Laskettakoon vihreiksi feministeiksi sekä vihreiden että vasemmistoliiton kansanedustajat.
Samaan aikaan, kun kaksi maahanmuuttajataustaista naista nostivat esiin Suomessa kasvavan kunniaväkivallan kulttuurin, puhuivat Emma Kari ja Iiris Suomela omilla Twitter-tileillään sinällään kauniista asioista: Kari onnellisesta lapsuudesta ja Suomela saamastaan suosiosta valkoihoisilta naiskannattajiltaan.
Moderni feminismi on paljastumassa 2010-luvun suureksi myytiksi, josta voi alkaa puhua sen oikealla nimellä. Kyse ei ole aidosta ehdottomasta vaatimuksesta tasa-arvoon, vaan valkoisten naisten ylläpitämästä omien etujen vaalimisesta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Iiris Suomela (kuvassa) sai omien sanojensa mukaan huimat suosionosoitukset kannattajiltaan. Tuskin kukaan kuvankaan henkilöistä muistaa maahanmuuttajanaisten kotonaan käymää päivittäistä taistelua oikeuksistaan, joita varjostaa jatkuva uskonnollinen ja vieraskulttuurillinen konflikti sekä uskonnollisen henkisen väkivallan kehä. Hymy on herkässä, koska valkoisilla naisilla on valtaa – jota he käyttävät luodakseen itselleen lisää valtaa, usein rakentamalla myyttiä valkoisista miehistä sortajina.
Heillä olisi kuitenkin peiliin katsomisen paikka.
Historiantutkimuksessa värilliset naistutkijat nostivat jo vuosikymmeniä sitten keskusteluun valkoihoisten naiskollegoidensa tavan pyyhkiä pois värilliset kanssasisarensa. Ilmeisesti tämä keskustelu ei koskaan saavuttanut Suomea.
Kari twiittasi keskustelun kunniaväkivallasta käydessä kuumimmillaan: “Vaikka Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin koskaan nälkävuosien jälkeen, yli 100 000 lasta elää köyhyydessä. Lasten luokkayhteiskunta on jo täällä. Kaikille kuuluu oikeus onnelliseen lapsuuteen. Siksi seuraavan hallituksen on vähennettävä lapsiköyhyyttä.”
Kari puhuu kauniisti (melkein) kaikista lapsista ja lasten luokkayhteiskunnasta. Mutta ei tarkoita niitä monia suomalaisia ulkomaalaistaustaisia tyttöjä, jotka eivät saa integroitua vapaina kansalaisina yhteiskuntaan. Nämä sadat tyttö- ja poikalapset eivät ole Karin maalaileman luokkayhteiskunnan osia (köyhiä tai rikkaita), vaan kokonaan sen ulkopuolella.
Kukaan kantaväestön vihreistä “feministeistä” ei suonut tukeaan edes yhden twiitin verran, vaikka he varmasti kuulivat avunhuudon heiltä, jotka kasvavat kunniaväkivallan kulttuurissa Suomessa.
Vihreä “feminismi” ei ojenna auttavaa kättään kunniaväkivallan uhreille, koska heidän (ja heidän pahoinpitelijänsä) ihonväri ja kulttuuritausta on väärä. Islam on lieventävä asianhaara, kun puhutaan tyttöjen kaltoinkohtelusta.
Tasa-arvo ei ole lopulta ehdoton vaatimus. Siitä puhutaan vain, kun se tuo etuja itselle. Käsiä ei haluta liata uskonnollisten ehdollistumien kanssa kamppailevien “muiden” puolesta.
Rivien välistä -alusta 