Kansanrintamahallitus, demokratian irvikuva

Näinhän se taas menee. Äänet on annettu ja niukimman mahdollisen enemmistön saanut puolue tekee niillä mitä haluaa. Ensityökseen SDP ohittaa toiseksi ja kolmanneksi suurimman puolueen. Niiden sijasta hallitusta yritetään rakentaa vaalien suurimman ja lähes ainoan häviäjän Keskustan varaan.

Lopputuloksena uudesta nelivuotisesta voi jo ennustaa Keskustan putoavan lähelle 10% kannatusta. Ei kukaan halunnut keskustaa hallitukseen, mutta sinne ahneet menevät, ja kääntävät takkinsa. Moni duunari myös miettii nyt, oliko virhe äänestää SDP:tä? Viikko lisää äänestysaikaa ja puolue olisi ollut vasta toiseksi tai kolmanneksi suurin, mutta nyt Rinne pääsee toteuttamaan velanottopolitiikkansa vasemmiston, vihreiden ja keskustan tuella.

Niin suuri on halu, että epäluottamuslauseen kansalta saanut puolue pitää ottaa mukaan. Pelimerkit ovat siis jo ennen hallitusohjelman tekemistä huonot, ja kaikki paitsi Rinne jo näkevät, että kaudesta tulee Keskustan kanssa vaikea. Vähän kuin siniset kakkonen. Mitään ei opittu viime kauden epädemokraattisista hallitusvalinnoista.

Mitä vasemmistohallitus tarkoittaa sitten käytännössä? Ei ainakaan mitään hyvää yrittämiselle ja todennäköisesti ei työllisyydellekään. Lisää turvapaikanhakijoita otetaan ja sosiaalitukia pidetään yllä vaikka sitten velalla. Vasta tulevat sukupolvet maksavat tämän. On toki mahdollista, että työläisten asema kohenee, joskaan en pidättäisi hengitystä. Elämiseen voi tulla kiristyksiä ylimitoitetun ilmastopolitiikan seuraamuksena samaan aikaan kun muut maat pitävät kiinni talouskasvustaan.

Ettei toimintaa kuvaisi paremmin kansanrintaman sijaan Rinteen utopia tai “velkahallitus.”

Modernissa demokratiassa tärkeintä on, että puolue saa haluamansa. Kansan tahto ja ääni on toissijainen. Näin on erkaannuttu vanhasta käytännöstä, jossa suurin häviäjä marssi auliisti oppositioon ja yhteinen hallitusohjelma sorvattiin kasaan kansan valitsemien voittajien toimesta.

Toivottavasti tästä ei tule häviäjien kausi, johon Suomella ei ole varaa.

Yksi asia kuitenkin on varma. Kansanrintamahallitus johtaisi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten voittoon seuraavissa vaaleissa ja niitä seuraava hallitus lieneekin sitten oikeistolaisin miesmuistiin.

Hussein al-Taee ja rasismi

Pian vaalien jäleen SDP ilmoitti olevansa arvopuolue ja ettei tee yhteistyötä esimerkiksi perussuomalaisten kanssa puolueiden välisen arvopohjan erilaisuuden takia.

Muutaman päivän päästä selvisi, että SDP:n omistakin riveistä löytyy rasistisia kannanottoja. Hussein al-Taee pyysi vänkyröinnin jälkeen kirjoituksiaan anteeksi, ja ihmiselle suotakoon mahdollisuus muuttua. Tosin on hyvä muistaa, että nyt ei puhuta 10 vuoden vaan parin vuoden takaisista mielipiteistä.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/hussein-al-taee-sai-anteeksiannon-sdpn-eduskuntaryhmalta-ei-rangaistusta-eihan-tama-ole-mennyt-seuraamuksetta/f04808d6-e299-374a-8a8d-cddbd6470c25

Meillä länsimaisilla on tapana kantaa myyttiä kolonialismin taakasta. Tähän kuuluvat syytökset meistä suomalaisistakin rasistisena kansana. Olisi kuitenkin syytä hyväksyä se tosiasia, että emme siinä suhteessa poikkea mitenkään mistään muustakaan osasta maailmaa. Kolonialismin henkisen taakan kantaminen on turhaa itsensä korottamista. Emme ole niin ainutlaatuisia, olleet enää vuosikymmeniin, jotta meidän tulisi soimata itseämme norsunluutornissa.

Rasismia löytyy joka puolelta maailmaa, ja hyvin paljon Lähi-Idästä, jossa pelkästään uskontokunta jakaa ihmiset hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin, puhumattakaan ihonväristä ja antisemitismistä.

Hussein al-Taeen tapaus on hyvä muistutus siitä, millaisiin asenteisiin moni arabi kasvaa kotonaan ja millaisia arvoja he kantavat mukanaan.

Tämä ei tee rasismista hyväksyttävää, mutta toivottavasti auttaa meitä tulkitsemaan omia arvojamme osana laajempaa ihmisyyttä.

On Suomessa tabu puhua maahanmuuttajien rasismista.