Näkökulma: Yle vahvisti tutkijoiden halua huudella suomalaisia kolonialisteiksi – Akseli Kongossa

2000-luvulle akateeminen historiantutkimus on kriisissä.

Klassinen teesi primäärilähteiden tarjoamasta aktuaalista tiedosta on haastettu. Postmodernissa historiakirjoituksessa painottuu historialähteiden tulkinnanvaraisuus. Radikaaleimmillaan tämä tarkoittaa historiankirjoituksen tranformaatiota mielipiteiksi. Jokainen tutkija voi keksiä oman historiakuvansa.

Ytimekkäänä esimerkkinä historiantutkimuksen kriisin lopputuloksesta toimii toimittaja Mikko Pesosen koostaman artikkeli dokumentaristi Jouko Aaltosen ja historioitsija Seppo Sivosen kirjoittamasta teoksesta Kongon Akseli. Suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina.

https://yle.fi/uutiset/3-12318328

Ensimmäinen ongelma löytyy tekijöistä

Jouko Aaltonen on pitkänlinjan dokumenttielokuvien ohjaaja. Dokumenttielokuva on lajina käsikirjoittamisen ja leikkaamisen avulla koostettu kuviteltu tapahtumasarja. Ohjaaja koostaa valitsemastaan lähdemateriaalista haluamansa näköisen tarinan. Näyn käy, vaikka lähdemateriaali on autenttista.

Jouko Aaltonen on oman agendan myynnin ammattimies. Hän on moderni versio vanhan maailman yskänlääkekauppiaasta, joka keksii juoman sisältävän milloin mitäkin.

Kongon Akseli -kirjasta kertovassa artikkelissa Aaltosen ja Sivosen myyntituote ovat suomalaiset kolonialistit, oli todisteita tai ei. Ja koska he eivät löydä todisteita, ynnäävät he kuvaamiinsa henkilöihin yleistyksiä. Suomalainen konemieskin muuttuu taikaiskusta kolonialistiksi vaihtamalla asuinmaata.

Toisessa luomuksessa Orjia ja isäntiä, keksivät Aaltonen ja Sivonen – jälleen Ylen artikkelin mukaan – julistaa suomalaiset siirtomaaherroiksi, joiden aateliskodeissa juotiin teetä posliinikupeista silkkimekossa jo 1700-luvulla. Posliini, silkki ja tee tuotiin Suomeen Kiinasta. Emme eläneet omassa kuplassamme vain suomalaisia tuotteita hyödyntäen.

https://yle.fi/uutiset/3-11017023

Kiiltokuvamainen, rasismilla höystetty läpileikkaus 1700-luvun aatelitalosta on tarkoituksenmukainen, eikä vastaa kuvaa todellisesta Suomessa. Täällä elettiin köyhyydessä ja kahden suurvallan puristuksessa sekä toisinaan Venäjän terrorin kohteena. Suomesta kuljetettiin maailmalle huomattava määrä orjia, Afrikan pohjoisosiin saakka.

(Suuri osa suomalaisista eri pienissä, ahtaissa taloissa. Elämä oli kovaa työtä ja lapset lähtivät usein maailmalle paremman toivossa.)

Myytävänä ehdollistumia

Käärmekauppiaana Jouko Aaltonen ei ole kovin hyvä. Katsotaan, mitä taustatietoja Ylen artikkeli tarjoaa Akselista.

Akseli:

a) Lähti Suomesta Kongoon petyttyään rakkauteen ja päätyi töihin jokilaivalle

b) Oli lainannut kirjastosta Afrikka-kirjoja

c) Pohti päiväkirjoissaan mustien huonoa kohtelua

Meillä on hyvin vähän faktoja kattavan henkilökuvan luomiseksi. Silti Jouko Aaltonen nostaa sormensa ylös ja julistaa: Akseli Leppänen oli kolonialisti ja rasisti, mutta niin olivat kaikki muutkin

Ylen artikkelissa on sellainenkin kohta, jossa kerrotaan, ettei todisteita suomalaisten (jokilaivan konemiestenkään) osallistumisesta kongolaisten tappamiseen eikä kiduttamiseen ole olemassa.

Artikkelin ja Aaltosen ainoa selitys Akselin kolonialismille on: mies lähti töiden perässä Kongoon petyttyään rakkauteen. He eivät osaa sitäkään kertoa, miksi Akselin elämänvalinta tekee kaikista muita kolonialisteja?

Aaltosen ainoa fakta rasismista on hänen oma väittämänsä. Kolonialisti Akseli on väitteen mukaan, koska hän työskenteli jokilaivalla.

Tarkastellaan Aaltosen ajatuksenjuoksua fiktiivisen esimerkin kautta:

Kongosta Suomeen saapuu työn perässä Abdum Muhan, joka päätyy Wolt-kuskiksi. Aaltosen historiankirjoituksessa Abdum muuttuu kapitalistiksi, pyörittäähän hän Wolt-kuskina kapitalismin rattaita.

Tällaisessa historiankirjoituksessa menneisyyden – ja nykyisyyden yksilöitä – käsitellään tutkijan tarjoamien ennakkoasenteiden kautta.

Akseliin käytetyllä yleistämisen kaavalla saatetaan koostaa loputon määrä erilaisia väitteitä eri ihmisistä sen perusteella, missä he ovat töissä ja minkä kulttuurin parissa he toimivat. Mitä Akseli tai Abdum itse ajattelivat tai mitkä heidän motiivinsa olivat, sillä ei ole merkitystä.

Historiantutkimusta vai wokefantasiaa?

Aaltosen ja Sivosen mielikuvitustuotos on wokefantasiaa. Wokefantasiassa länsimaalainen valkoinen mies erilaisin aasinsilloin yhdistetään rasismiin. Matematiikasta, klassisesta musiikista, noh, kaikesta mahdollisesta tehdään rasismia.

(Aaltosen logiikalla työnperässä Suomeen tuleva Wolt-kuski muuttuu kapitalistiksi, koska osallistuu maailmantalouden pyörittämiseen.)

Vain epärehellinen tutkija väittää tietävänsä menneisyyden ihmisten tavan ajatella.

Juuri tätä Jouko Aaltonen kuitenkin tekee.

Tutkijoilla on missio

Historiakirjoitus ajautui 2000-luvulle tultaessa kriisiin, mutta tässä tapauksessa se on myös etumme.

Kun ymmärrämme kenen tahansa voivan rakentaa menneisyyttä omia arvojaan vastaavia rekonstruointeja, saamme välineen arvottaa näitä eri ihmisten tekemiä rakennelmia.

Esimerkiksi Aaltosen ja Sivosen kyhäelmä – Ylen artikkelin pohjalta – on heikosti perusteltu missio.

Artikkeli kertoo tutkijoista itsestään, paljon enemän kuin tutkimuksen kohteesta Akselista. Ylen artikkelin jos kirjoittaa auki akateemiseksi tutkimuskysymykseksi, kuuluu kysymys: millainen mies julistaa menneisyyden miehen rasistiksi, esittämättä todisteita?

(Afrikkalaiset myivät mielellään toisiaan orjiksi. Heillä oli merkittävä rooli orjakaupan synnyssä ja jatkumisessa.)

Aaltosen ja Sivosen parin vuoden välein valmistuvat julkaisut heittävät ilmoille lennokkaita väitteitä suomalaisista kolonialisteina, mutta mitään konkreettista ei anneta.

Afrikkalaiset itse mahdollistivat kolonialismin, koska he myivät vierasheimojen jäseniä kaikille halukkaille. Ilman afrikkalaisten omaa toimintaa, ei orjakaupalla olisi ollut mittavia edellytyksiä. Afrikkalaiset olivat julmia toisiaan kohtaan. Turha syyttää heidän tekosistaan Akselia.

https://www.bbc.com/news/world-africa-53444752

HS:n toimittaja maalitti amerikkalaisteiniä valheellisin perustein, milloin hän pyytää anteeksi?

Suomessa on huolestuttavissa määrin lisääntynyt agendajournalismi. Sille ominaisesti toimittajalla on ennakkoasenne yhteiskuntaa kohtaan. Hän kirjoittaa kommenttinsa ja uutisensa palvelemaan tätä agendaa.

Tässä tapauksessa HS:n toimittaja levitti sanomaansa uutisoimalla valheita.

Vuoden 2019 alkupuolella levisi video, jossa Trumpia kannattava poikajoukko näyttää pilkkaavan Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaita.

Media niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa riensi syyttämään poikia ja etenkin yhtä heistä – Nicholas Sandmannia – rasisteiksi.

Suomessa Helsingin Sanomien toimittaja Ville Similä kirjoitti mm. seuraavaa:

“Nuori poika seisoo aivan miehen edessä, katsoo tätä silmiin ja hymyilee pilkallisesti.”

“Vieressä koulutoverit hyppivät ja huutavat ”build that wall”, rakentakaa muuri.”

“Poikien käytöstä Phillipsiä kohtaan on vaikea kuvailla muuksi kuin puhtaaksi ilkeydeksi. Muuta motiivia ei ole kuin puolustuskyvyttömän miehen nöyryyttäminen joukolla.”

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005971840.html

Samankaltaisia väittämiä esittivät lukuisat amerikkalaismediat.

Sitten paljastui toinen video ja uusia näkökulmia tapahtumiin. Ne osoittivat, ettei poikien tai Sandmannin toiminnassa ollut mitään rasistista.

Pojat odottivat nähtävyyksien jälkeen bussimatkaa takaisin kotiin. Sandmann astui eri osapuolien väliin lieventääkseen jännitettä. Hän hymyili osoittaakseen, ettei ole aggressiivinen.

Selvisi myös, että tilanne alkoi eskaloitua tummaihoisten “Israelin jälkeläisten” pilkatessa poikia. Missään videossa ei kuulla poikien huutavan sanaakaan muurista.

https://edition.cnn.com/2019/01/21/us/maga-hat-teens-native-american-second-video/index.html

Lopputuloksena tappouhkauksia median toiminnan seurauksena vastaanottanut Sandmann haastoi ison joukon amerikkalaismedioita oikeuteen – ja voitti.

(artikkeli jatkuu insertin jälkeen)

Kaikki häntä vastaan esitetyt syytökset olivat valheellisia.

Viimeisimpänä The Washington Post kiirehti sopimaan pojan kanssa vaateen 250 miljoonan dollarin korvauksista:

https://edition.cnn.com/2020/07/24/media/washington-post-sandmann-settlement-lawsuit/index.html

Samoin valhetta ovat yllä mainitut HS:n toimittajan Ville Similän esittämät väitteet. Ne ovat tarkoituksellista agendajournalismia, jossa Similä kirjoittaa tapahtumista niin kuin toivoi niiden menevän – ei sen pohjalta, mitä oikeasti tapahtui.

Tämä on vain yksi esimerkki muun muassa HS:n sivuillaan sallimasta punavihreästä agendajournalismista ja propagandasta, jossa pääosin punavihreät toimittajat eivät pyri selvittämään totuutta, vaan rientävät heittämään kiviä ja syyttämään ihmisiä rasisteiksi.

Jokainen voi itse päätellä, miten hyvin tämänkaltainen journalismi palvelee lukijoita. Ja miten se vääristää kuvaa yhteiskunnasta.

Vähin mitä HS ja Similä voisivat tehdä on pyytää anteeksi, jos ei keneltäkään muilta niin lukijoiltaan.

Suomalaisilla on oikeus vaatia uutisjournalismilta korkeampaa tasoa.

Sekä toimittajilta tosiasioiden kertomista.

Viikko intersektionaalista feminismiä paljasti vihervasemmistossa kytevän rasismin

Intersektionaalinen feminismi halutaan esitellä kauniina isminä. Se ottaa huomioon yksilön kokonaisuutena pyrkien mm. löytämään häneen vaikuttavat syrjinnän rakenteet.

Viime viikkoina kuitenkin nähtiin, miten intersektionaaliseen feminismiin keskeisesti liittyvää identiteettipolitiikkaa käytetään itse asiassa kertomaan miten etnisesti tai ihonvärinsä mukaan profiloidun henkilön täytyy ajatella ja mitä hän saa ilmaista itsestään.

Identiteettipolitiikkaa käytettiin välineenä hiljentämiseen.

Tapahtuma alkoi, kun kurditaustainen, 5 vuotiaana pakolaisleiriltä Suomeen muuttanut Seida Sohrabi kirjoitti ansiokkaan kolumnin, joka rikkoo vihervasemmiston huolella rakentamaa myyttiä siitä, että jokainen maahanmuuttaja Suomessa voi olla vain uhri.

Seida kirjoittaa:

Olen muutaman vuoden ajan törmännyt moniin uusiin sanoihin, joista en lainkaan pidä. Olen törmännyt kielenkäyttöön, jossa vähemmistön edustajia uhriutetaan ja jossa sanat saavat uuden merkityksen.

Intersektionaalista feminismiä viljelevät näkevät ongelmia vähäpätöisissä asioissa, mutta eivät halua tikullakaan koskea aitoihin ongelmiin ja niiden sivuvaikutuksiin. Niiden kohdalla vahvistetaan sortoa ja alistamista sen sijaan, että puututtaisiin ja myönnettäisiin ongelma.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006558259.html

Koska Seida ei suostunut hänelle määrättyyn uhri-identiteettiin, koki osa vihervasemmistosta hänen mielipiteensä uhkana.

Alkoi vähättely ja panettelu, joka tiivistyy näihin Vasemmistonuorten puheenjohtajan sanoihin:

Kuten on niin yleistä vasemmistopiireissä, kohdistettiin hyökkäys vastapuolen identiteettiin. Käytettiin termejä, kuten “tekopyhä”, “white passing” ja “good immigrant”. Oleellista on, että näillä termeillä haluttiin kieltää toisen henkilön oikeus puhua.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh jopa tviittasi, ettei ole OK, että Seidan kaltainen vaikuttaja pystyy ilmaisemaan itseään.

Asemoituaan Seidan “white passing” -henkilöksi, alkoi vasemmistonuorten puheenjohtaja syrjiä tätä. Hän itse asemoi Seidan tiettyyn identiteetin luentaan, minkä jälkeen esitti, että kaikki mitä Seida sanoo, johtuu tästä identiteetistä. Seidan oma persoona, omat kokemukset ja omat mielipiteet lakkasivat näin olemasta valideja. Asian voi ilmaista niinkin, että Seida haluttiin dehumanisoida.

Ei ihme. Jos kaikkia suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneita maahanmuuttajia kielletään ilmaisemasta itseään, jää jäljelle vain vasemmiston ylläpitämä rasistinen narratiivi. Sen mukaan jokainen maahanmuuttaja saa kokea itsensä – etnisen taustansa ja/tai ihonvärinsä takia – ainoastaan uhrina.

Vihervasemmisto toivoo maailmaa, jossa he voivat ylhäältä päin jaotella ihmisiä ja kolonialistien tavoin määritellä heidän yhteiskunnallisen asemansa. He eivät halua eheyttää maahanmuuttajaa, vaan asemoida tämän yhteiskunnalliseksi välineeksi.

Tämän takia yhteiskuntaan tarvitaan monenlaisia ääniä.

Etninen identiteetti tai ihonväri ei saa olla syy rajoittaa kenenkään henkilön mielipiteenvapautta.

Päinvastoin.

Erityisesti maahanmuuttajataustaisten tulee saada kertoa menestyksestä ja rakkaudesta suomalaista yhteiskuntaa kohtaan.

%d bloggers like this: