rasismin/

Entä PS nuoret?

He saivat runsaasti huomiota paitsi Vihreiden heihin kohdistaman syrjinnän takia, mutta myös oman poliittisen aktiivisuutensa:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7224

Kansalaisaloite saatiin läpi lähes kahdessa päivässä.

Kummalla järjestöllä on terve demokratiakäsitys ja suvaitsevainen halu luoda monipuolista kansalaisyhteiskuntaa? Sekä positiivinen usko omaan sanomaansa?

Vihreät on ottanut keinokseen syrjinnän ja demokratian kaventamisen.

Syy saattaa olla puolueen ryvettymisessä kesän aikana muun muassa Pekka Haavistoa koskevassa rikostutkinnassa, lahjontaepäillyissä ja poliittisissa virkanimityksissä sekä korruptiosyytöksissä. Kun kritiikki puolueen toimintaa kohtaan on kasvanut epäkohtien tultua julki, on valittu sensuurin tie. Tämä entisestään vahvistaa käsitystä Vihreistä kulttina. Sananvapauden kaventaminen estää puolueen jäseniä hyväksymästä todellisuutta. Kun ovet laitetaan kiinni, eivät uudet ajatukset pääse sisälle.

Toinen syy löytyy PS nuorten irtaantumisesta etnonationalisteista. Vihreiden harrastama ideologinen mustamaalaaminen kadotti näin pohjansa, mikä sai puoluejohdon paniikkiin. Mitä vihreistä jää enää jäljelle, jos he eivät voi elää perussuomalaisista?

Intersektionaalinen feminismi?

Vihreän kultin tunkkainen ja uuden rotuopin kanssa flirttaileva uhri-ideologia, jossa yhteiskunta jaetaan ihonvärin mukaan ja jossa ylin kasti määrittelee kunkin aseman, ei houkuttele.

Sen rinnalla PS nuorten uusi tuleminen edustaa kaikille mahdollisuutta.

Ei siis ihme, että Vihreät yrittävät kiinnittää huomion muualle, välineenään demokratian halveksiminen.

Yle ja kolonialismi: miksi valtamedia toistaa vasemmiston narratiivia suomalaisista alistajina?

Islamissa orjakauppa kohdistui mm nuoriin naisiin.

Pelkästään Etelä-Pohjanmaan Isostakyröstä ryöstettiin isonvihan eli Venäjän miehityksen aikana 1700-luvun alussa kaikkiaan 151 lasta.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/historia/pohjalaiselle-opettajalle-selvisi-aikuisena-etta-han-on-orjan-jalkelainen-venalaisten-viema-esa-on-sukumme-suurmies/

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui 1700-luvun puolivälissä reilut 400 000 henkilöä. Samoihin aikoihin Portugalissa asui yli 3 miljoonaa ja Britanniassa noin 12 miljoonaa henkilöä 1800-luvun alussa.

https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/vaestonkehitys.html

Suomi oli pieni syrjäinen maa, joka valloitettiin useaan kertaan.

Tämä ei estänyt Suomesta kehittymästä yhtä maailman tasa-arvoisimmista ja hyvinvoivimmista valtioista.

Jostain syystä tämä narratiivi ei kuitenkaan kelpaa Ylelle. Onnistumisen sijaan meistä on alettu puhua orjuuttajina ja kolonialisteina. Ja tämän tekee verorahoin kustannettu valtiollinen media.

Viimeisimpänä Emmi Nuorgam valitti Ylen julkaisemana siitä, kuinka suomalaiset haluavat omia saamelaisen kulttuurin ja riistää heitä.

https://yle.fi/uutiset/3-11498036

Sitä Emmi ei kerro, miksi hän itse nauttii kaupunkielämästä kaikkine etuineen ja on luopunut siitä saamelaisten perinteisestä elämäntyylistä, jonka katoamisesta syyllistää muita suomalaisia.

Tai sitä, mikä on aitoa saamelaisuutta ja kuinka pitkälle se saa integroitua muuhun maailmaan.

Saamelaisten elämäntyyli ei hänelle itselleen kelpaa, mutta silti saamelaisuus pitäisi hänen mukaansa eristää ja museoida Lappiin.

Kyse ei ole konkretiasta, vaan ideologiasta. Ideologian teemana on tehdä “rodusta”, “alkuperästä” ja viime kädessä ihonväristä poliittinen ase.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Videolla esimerkki identiteettipolitiikasta ja ihonväristä vasemmiston käyttämänä teemana.

Yle on tänä vuonna käyttänyt ahkeraan tätä vasemmiston asetta. Esimerkiksi jokin aika sitten ilmestynyt artikkeli kysyy: Mikä on suomalaisten suhde kolonialismiin ja miksi siitä on niin vaikea puhua?

Jo otsikko väittää, että suomalaiset eivät ole rehellisiä itselleen ennen kuin myöntävät olevansa maailmanlaajuisia kolonialisteja.

Lisäksi:

Yle pyysi historian ja yhteiskuntatieteen asiantuntijoita pohtimaan, pitäisikö suomalaisten mahdollisista rooleista valloittajina ja valloittajien apuna keskustella myös meillä. Ja mitä sellainen keskustelu itse asiassa tarkoittaisi?

https://yle.fi/uutiset/3-11447726

Yle ei ole yksin suomalaisen identiteetin murtamisessa. Agendajournalismia harrastava HS nimittäin kysyi: Milloin suomalaiset alkavat puhua valkoisuudestaan?

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006595024.html

HS:n toimittaja haluaisi, että käperrymme kansakuntana itseemme. Ainoa meitä määrittävä tekijä on syyllisyys, jonka perustana toimii valkoinen ihonväri.

Miksi valtamedia ylipäätään luo kertomusta meistä suomalaisista alistajina?

Samalla pitää kysyä, miksi vasemmistohenkisestä sukupuolentutkimuksen teorian postkolonialistisesta suuntauksesta ollaan legitimisoimassa suomalaisuutta selittävä tiede?

Sukupuolentutkimusta tieteenä ei ole kunnolla haastettu. Se sivuuttaa joukon muita tieteitä, kuten biologian ja historian. Se myös kasvoi naistutkimuksen päälle, jonka lähtökohtana oli naisten kokema sorto ja miesten syyllisyys.

Kysymys kolonialisminarratiivin motiivista on oikeutettu.

Tavoite on selvästi syyllistää tulkitsemalla historiaa uudestaan tuomalla sinne asioita, joita siellä ei ole. Räikeimmillään voidaan puhua jopa suomalaisen identiteetin mitätöimisestä historiaa vääristämällä tai uudesta rotuopista.

Sanotaan, että olet huono, koska tätä tapahtui joskus, tai koska ihonvärisi on valkoinen. Tavoitteena on ihmisten passivointi, jolloin valta siirtyy narratiivia ylläpitävälle taholle.

Entä onko tässä jo osittain onnistuttu? Tänään ilmestyi Teemu Keskisarjan sarkastinen kolumni, jonka valitettavan moni otti tosissaan.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006612105.html

Se osoittaa, että pieni kansakunta yhä tarvitsee selviytyäkseen identiteettinsä vahvistamista, ei sen murtamista.

HS:n toimittaja maalitti amerikkalaisteiniä valheellisin perustein, milloin hän pyytää anteeksi?

Suomessa on huolestuttavissa määrin lisääntynyt agendajournalismi. Sille ominaisesti toimittajalla on ennakkoasenne yhteiskuntaa kohtaan. Hän kirjoittaa kommenttinsa ja uutisensa palvelemaan tätä agendaa.

Tässä tapauksessa HS:n toimittaja levitti sanomaansa uutisoimalla valheita.

Vuoden 2019 alkupuolella levisi video, jossa Trumpia kannattava poikajoukko näyttää pilkkaavan Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaita.

Media niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa riensi syyttämään poikia ja etenkin yhtä heistä – Nicholas Sandmannia – rasisteiksi.

Suomessa Helsingin Sanomien toimittaja Ville Similä kirjoitti mm. seuraavaa:

“Nuori poika seisoo aivan miehen edessä, katsoo tätä silmiin ja hymyilee pilkallisesti.”

“Vieressä koulutoverit hyppivät ja huutavat ”build that wall”, rakentakaa muuri.”

“Poikien käytöstä Phillipsiä kohtaan on vaikea kuvailla muuksi kuin puhtaaksi ilkeydeksi. Muuta motiivia ei ole kuin puolustuskyvyttömän miehen nöyryyttäminen joukolla.”

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005971840.html

Samankaltaisia väittämiä esittivät lukuisat amerikkalaismediat.

Sitten paljastui toinen video ja uusia näkökulmia tapahtumiin. Ne osoittivat, ettei poikien tai Sandmannin toiminnassa ollut mitään rasistista.

Pojat odottivat nähtävyyksien jälkeen bussimatkaa takaisin kotiin. Sandmann astui eri osapuolien väliin lieventääkseen jännitettä. Hän hymyili osoittaakseen, ettei ole aggressiivinen.

Selvisi myös, että tilanne alkoi eskaloitua tummaihoisten “Israelin jälkeläisten” pilkatessa poikia. Missään videossa ei kuulla poikien huutavan sanaakaan muurista.

https://edition.cnn.com/2019/01/21/us/maga-hat-teens-native-american-second-video/index.html

Lopulta tappouhkauksia median toiminnan seurauksena vastaanottanut Sandmann haastoi ison joukon amerikkalaismedioita oikeuteen – ja voitti.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Kaikki häntä vastaan esitetyt syytökset olivat valheellisia.

Viimeisimpänä The Washington Post kiirehti sopimaan pojan kanssa vaateen 250 miljoonan dollarin korvauksista:

https://edition.cnn.com/2020/07/24/media/washington-post-sandmann-settlement-lawsuit/index.html

Samoin valhetta ovat yllä mainitut HS:n toimittajan Ville Similän esittämät väitteet. Ne ovat tarkoituksellista agendajournalismia, jossa Similä kirjoittaa tapahtumista niin kuin toivoi niiden menevän – ei sen pohjalta, mitä oikeasti tapahtui.

Tämä on vain yksi esimerkki muun muassa HS:n sivuillaan sallimasta punavihreästä agendajournalismista ja propagandasta, jossa pääosin punavihreät toimittajat eivät pyri selvittämään totuutta, vaan rientävät heittämään kiviä ja syyttämään ihmisiä rasisteiksi.

Jokainen voi itse päätellä, miten hyvin tämänkaltainen journalismi palvelee lukijoita. Ja miten se vääristää kuvaa yhteiskunnasta.

Vähin mitä HS ja Similä voisivat tehdä on pyytää anteeksi, jos ei keneltäkään muilta niin lukijoiltaan.

Suomalaisilla on oikeus vaatia uutisjournalismilta korkeampaa tasoa.

Sekä toimittajilta tosiasioiden kertomista.

Viikko intersektionaalista feminismiä paljasti vihervasemmistossa kytevän rasismin

Intersektionaalinen feminismi halutaan esitellä kauniina isminä. Se ottaa huomioon yksilön kokonaisuutena pyrkien mm. löytämään häneen vaikuttavat syrjinnän rakenteet.

Viime viikkoina kuitenkin nähtiin, miten intersektionaaliseen feminismiin keskeisesti liittyvää identiteettipolitiikkaa käytetään itse asiassa kertomaan miten etnisesti tai ihonvärinsä mukaan profiloidun henkilön täytyy ajatella ja mitä hän saa ilmaista itsestään.

Oikeastaan identiteettipolitiikkaa käytettiin välineenä hiljentämiseen.

Tämä alkoi, kun kurditaustainen, 5 vuotiaana pakolaisleiriltä Suomeen muuttanut Seida Sohrabi kirjoitti ansiokkaan kolumnin, joka rikkoo vihervasemmiston huolella rakentamaa myyttiä siitä, että jokainen maahanmuuttaja Suomessa voi olla vain uhri.

Seida kirjoittaa mm.

Olen muutaman vuoden ajan törmännyt moniin uusiin sanoihin, joista en lainkaan pidä. Olen törmännyt kielenkäyttöön, jossa vähemmistön edustajia uhriutetaan ja jossa sanat saavat uuden merkityksen.

Intersektionaalista feminismiä viljelevät näkevät ongelmia vähäpätöisissä asioissa, mutta eivät halua tikullakaan koskea aitoihin ongelmiin ja niiden sivuvaikutuksiin. Niiden kohdalla vahvistetaan sortoa ja alistamista sen sijaan, että puututtaisiin ja myönnettäisiin ongelma.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006558259.html

Koska Seida ei suostunut hänelle määrättyyn uhri-identiteettiin, koki osa vihervasemmistoa hänen mielipiteensä uhkana.

Alkoi vähättely ja panettelu, joka tiivistyy näihin Vasemmistonuorten puheenjohtajan sanoihin:

Kuten on niin yleistä vasemmistopiireissä, kohdistettiin hyökkäys vastapuolen identiteettiin. Käytettiin termejä, kuten “tekopyhä”, “white passing” ja “good immigrant”. Oleellista on, että näillä termeillä haluttiin kieltää toisen henkilön oikeus puhua.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh jopa tviittasi, ettei ole OK, että Seidan kaltainen vaikuttaja pystyy ilmaisemaan itseään.

Huomionarvoisesti, asemoituaan Seidan “white passing” -henkilöksi, alkoi vasemmistonuorten puheenjohtaja syrjiä tätä. Hän itse asemoi Seidan tiettyyn identiteetin luentaan, minkä jälkeen esitti, että kaikki mitä Seida sanoo, johtuu tästä identiteetistä. Seidan oma persoona, omat kokemukset ja omat mielipiteet lakkasivat näin olemasta valideja. Asian voi ilmaista niinkin, että Seida haluttiin dehumanisoida.

Ei ihme, sillä jos kaikkia suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneita maahanmuuttajia kiellettäisiin ilmaisemasta itseään, jäisi jäljelle vain vasemmiston ylläpitämä rasistinen narratiivi. Sen mukaan jokainen maahanmuuttaja saa kokea itsensä – etnisen taustansa ja/tai ihonvärinsä – takia ainoastaan uhrina.

Vihervasemmisto toivoo kenties maailmaa, jossa he voivat ylhäältä päin jaotella ihmisiä ja kolonialistien tavoin määritellä heidän yhteiskunnallisen asemansa. He eivät halua eheyttää maahanmuuttajaa, vaan asemoida tämän yhteiskunnalliseksi välineeksi.

Tämän takia yhteiskuntaan tarvitaan monenlaisia ääniä.

Etninen identiteetti tai ihonväri ei saa olla syy rajoittaa kenenkään henkilön mielipiteenvapautta.

Päinvastoin.

Myös maahanmuuttajataustaisten tulee saada kertoa menestyksestä ja rakkaudestaan suomalaista yhteiskuntaa kohtaan.

Husu ja keksitty välineellinen rasismi

Suomessa on “rasismia”. Se ei ole mikään uutinen. Itse asiassa jokaisessa maailman valtiossa on rasismia, ja erityisen paljon sitä löytyy Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolisista valtioista, kuten Somaliasta. Se on kuitenkin kokonaan toinen tarina.

Onko Suomi kuitenkaan niin rasistinen maa kuin esim. vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja ilmeisesti nykyään myös SDP haluavat meille uskotella?

Osa “suomalaisesta rasismista” saattaa olla keksittyä.

Tästä saatiin äskettäin esimerkki, kun sosiaalidemokraattinen poliitikko Husu Hussein jäi kiinni valheesta. Hän väitti jättäneensä rasistisia solvauksia syytäneen (ilmeisesti suomalaisen) henkilön moottoritien varteen. Pian kävi selväksi, ettei mitään tällaista ollut tapahtunut.

https://yle.fi/uutiset/3-11062596

Alkuun näytti, että Husu olisi aidosti pahoillaan tarkoituksenmukaisesta valehtelustaan. Iltasanomien haastattelussa mies kuitenkin kieltäytyi sittenkään ottamaan sanoistaan vastuuta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006304024.html

Sen sijaan hän valehteli siitä, ettei ollut valehdellut.

Onkin perusteltua kysyä:

  1. Mitä jos Husun työnantaja ei olisi tuonut tositapahtumia julkisuuteen? Olisiko mikään lehti tutkinut Husun väitettä, vai oliko se jätetty “totuutena” ilmoille.
  2. Kuinka suuri osa muista rasismitarinoista on keksittyä?

Tiettyjen vasemmistohenkisten puolueiten ja tahojen dialogiin kuuluu oleellisena osana identiteettipolitiikka. Sen päämääränä on rakentaa ihonväriin perustuvaa vastakkainasettelua. Myös keskityt tarinat rasistisista kohtaamisista pyrkivät vahvistamaan tätä vastakkainasettelua.

Kuten olemme huomanneet, vastakkainasettelun syventymisellä puolestaan pyritään tuomaan yhteiskuntaan kansalaisten oikeuksia rajoittavia lakeja.

Tällä hetkellä vaarassa ovat niin sanavapaus, uskonnonvapaus ja omantunnonvapaus.

Vielä huolestuttavampi on pyrkimys tehdä lainsäädännöstä taannehtivaa.

Vaikka Husun tapaus saattaakin vaikuttaa (anteeksi vain) tyhmältä toilailulta, on se myös ilmentymä niistä mekanismeista, joilla vastakkainasettelun kautta pyritään oikeuttamaan kansalaisten oikeuksien rajaamista.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että keinoksi pyrkimyksen saavuttamiseksi käyvät myös valheet.

Tapaus Kevin Spacey ja Aku Louhimies: kuka kantaa vastuun perusteettomista #metoo lynkkauksista?

Monen miehen ura meni tuuliajolle, kun #metoo kampanjan käydessä kuumimmillaan, lynkkasi joukko äänekkäitä naisia ja miehiä somessa milloin kenetkin pelkkien huhupuheiden perusteella.

Aktiivisimpien feministien mukaan tämä oli ihan ok. Ei haitannut jos pesuveden mukana meni syyttömiäkin tunkiolle, kunhan muutama syyllinen saatiin oikeuteen.

Viimeisimpänä tänään saatiin uutinen, jonka mukaan potkut saanut ja uransa menettänyt Kevin Spacey todettiin syyttömäksi. Tai tarkemmin ilmaistuna, syyttäjät päättivät olla kokonaan syyttämättä häntä. Tähän johti kaksi pääasiallista tekijää:

1. Spaceyta alunperin seksuaalisesta ahdistelusta syyttänyt mies päätti olla todistamatta oikeudesta – kenties väärän valan pelossa?

2. Puhelin, jossa väitetty videotodiste teosta oli, “katosi” mystisesti.

Suomessa vastaavanlainen todistamattomien syytösten pohjalta käyty somejahti nähtiin Aku Louhimiehen kohdalla. Yhtään häntä vastaan esitettyä syytettä ei näytetty toteen. Silti YLEn toimittaja Sara Rigatelli jopa jahtasi Louhimiestä vahingoittaen vakavasti tämän kansainvälistä uraa. Rigatelli muun muassa soitteli Louhimiehen palkanneille tahoille jatkaen syytösten tekemistä, vaikka kuten todettua ainoa “tuomioistuin”, jossa syytöksiä koskaan käsiteltiin, oli YLEn ajankohtaisohjelma.

On syytä kysyä: onko mediatalon tehtävänä toimia tuomioiden jakajana yhteiskunnassa?

Tällä hetkellä kyseistä toimittajaa Rigatellia epäillään törkeästä kunnianloukkauksesta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006141870.html

Tomi Metsäketo teurastettiin naisjoukkion toimesta ja juorujen pohjalta somen keskustelupalstalla. Hän myös menetti työnsä ja hänen uransa vahingoittui. Vietyään asian oikeuteen kyseiset naiset määrättiin maksamaan hänelle korvauksia.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/32e0e238-08f6-4b11-b84a-23c26eef6064

Onneksi elämme yhä oikeusvaltiossa.

On silti huolestuttavaa, miten herkästi media ottaa oikeuslaitoksen roolin ja tuomitsee ihmisiä häpeäpaaluun pelkkien todistamattomien väitteiden pohjalta.

#metoo alkoi hyvänä liikkeenä, mutta muuntui pian näytteeksi ihmisten egoismista ja nopeasta oikeusperiaatteiden hylkäämisestä.

Esiin kaivettiin soihdut ja lapiot ja lähdettiin sivistymättömästi ihmisjahtiin.

Moni oikea syytös hukkui todistamattomien, jopa valheellisten syytösten sekaan.

Nyt #metoosta on jäljellä enää politisoitunut maku, mitä ei auta yhtään yhden aktiivisimman #metoo syytösten jakelijan Asia Argenton itsensä vastaanottamat syytökset alaikäiseen sekaantumisesta.

https://www.theguardian.com/film/2018/aug/20/asia-argento-accused-paying-off-actor-metoo-weinstein-jimmy-bennett

Oikeat syytökset seksuaalisesta häirinnästä ovat jäämässä näiden nopeaa mainetta etsineiden maallikkojen tekojen varjoon.

Eikä kukaan kanna vastuuta valheellisten syytösten aiheuttamista katastrofaalisista seuraamuksista.

Tapaus 007, kuinka YLE pyrki manipuloimaan lukijoitaan

Tällä viikolla “kohistiin” siitä, kuinka tulevassa Bond-elokuvassa 007 on tummaihoinen nainen.

Moni julkaisu tarjosi uutisen harhaanjohtavalla clickbait-otsikolla. Esimerkiksi YLE otsikoi uutisensa: Bond-leffat harppaavat kerralla nykyaikaan: seuraava 007 on tummaihoinen nainen.

Tarkoituksellisen harhaanjohtavalla otsikolla haluttiin tarjota lukijoille ajatus, jonka mukaan valkoisen maskuliinisen miehen väistyminen on tulevaisuuden tavoite, samoin hänen korvaamisensa naisella.

Kyse on YLEn harjoittamasta feministisestä identiteettipolitiikasta.

https://yle.fi/uutiset/3-10877850

Miesten (ja naisten) fantasia alfauroksesta halutaan rikkoa.

Todellisuudessa James Bond tulee olemaan kuitenkin yhä James Bond, oma charmikas seksistinen itsensä, johon naiset lankeavat. Tämän on vahvistanut YLEn uutisessa feminismiinkin linkitetty käsikirjoittaja Phoebe Waller-Bridge. Ainoa uusi asia on, että seuraavassa Bond-elokuvassa tummaihoinen nainen kantaa hänen koodinimeään – ainakin jonkin aikaa – Bondin viettäessä eläkepäiviään.

Alfauros ei ole katoamassa mihinkään, ja tulee säilyttämään asemansa miesten ja naisten ihailun kohteena myös tosielämässä.

Asian voi kääntää niinkin, että YLEn tekemä clickbait otsikointi edusti omanlaistaan “tosi” feministeille tarkoitettua viihdettä, jossa naiset korvaavat miehet joka osa-alueella ja jopa miesten unelmointi machoilusta ja naisten iskemisestä saatetaan negatiiviseen valoon.

Otsikkoa lukiessaan “tosi” feministi saattoi ottaa popcornit esille ja haaveilla otsikon aiheuttamasta mielipahasta – siis omassa mielen sisäisessä fantasiassaan.

Kyse oli siis taas kerran feministisestä identiteettipolitiikasta, jossa kaiken lisäksi tummaa ihonväriä käytetään lyömäaseena. Otsikko ei ollut esimerkiksi: “Lashana Lynch näyttelee seuraavaa 007:ää”, vaan esiin nostettiin ainoastaan kyseisen näyttelijän sukupuoli ja ihonväri.

Tämä on tyypillistä punavihreän kuplan harrastamaa piilorasismia, jossa tummaa ihonväriä käytetään välineenä diversiteetin luomisessa.

Uutisoinnin todellisia motiiveja voi lopulta vain arvailla.

Otsikko olisi voinut olla esimerkiksi myös: maskuliininen James Bond kestää aikaa, ja tulee taas, joka lienisi ollut lähempänä totuutta.

Mutta liian karvas YLEn toimitajalle Paula Tiessalolle.