Tapaus Valavuori – feminismin supertähdet Iiris Suomela ja Minja Koskela kääntyivät naisurheilijoita vastaan

(Minja Koskela käänsi selkänsä naisurheilijoille)

Joku vasemmistosta saattaa pettyä, sillä tätä tekstiä ei ole kirjoitettu transnaisia vastaan vaan biologisten naisten puolesta.

Tokion olympialaisissa tehtiin historiaa, kun ensimmäinen transnainen Laurel Hubbard osallistui naisten painonnoston 87-kiloisten kilpasarjaan. Toukokuussa Anna Vanbellinghen – niin ikään painonnostaja – oli kritisoinut ratkaisua:

Olen tietoinen siitä, että lain puolesta transsukupuolisten osallistuminen urheiluun on erittäin vaikeaa… Kuitenkin jokainen, joka on harjoitellut painonnostoa korkealla tasolla tietävät luissa ja ytimissään tämän olevan totta: Kyseinen tilanne on epäreilu lajille sekä urheilijoille.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/painonnostaja-laurel-hubbard-on-olympialaisten-historian-ensimmainen-transurheilija-tilanne-on-epareilu/8196972#gs.7srwye

Hubbard ei tehnyt lopulta yhtään täyttä nostoa.

Kun hänen kilpasisariltaan kysyttiin mielipidettä hänen pääsystään kamppailemaan heitä vastaan, kuului pitkän hiljaisuuden jälkeen vastaus: “no thank you“.

Connecticutissa Chelsea Mitchell hallitsi lyhyen matkan juoksulajeja, mutta joutui epäreiluun kilpailuasetelmaan, kun syntyperäisille miehille annettiin lupa juosta tyttöjen ja naisten sarjoissa.

(Chelsea Mitchell on voimaton syntyperäisten miesten fysiikkaa vastaan)

Hän kirjoittaa:

Instead (voittamisen sijaan), all I can think about is how all my training, everything I’ve done to maximize my performance, might not be enough, simply because there’s a runner on the line with an enormous physical advantage: a male body...

That’s a devastating experience. It tells me that I’m not good enough; that my body isn’t good enough; and that no matter how hard I work, I am unlikely to succeed, because I’m a woman.

https://adflegal.org/blog/i-was-fastest-girl-connecticut-transgender-athletes-made-it-unfair-fight

Mitchellin sanat ovat julmaa luettavaa. Ne kuvailevat tunteellisesti kuinka nuoren naisen itsevarmuus ja urheilijan kehokuva tuhoutuu, kun hän ymmärtää, ettei todennäköisesti voi voittaa enää lajissaan.

Jokainen joka tuntee iloa Mitchellin epätoivon kohdalla kantaa todennäköisesti sydämessään naisvihaa.

Elokuun alussa Iltalehti kertoi miesten sarjassa kisaavasta, korkeutta hyppäävästä transnaisesta Jade Nyströmistä. Jade hyppäsi 17-vuotiaana uuden oman ennätyksensä 194 senttimetriä. Miesten sarjan suomenennätys on 231 senttimetriä. Jade on siitä vielä kaukana, mutta hän on nuori ja hänen kehonsa tulee vielä kehittymään.

Naisten korkeushypyn suomenennätys on 196 senttimetriä. Hetkenä, jona transnaiset osallistuvat naisten sarjoihin Suomessa, pyyhkiytyy nykyisen suomenennätyksen haltian, Ella Junnilan, 22, elämäntyö.

Tämä ei ole Jaden vika. Tilanne on varmasti epämukava kaikille osapuolille.

Eikä kyse ole vain hormoneista. Biologisten naisten tasa-arvoa ajava ja tyttöjen sekä naisten oman sukupuolikokemuksen säilyttämisen puolesta kampanjoiva Naisten rintama ry tutki aihetta.

Tekstin mukaan:

Hormonihoitojen lisäksi täytyy ottaa huomioon, että biologisten miesten ja naisten fysiologisia eroja ovat mm. rasvan kertyminen eri puolille kehoa, sydänlihaksen koko, hapenottokyky ja lantioluun muoto ja leveys.

Vaikka Iltalehti ei halunnut julkaista kannanottoa, on moni muu lehti uutisoinut hormonihoidon riittämättömistä vaikutuksista. The Guardian uutisoi lisäksi biologisia naisurheilijoita suojelevasta päätöksestä, joka tehtiin rugbyssa:

World Rugby recently became the first sports federation to ban trans women from women’s rugby, citing “significant” safety risks and fairness concerns.

https://www.theguardian.com/sport/2020/dec/07/study-suggests-ioc-adjustment-period-for-trans-women-may-be-too-short

Kilpailuasetelman epäreiluuden ohella kehitys tarkoittaa konkreettista fyysistä vaaraa naisurheilijoille. Voimme hyvällä syyllä todeta naisten ja tyttöjen turvallisen tilan olevan uhattuna.

Tämäkään ei ole transurheilijoiden vika.

Miksi he sitten ovat joutuneet ikävään välikäteen ja vastakkainasetteluun? Osittain eri urheilukomiteoiden valitseman poliittisen linjan takia ja osittain intersektionaalisten feministien ansiosta.

Vasemman laidan feministit haluavat kategorisesti kieltää epäkohdat ja pakottaa syntyperäiset biologiset nais- ja mieskehot kilpailemaan toisiaan vastaan.

Tästä pääsemmekin ensimmäiseen superfeministiimme.

Iiris Suomela twiittasi:

Jopa Suomelan täytyy ymmärtää syntyperäisen mieskehon tarjoama etu verrattuna syntyperäiseen naiseen, kun puhutaan vaikkapa juoksulajeista. Miksi hän sitten väittää twiitissään, ettei eroja lähtökohtaisesti ole? Todennäköisesti koska vihreät ja vasemmistoliitto pitävät kumpikin seksuaalivähemmistöjä omana äänestäjäkuntanaan, feministisen puolueen ohella.

Hyvin nopeasti vasemmistoliiton Minja Koskela kiiruhtikin julkaisemaan vastaavanlaisen ulostulon:

Koskela ei hyppää Suomelan tavoin pää edellä suohon vaatimaan tieteellisiä faktoja, mutta väittää epäkohdista puhumisen olevan transfobiaa. Vasemmistoliitossa keskustelu asetelman ongelmallisuudesta halutaan lakaista kokonaan maton alle.

Kyse on toki vain muutamasta twiitistä. Mutta huomionarvoista on, etteivät Suomela ja Koskela pysähdy hetkeksikään pohtimaan naiseuden biologista minäkuvaa tai naisten oikeutta omaan sukupuolimääritelmään.

Modernissa feminismissä sukupuoli tulkitaan konstruktioksi, jolloin sukupuolikokemus on aina keinotekoinen. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiin, mutta myös transsukupuolisiin.

Intersektionaalinen feminismi väittää tällä hetkellä, että sukupuolikokemus on definitiivisempi sukupuolen määrittäjä kuin biologia. Tämä antaa syntyperäisille miehille oikeuden vallata syntyperäisten naisten tila.

Toisin sanoen naisen oma tuntemus kehosta muuttuu epävalidiksi ja hänen oikeutensa sekä kokemuksensa naiseudesta määritellään muiden – eli tässä tapauksessa syntyperäisten miesten – kehokokemuksen kautta. Tilanne on täysin keinotekoinen, sillä ei ole olemassa mitään perustetta sille, miksi naiset ja transnaiset pitäisi mahduttaa saman sukupuolimääritelmän alle.

Vielä absurdimmaksi tilanne menikin, kun paikalle saapui miehiä!, jotka antoivat tukensa kehitykselle.

(Rivien välistä -media ei ole koskaan perustanut termistä setämies, mutta ensimmäistä kertaa saimme aavistuksen siitä, ketä termillä voitaisiin tarkoittaa).

Sihvosen mukaan urheiluväen eli myös naisurheilijan ajatuskulku on “kehnon kummallinen”, jos hän ajattelee väärin eli huolestuu oman kehonsa mahdollisuuksista päihittää transnainen.

Kovia sanoja naisille kuten Mitchellille, jotka kamppailevat unelmiensa romahtamista vastaan.

Valavuori-livessä moninkertainen squashin suomenmestari Emilia Soini kertoi voivansa yhtä hyvin lopettaa urheilemisen lajissaan kokonaan, kun vastaan alkaa tulla syntyperäisiä miehiä. Fyysinen ero on ylittämätön.

Valitettavasti transaktivistien marginaalista löytyy myös naisvihaa. Tästä antoi esimerkin jo uransa lopettanut vapaaottelija Fallon Fox, joka ilmoitti nauttineensa “transfoobisten” naisten hakkaamisesta.

Häntä vastaan otellut ja sairaalaan joutunut Tamikka Brents kertoi kokemuksestaan:

“I’ve fought a lot of women and have never felt the strength that I felt in a fight as I did that night. I can’t answer whether it’s because she was born a man or not because I’m not a doctor. I can only say, I’ve never felt so overpowered ever in my life and I am an abnormally strong female in my own right.”

https://www.sportskeeda.com/mma/news-when-transgender-fighter-fallon-fox-broke-opponent-s-skull-mma-fight

Tapaus valavuori

Tällä hetkellä ensimmäinen ongelma on, että ylipäätään keskustelua aiheesta ei saisi käydä. Vasemmisto on ajanut naisten oikeuksista puhumisen marginaaliin. He sallivat keskustelun vain jos se syventää syntyperäisten naisten ja miesten välistä vastakkainasettelua, eli heidän vallankäyttönsä perusolettamusta. Tämä selittää senkin, miksi he hyökkäävät naisten oikeuksia ajavia miehiä vastaan. Tavoite on omia tasa-arvokäsite.

Entä mitä sitten tapahtuu, jos kissan nostaa pöydälle? Esimerkin siitä saimme kun mediapersoona Aleksi Valavuori twiittasi suorasukaiseen tyyliinsä naisurheilun puolesta.

Twiitti kannattaa lukea huolella, koska sen jälkeen pitää kysyä itseltä kuuluuko sen takia menettää työpaikkansa ja tulla haukutuksi rasistiksi? Toisessa kohutwiitissään Valavuori käytti transnaisen entistä nimeä mitä pidetään yhteisössä huonona käytöksenä.

Moni vastaa ei, mutta somevaikuttajaksi itseään kutsuva transaktivisti Mona Bling vastasi kyllä. Pian twiitin jälkeen netissä kiersi maalituskampanja, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä Valavuoren tulonlähteisiin.

Ja tulonmenetyksiä tuli, viisinumeroinen luku.

Eikä Valavuori ole ainoa. Moni muukin on viime aikoina päätynyt vasemmiston maalituksen kohteeksi, osa menettäen hetkellisesti elantonsakin. Tätä on tehty myös perheille, joissa on lapsia.

Alla olevalla videolla Valavuori kertoo kokemansa maalituksen lopputuloksen.

Mitä maalittamisessa sitten tapahtui?

Ensinnäkin parlamentarismissa lainsäädäntävalta kuuluu eduskunnalle ja tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille. Tämä tarkoittaa, ettei ihmisten tule ottaa oikeutta omiin käsiinsä.

Vasemmistoon linkittyvät transaktivistit ovat kuitenkin varanneet itselleen vapauden jakaa rangaistuksia.

Bling päätti, että Valavuoren twiiteistä pitää olla seuraamuksia. Sen jälkeen hän käytti sosiaalista valtaansa.

Valavuoren cancelointia asettui avoimesti tukemaan moni ihminen, kuten esimerkiksi Ylen kolumnisti Emmi Nuorgam.

Toisin sanoen vasemmiston yhteiskuntamallissa oikeutta ei jaa vain valtio, vaan myös joukko somevaikuttajia sekä Ylen toimittajia.

Sekä Minja Koskela.

Ja vasemmistoliiton Tiia Silvennoinen.

Kannattaa huomioida, että itse alkuperäinen aihe naisten urheilua uhkaavasta epäoikeudenmukaisuudesta on siirretty taka-alalle. Kaikki energia käytetään vastapuolen mustamaalaamiseen.

Tv-mediapersoona Mikko Silvennoinen liittyi samaan kerhoon.

Alla vielä Blingin IG-päivitys, joka tiivistää sen millaiselle retoriikalle yllä mainitut henkilöt antoivat varauksetta tukensa.

Homofoobinen, transfoobinen ja kaupan päälle rasisti.

Mikko Silvennoisen kohdalla voi todeta lisäksi, että teknisesti ottaen on transfobiaa korottaa itsensä transnuorten yläpuolelle – jotenkin vahvempana ihmisenä – ja määrätä ketä he saavat ja eivät saa lukea tai seurata Twitterissä. Uskomme, että transnuorissa on varianssia, ovathan he yksilöitä, eivätkä mikään kaitsemista odottava samankaltaisten ajatusten joukkio. Toki tämänkaltaisia tasa-arvon metatasoja ei ehdi ajatella, kun tulee kiire hyveposeeraamaan vähemmistöjen keskelle.

Itse asiassa transfobiaa on myös Mona Blingin vaatimus eri laeista transyhteisölle kuin muille. Jos vihapuheella pitää olla seuraamuksia, tulee seuraamusten koskea kaikkia, myös vähemmistöjä. Älkäämme eriarvoistako ihmisiä.

Mutta tämän artikkelin päähenkilö ei ole Valavuori tai transnaiset.

Päähenkilömme on se syntyperäinen nainen, joka pohtii tulevaisuuttaan kilpaurheilijana tai oman identiteettinsä katoamista. Valavuori on näkyvä ja vahva brändi. Entä kun heikommassa asemassa oleva naisurheilija tai urheilu-uraa vasta aloitteleva tyttö kertoo vastustavansa syntyperäisten miesten tuomista omaan lajiinsa?

Vastassa ovat transaktivistit, mutta myös Suomelat ja Koskelat.

This image has an empty alt attribute; its file name is stock-photo-partial-view-depressed-woman-committing.jpg

Tällä hetkellä katoamassa ovat:

  • Sananvapaus
  • Naisten oikeus omaan biologiseen sukupuolikokemukseen
  • Naisten oikeus omiin kilpasarjoihin

Melkoinen saavutus naisten oikeuksilla ratsastaville superfeministeille. Intersektionaalisten feministien määritellessä uusiksi naiseutta, naisten tilaa kaventaen, ei ole ihme, että yhteiskuntaan on ilmaantunut uusia feministisiä ja naisten oikeuksia ajavia tahoja, kuten jo mainittu Naisten rintama ry.

On tärkeää muistaa, ettei intersektionaalinen feminismi omista yksinoikeutta tasa-arvokäsitteeseen.

Itse asiassa 2020-luvun taistelussa naisten oikeuksien puolesta, on heistä tullut vastustajia.