Perjantaipulla: feministisen identiteettipolitiikan ylläpitämät kolme myyttiä

Feministinen identiteettipolitiikka on niin läpinäkyvää, että on vain ajan kysymys, ennen kuin heidän ylläpitämänsä epätasa-arvon kupla puhkeaa.

Kaikki sukupuolentutkimukseen perehtyneet ymmärtävät menneiden vuosisatojen feministien käymät hienot taistelut, joissa naisille saavutettiin mm. äänioikeus ja sittemmin yhä enemmän oikeuksia.

Jo joitakin vuosia sitten saavuttiin pisteeseen, jossa Suomeen syntyvän tytön ja pojan elämän näkymät näyttävät tyttöjen kohdalla paremmilta.

  1. Naiset kouluttautuvat miehiä pidemmälle ja paremmin.
  2. Miehillä on suurempi riski syrjäytyä yhteiskunnasta, mitä tuskin auttaa feministisen identiteettipolitiikan narratiivi hänestä ei-toivottuna hahmona.
  3. Naisten elinajanodote on pidempi.

Koska kyseisen identiteettipolitiikan narratiivi on tuonut käyttäjilleen valtaa, ei siitä ole haluttu luopua maailman muututtuakaan. Ironisesti nuorimmat ideologian edustajat eivät näe omaa etuoikeutettua asemaansa, vaan julistavat esikuviensa jo kumoutuneita teesejä, jotka on irroitettu alkuperäisestä historiallisesta kontekstista.

Ohessa kolme keskeistä feministisen identiteettipolitiikan ylläpitämää vääristynyttä myyttiä:

Naisen euro

Tienaako nainen miestä vähemmän? Yksi feministisen identiteettipolitiikan sitkeästi ylläpitämä myytti on naisen euro, joka on heidän mukaansa 84 senttiä. Tämä luku on kuitenkin myytti, eikä tarkoita sitä maksetaanko naisille ja miehille samasta työstä samaa palkkaa.

Lukua on perusteltu muun muassa sillä, että naiset käyttävät enemmän aikaa hoivatyöhön ja lasten kasvattamiseen, mikä on poissa ylitöistä.

Ylipäätään tulisi kyseenalaistaa se, onko raha ainoa mittari, jolla ihmisen aktiivisuutta yhteiskunnassa tulisi mitata? Moni nainen ei edes halua tehdä ylitöitä, ei itse asiassa moni mieskään.

Tasa-arvon kannalta oleellista on se, että ihmiset saavat samasta työstä saman palkan.

Feministisessä identiteettipolitiikassa yhtälöön kuitenkin liitetään yksilön omat valinnat. Oletuksena on, että jokainen nainen (tai mies) pyrkii yhteiskunnassa tienaamaan mahdollisimman paljon rahaa.

Kokonaan sivuutetaan se tosiasia, että nainen joka on valmis uhraamaan vapaa-aikansa ja perhe-elämänsä työlle voi päästä aivan yhtä pitkälle kuin mieskin. Moni nainen ja mies valitsee kuitenkin toisenlaisen elämän.

Myytti 84 sentistä luodaan laskemalla koko kansan verotulot yhteen, minkä jälkeen esitetään väite: jokainen nainen tienaa vähemmän rahaa kuin jokainen mies.

Yksilöiden omat valinnat sivuutetaan, samoin kuin laki, joka ensisijaisesti (miesten oikeuksia väheksyen?) antaa lapsen naisen hoidettavaksi.

Lopulta myytin avulla perustellaan kiintiöiden tarpeellisuutta.

Tasa-arvo

Tarkoittaako suurempi määrä naisia enemmän tasa-arvoa? Kyseessä on feministisen identiteettipolitiikan räikein valhe, kupla, joka tulee lähivuosina puhkeamaan.

Moni feministisen identiteettipolitiikan kannattaja hakee perustelunsa vanhasta maailmasta, siis siitä epätasa-arvon maailmasta, joka vaikutti kenties vielä 20-30 vuotta takaperin.

Sen sijaan, että esimerkiksi nykyinen hallituskokoonpano nähtäisiin tasa-arvon ilmentäjänä (merkityksessä, joka hyväksyy yhteiskunnan olevan jo tasa-arvoinen), käyttää feministinen identiteettipolitiikka tarkoituksella hallituskokoonpanoa kuvaillessaan sanoja “tasa-arvoisempi”, “feministisempi” ja vihjaa, ettei tasa-arvoa ole saavutettu.

Kyse on politiikasta, joka heijastelee vallankäyttöä. Sen sijaan, että ko. politiikkaa harjoittavat yksilöt siirtyisivät tähän päivään ja hyväksyisivät oman tasa-arvoisen asemansa, haluavat he ylläpitää valheellisia mielikuvia jonkinlaisesta yhä työtä vaativasta tasa-arvon epäkohdasta.

Kiintiöt

Kiintiöissä kyse ei ole tasa-arvon ajamisesta, vaan etuuksien kahmimisesta feministisen identiteettipolitiikan edustajille.

Kiintiöt ovat siksi poliittinen väline.

Jos olet esimerkiksi valkoinen heteromies, olet samalla koulutuksella samaa työpaikkaa hakiessasi vähempiarvoinen ihonvärisi ja sukupuolesi takia. Sinua ei arvioida osaamisesi perusteella, vaan työ tulisi antaa feministisen identiteettipolitiikan mukaan naiselle tai vaikka maahanmuuttajalle, vaikka sitten heikommalla koulutuksella ja työkokemuksella, koska hän on sinua oikeutetumpi.

Nykyistä kehitystä katsoessa, ei ole vaikeaa ennustaa, että tulevaisuudessa nuoren tytön ja pojan tulevaisuudennäkymät yhä eriarvoistuvat.

Ja yhä useampi mies syrjäytyy.

Miksi tasa-arvo tulisi irroittaa feminismistä?

Tänään saatiin uusi todiste siitä, miten tasa-arvoa käytetään välineenä feministisessä identiteettipolitiikassa. Välineellä ei ole tarkoitus tuottaa yhteiskuntaan aitoa tasa-arvoa,vaan valtaa omalle poliittiselle ryhmittymälle.

Iiris Suomela twiittasi: ” Nyt on hallitus kasassa – ja millainen siitä tulikaan! 11/19 ministereistä on naisia ja ohjelma edistää yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia, ilmastotoimia & sivistystä historiallisen kovalla voimalla. Suunta on vahvan feministinen ja hyvä niin! #hallitus#hallitusohjelma#feminismi

ja Emma Kari: “Nyt ovat kaikki ministerit tiedossa. Muutos aikaisempaan näkyy selvästi myös siinä, että Rinteen hallituksessa on ministereinä 11 naista ja 8 miestä. Naisenemmistöiset hallitukset ovat tämän maan historiassa harvassa. “#tasaarvo#feministinenhallitus

Kumpikin kansanedustaja yhdistää naisen suuremman määrän hallituksessa tasa-arvoon. Ja edelleen tasa-arvon feminismiin. Kari puhuu lisäksi feministisestä hallituksesta, ikään kuin kaikki sen (nais)edustajat kannattaisivat hänen ajamaansa feminististä identiteettipolitiikkaa.

Toisin sanoen Kari haluaa tuottaa yhteiskuntaan luentaa, jonka mukaan naisten suurempi määrä on tarina suuremmasta tasa-arvosta, jota kaikki ajavat. Näin vahvasti sukupuolittunut lähestymistapa edustaa lähinnä (piilo)narsismia.

Oikeastaan kyseinen hallituskokoonpano jo osoittaa, että myytti poliittisen vallan lasikatosta on jo murtunut. Itse asiassa se murtui jo monia vuosia sitten muiden naisten ja miesten taistelun tuloksena. Suomela ja Kari kuitenkin haluavat ylläpitää myyttiä omista valtapoliittisista syistään. Ironisesti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa feminismi ideologiana muuttuu eriarvoitavaksi.

Siksi tasa-arvo termi tulisi irroittaa feminismistä. Vasta sen jälkeen saamme mahdollisuuden pohtia sitä, mitä tasa-arvo on, objektiivisesti ja kummankin sukupuolen osalta.

Vielä lopuksi onnittelut kaikille uusille ministereille sukupuoleen katsomatta.