Marin julkaisi kuvan, ja uhriutui. Miltä maistuu feministinen vallankäyttö?

(Miltä näyttää valta? Tai kun siitä humaltuu)

Olen jo pidempään seurannut muutamankin iranilaisen naisaktivistin Twitter-tiliä. Eilen vastaan tuli lyhyt video naisesta, jota pahoinpideltiin viranomaisten toimesta. Häntä käskettiin kieltämään joutuneensa väkisinmakaamisen uhriksi. Toiset videot kertovat naisista, jotka ovat saaneet vuosien vankeustuomioita riisuttuaan julkisesti huntunsa.

Olen myös oppinut, että näiden asioiden esiin tuominen Suomessa sanan feminismi yhteydessä on whataboutismia. Ainakin vasemman laidan aktivistien mukaan.

Keskitytään siis oleelliseen. Tällä viikolla agendaideologiastaan tunnettu Yle julkaisi kaksikin feministishenkistä artikkelia.

Toisessa niistä pohdittiin “twerkin supertähden Tinzen” rasistisuutta, koska hän kehitti tanssikulttuuria eteenpäin. Artikkelin mukaan hänen tulisi katumuksena ryhtyä julistamaan somekanavallaan rasismista ja pyytää anteeksi ajattelemattomuuttaan.

(Kuva Jani Aarnio / Yle)

Erityisen hankalaa näistä asioista puhuminen on ei-valkoisille“, kirjoittaa Ylen toimittaja. Hetkeä myöhemmin artikkeli kuitenkin kertoo, miten “Sokkaa (eli Tinzeä) ja hänen twerkiään on käsitelty somessa kriittisesti jo pitkään: Instagramissa muun muassa Mponda ja Pekanpalo ovat pitäneet aiheesta livelähetyksiä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/20/twerkin-supertahti-tinzen-videoilla-tanssivat-valkoiset-ihmiset-ja-siita-hanta

Kun katselee mediaa, niin rasismista puhuminen ei vaikuta mitenkään vaikealta kenellekään. Mutta silti uhriudutaan, koska se luo sosiaalista valtaa.

Toisessa artikkelissa kerrotaan ajatusmokia, joilla (valkoihoinen) suomalainen osoittaa olevansa rasisti. Jos esimerkiksi uteliaisuuttasi tai keskustelun avaamiseksi kysyt hyvää tarkoittavan kysymyksen,”mistä olet?” saat otsaasi rasistin leiman.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/22/mista-sa-oot-kotoisin-viisi-rasistista-mokaa-joilla-sinakin-ehka-syrjit-vaikka

Kumpikin artikkeleista rakentaa muuria. Muurin ainoana rakennusaineena toimii ihonväri. Lopputuloksena ennakkoluulot molemmin puolin vahvistuvat. Mitä arkisinkin kohtaaminen eri etnisyyttä edustavien ihmisten välillä ladataan täyteen asenteita.

Kolmas viime aikojen iso uutinen oli Sanna Marinin Trendi-lehden kuva, josta feministit nostivat kohun.

Sanna Marinkin sanoi tiedostavansa, että “naisen ulkonäkö on aina keskustelunaihe.” Hän siis valitsi käyttää tätä hyväkseen.

Marinin aatesisaret ja -veljet tiesivät mitä tehdä.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/513958b3-2b99-4328-9d8b-d5c9872514b4

Uhrikorttia alettiin lyödä pöytään joka hihasta. Tämä tehtiin, koska sen käyttäminen tuo poliittista ja sosiaalista pääomaa. Nähtiin suoranainen uhriutumiskilpailu. Yksi toisensa jälkeen joku julkaisi kuvan itsestään ja julisti olevansa uhri. Selkääntaputuksia sateli.

(Silloin kun pitää uhriutua, on leikki kaukana)

Sujuvasti oli unohdettu esim. taannoiset vuonna 2014 Alexander Stubbiin kohdistuneet kirjoitukset, joissa hänen ikäänsä ja olemustaan kritisoitiin, koska hän erehtyi esiintymään rennossa tyylissä:

“Meillä on kakara pääministerinä. Kyllä hävettää.”

“Tyypillinen märkäkorva joka ei ymmärrä politiikasta mitään. Poika leikkii leikkikentällä kun pitäs suomen taloutta parantaa.”

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/stubbin-tyyli-jakaa-rajusti-lukijoita-uskottava-paaministeri-vai-pelle-hermanni/4207146

Palataan siihen whataboutismiin. Suomi vaikuttaa elävän pumpulissa. Muun maailman ongelmat ovat hyvin vakavia, mutta täällä feministinen valta haluaa sivuuttaa ne.

Sosiaalinen kontrolli pyrkii kahlitsemaan ajatuksia. Tärkein päämäärä on syyllisyyden tunteen herättäminen. Tällä hetkellä sosiaalista kontrollia ajetaan arkiajatusten tasolle.

Yhteiskunta, jossa ihmisestä tulee huono, kun hän esittää viattoman kysymyksen, kuten “mistä olet kotoisin?”, rakentuu ainoastaan itseään syyllistävän minäkuvan kautta.

Ne samat ihmiset, jotka olivat väkinäisen Marin-kohun takana, pyrkivät hyötymään muita leimaamalla. Tämä on feministisen vallan pönkittämistä.

Oleellista on voimakas tunteisiin vetoaminen faktoista välittämättä. Tämä johtaa hyvin räikeisiinkin ulostuloihin:

(Suomela luonnehtii kiinalaisia köyhiksi ja riippuvaisiksi suomalaisten tekemisistä. Joku voisi luonnehtia häntä kolonialistiksi. Mielikuvat Kiinasta ovat vanhentuneita ja valheellisia)

Samaa tunteisiin vetoavuutta edustaa vasemman laidan poliittisten nuorten ilmoitus katkaista dialogi uusien perussuomalaisten nuorten kanssa ennen kuin nämä irtisanoutuvat milloin mistäkin. Luonnollisesti he menettäisivät poliittisen itsenäisyytensä suostuessaan tähän.

PS nuorten hiljentämisvälineenä on käytetty julistamista ja perusoikeuksien kieltämistä. Yhteiskunnassa saa puhua vain vasemman laidan ehdoin.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4329553-vasemmistonuoret-ja-vihreat-nuoret-kieltaytyvat-yhteistyosta-perussuomalaisen-nuorison-kanssa-kuinka-nuorisojarjesto-voi-irtaantua-ihmisvihasta-pelkalla-nimenmuutoksella

Tämä on ymmärrettävää. Vallassa on mukavampi olla, jos ei tarvitse kohdata julkista kritiikkiä. Feministinen valta näyttääkin tarkoittavan lopulta myös sananvapauden kaventamista.

Vapauden kitkemisen ideologiasta on helppo palata Iraniin. Siellä valtiollinen valta käyttää fyysisen uhkan lisäksi voimakkaita henkisiä mekanismeja. Vasemman laidan feministien sielunyhteydestä islamistiseen kontrolliin tuleekin yhtäkkiä ymmärrettävää.

Molempien päämääränä on henkinen vankila.

(Iranilainen nainen on riisunut pois alistamisen symbolin vuonna 2018,
häntä uhkaa siksi tuomio ja häpeä)