Rivien välistä valitsi lokakuun uhriutumisen, ja kysyy miksi vasemmisto välttelee puhumista terrorismista?

(Elääkö vasemmisto Suomessa pumpulissa? Wienissä juostiin henkensä edestä)

Rivien välistä on valinnut lokakuun uhriutumisen. Lisäksi kirjoitus tulee sivuamaan vasemmiston haluttomuutta puhua islamistisesta terrorismista.

Lokakuun uhri palkinnon saa vuonna 2020 vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo. Palkinto annetaan vuosittain uhristatuksen hyödyntämisestä politiikan teossa. Tämän vuoden valinnassa voittavat kaikki. Rivien välistä, koska pääsemme avaamaan intersektionaalisen feminismin politiikkaa, ja Veronika Honkasalo, koska uhrius tuo hänelle poliittista pääomaa.

Palkinto päätettiin myöntää sen jälkeen, kun Honkasalo uhriutui lokakuun lopussa kahden päivän aikana peräti kolme kertaa. Hän määritteli lähes jokaisen erimielisen Twitter-kommentin hyökkäykseksi itseään vastaan.

Tasapuolisuuden vuoksi oli syytä ensin selvittää, mikä on hänen viimeisin poliittinen tekonsa kansanedustajana.

Tämä löytyi:

Intersektionaalisen feminismin suuri murhe on QAnon. Honkasalo toivoo kirjallisessa kysymyksessään valtiovallalta mekanismeja suojelemaan nuoria tältä “kultilta”. Sekä sisäministeriötä kehittämään “exit”-prosessin kyseiseen yhteisöön päätyneille.

http://veronikahonkasalo.fi/kirjallinen-kysymys-qanon-liikkeesta/

Kansanedustajat edustavat äänestäjiään ja antavat heille kasvot ja persoonan. Tarvitseeko Suomi kuitenkaan ihmistä eduskuntaan torjumaan joogapiireissä levinnyttä saippuasarjamaista salaliittoteoriaa?

Intersektionaalisten feministien mukaan ilmeisesti tarvitsee.

Entä se palkinto? Muutama päivä QAnon-ulostulon jälkeen nähtiin erikoinen taistelu Twitterissä.

Kaikki alkoi tästä:

This image has an empty alt attribute; its file name is screenshot-2_11_2020-20_55.jpg

Kaksi toimittajaa, Timo Haapala ja Ivan Puopolo, määriteltiin trolleiksi, jotka harrastavat koirapillin soittoa.

Seuraavaksi paikalle saapui kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Atte Kaleva, joka vastasi Honkasalon uhritwiittiin kahdella sanalla: järjen ääneksi.

Tilanne eskaloitui:

Uhrimyyttiä saapui vahvistamaan myös aatesisar:

Samalla viikolla Honkasalon seinällä käytiin sanasotaa myös kommunismista. Sen enempää Honkasalo ei avaa kommunismin loistoa, kuin vain vihjaa, että Suomen nykyvasemmisto saisi sen toimimaan.

Kumpikin keskustelu avaa poliitikkojen tapaa toimia sosiaalisessa mediassa. Aikuiset ihmiset niputtavat surutta toisiaan milloin minkäkin ääriaatteen kannattajiksi ja myös nimittelevät. Tätä tapahtuu yli puoluerajojen, eikä Honkasalo ole pahimmasta päästä.

Hänen osaltaan palkintoon oikeutti kuitenkin tehokas uhriaseman ottaminen intersektionaalisen feminismin hengessä. Lisäarvoa toi uhriasemasta heitetyt vasemmistopopulistiset termit “laitaoikeistolainen”, “trollaaja” ja “häirikkö”.

Perspektiivin saamiseksi kansanedustajilta vaadittavan työn oletettuun vaativuuteen, on hyödyllistä muistaa, että he tienaavat yli 6600 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi heille maksetaan vielä mahdollisesti erilaisia muita korvauksia ja palkkioita.

https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/palkkiot-ja-kulukorvaukset/Sivut/default.aspx

Tämän artikkelin aihe ei kuitenkaan ole Honkasalo, vaan vasemmisto. Honkasalo on varmasti mukava ja älykäs ihminen ja keskustelu hänen kanssaan olisi avartavaa. Esille nostetut twiitit ovat yksittäisiä ja siksi kärjistäviä.

Vasemman laidan intersektionaalinen feminismi tekee kuitenkin itsensä näköistä politiikkaa. Maailman ja Suomen tämän hetken ongelmia katsellessa, vaikuttaa sen fokus oleva hyvin toissijaisissa asioissa.

Viimeiseen pariin viikkoon mahtuu muutamakin terroristi-isku Euroopassa. Ihmisiä on mestattu. Ranskaa on uhattu ydinaseilla ja Wienissä on ammuttu kuoliaiksi tavallisia kaupunkilaisia.

(Todellisen maailman ongelmat eivät ole salaliittoteorioita. Wienissä nuorta ammuttiin, koska hän oli väärässä paikassa väärään aikaan)

Vasemmisto ei ole suonut terrorismin takia käytännössä ainuttakaan twiittiä, Paavo Arhinmäkeä lukuun ottamatta. Erityisen silmiinpistävää on ollut Suomen pääministerin Sanna Marinin hiljaisuus. Muut Euroopan johtajat ottivat kovasanaisesti kantaa islamisteja vastaan ja ilmoittivat puolustavansa eurooppalaisia arvoja. Marin ei.

Ainoa valopilkku on ollut vihreiden oikeaa laitaa edustava Eva Tawasoli.

Luonnollisesti kokoomuksesta ja perussuomalaisista on esitetty lukuisia eurooppalaisia arvoja puolustavia kannanottoja.

Muun maailman eläessä työttömyydessä ja mudassa, poreilee vasemman laidan jet set -feminismi kuin lasillinen samppanjaa. Samaan aikaan, kun miljoonat naiset taistelevat oikeuksistaan islamistisissa kulttuureissa, lasillistaa Suomen vasemmisto Helsingin valojen yllä ja teorioi kommunismista. Silloin kun terroristi ampuu kadulle nuoren Wienissä, nostetaan uhkaksi QAnon.

Hyvinvoiva vasemmiston eliitti elää jossain aivan muussa maailmassa kuin me tavalliset tallaajat.

Mutta sanopa tämä heille. He uhriutuvat.