Näkökulma: Yle vahvisti tutkijoiden halua huudella suomalaisia kolonialisteiksi – Akseli Kongossa

2000-luvulle akateeminen historiantutkimus on kriisissä.

Klassinen teesi primäärilähteiden tarjoamasta aktuaalista tiedosta on haastettu. Postmodernissa historiakirjoituksessa painottuu historialähteiden tulkinnanvaraisuus. Radikaaleimmillaan tämä tarkoittaa historiankirjoituksen tranformaatiota mielipiteiksi. Jokainen tutkija voi keksiä oman historiakuvansa.

Ytimekkäänä esimerkkinä historiantutkimuksen kriisin lopputuloksesta toimii toimittaja Mikko Pesosen koostaman artikkeli dokumentaristi Jouko Aaltosen ja historioitsija Seppo Sivosen kirjoittamasta teoksesta Kongon Akseli. Suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina.

https://yle.fi/uutiset/3-12318328

Ensimmäinen ongelma löytyy tekijöistä

Jouko Aaltonen on pitkänlinjan dokumenttielokuvien ohjaaja. Dokumenttielokuva on lajina käsikirjoittamisen ja leikkaamisen avulla koostettu kuviteltu tapahtumasarja. Ohjaaja koostaa valitsemastaan lähdemateriaalista haluamansa näköisen tarinan. Näyn käy, vaikka lähdemateriaali on autenttista.

Jouko Aaltonen on oman agendan myynnin ammattimies. Hän on moderni versio vanhan maailman yskänlääkekauppiaasta, joka keksii juoman sisältävän milloin mitäkin.

Kongon Akseli -kirjasta kertovassa artikkelissa Aaltosen ja Sivosen myyntituote ovat suomalaiset kolonialistit, oli todisteita tai ei. Ja koska he eivät löydä todisteita, ynnäävät he kuvaamiinsa henkilöihin yleistyksiä. Suomalainen konemieskin muuttuu taikaiskusta kolonialistiksi vaihtamalla asuinmaata.

Toisessa luomuksessa Orjia ja isäntiä, keksivät Aaltonen ja Sivonen – jälleen Ylen artikkelin mukaan – julistaa suomalaiset siirtomaaherroiksi, joiden aateliskodeissa juotiin teetä posliinikupeista silkkimekossa jo 1700-luvulla. Posliini, silkki ja tee tuotiin Suomeen Kiinasta. Emme eläneet omassa kuplassamme vain suomalaisia tuotteita hyödyntäen.

https://yle.fi/uutiset/3-11017023

Kiiltokuvamainen, rasismilla höystetty läpileikkaus 1700-luvun aatelitalosta on tarkoituksenmukainen, eikä vastaa kuvaa todellisesta Suomessa. Täällä elettiin köyhyydessä ja kahden suurvallan puristuksessa sekä toisinaan Venäjän terrorin kohteena. Suomesta kuljetettiin maailmalle huomattava määrä orjia, Afrikan pohjoisosiin saakka.

(Suuri osa suomalaisista eri pienissä, ahtaissa taloissa. Elämä oli kovaa työtä ja lapset lähtivät usein maailmalle paremman toivossa.)

Myytävänä ehdollistumia

Käärmekauppiaana Jouko Aaltonen ei ole kovin hyvä. Katsotaan, mitä taustatietoja Ylen artikkeli tarjoaa Akselista.

Akseli:

a) Lähti Suomesta Kongoon petyttyään rakkauteen ja päätyi töihin jokilaivalle

b) Oli lainannut kirjastosta Afrikka-kirjoja

c) Pohti päiväkirjoissaan mustien huonoa kohtelua

Meillä on hyvin vähän faktoja kattavan henkilökuvan luomiseksi. Silti Jouko Aaltonen nostaa sormensa ylös ja julistaa: Akseli Leppänen oli kolonialisti ja rasisti, mutta niin olivat kaikki muutkin

Ylen artikkelissa on sellainenkin kohta, jossa kerrotaan, ettei todisteita suomalaisten (jokilaivan konemiestenkään) osallistumisesta kongolaisten tappamiseen eikä kiduttamiseen ole olemassa.

Artikkelin ja Aaltosen ainoa selitys Akselin kolonialismille on: mies lähti töiden perässä Kongoon petyttyään rakkauteen. He eivät osaa sitäkään kertoa, miksi Akselin elämänvalinta tekee kaikista muita kolonialisteja?

Aaltosen ainoa fakta rasismista on hänen oma väittämänsä. Kolonialisti Akseli on väitteen mukaan, koska hän työskenteli jokilaivalla.

Tarkastellaan Aaltosen ajatuksenjuoksua fiktiivisen esimerkin kautta:

Kongosta Suomeen saapuu työn perässä Abdum Muhan, joka päätyy Wolt-kuskiksi. Aaltosen historiankirjoituksessa Abdum muuttuu kapitalistiksi, pyörittäähän hän Wolt-kuskina kapitalismin rattaita.

Tällaisessa historiankirjoituksessa menneisyyden – ja nykyisyyden yksilöitä – käsitellään tutkijan tarjoamien ennakkoasenteiden kautta.

Akseliin käytetyllä yleistämisen kaavalla saatetaan koostaa loputon määrä erilaisia väitteitä eri ihmisistä sen perusteella, missä he ovat töissä ja minkä kulttuurin parissa he toimivat. Mitä Akseli tai Abdum itse ajattelivat tai mitkä heidän motiivinsa olivat, sillä ei ole merkitystä.

Historiantutkimusta vai wokefantasiaa?

Aaltosen ja Sivosen mielikuvitustuotos on wokefantasiaa. Wokefantasiassa länsimaalainen valkoinen mies erilaisin aasinsilloin yhdistetään rasismiin. Matematiikasta, klassisesta musiikista, noh, kaikesta mahdollisesta tehdään rasismia.

(Aaltosen logiikalla työnperässä Suomeen tuleva Wolt-kuski muuttuu kapitalistiksi, koska osallistuu maailmantalouden pyörittämiseen.)

Vain epärehellinen tutkija väittää tietävänsä menneisyyden ihmisten tavan ajatella.

Juuri tätä Jouko Aaltonen kuitenkin tekee.

Tutkijoilla on missio

Historiakirjoitus ajautui 2000-luvulle tultaessa kriisiin, mutta tässä tapauksessa se on myös etumme.

Kun ymmärrämme kenen tahansa voivan rakentaa menneisyyttä omia arvojaan vastaavia rekonstruointeja, saamme välineen arvottaa näitä eri ihmisten tekemiä rakennelmia.

Esimerkiksi Aaltosen ja Sivosen kyhäelmä – Ylen artikkelin pohjalta – on heikosti perusteltu missio.

Artikkeli kertoo tutkijoista itsestään, paljon enemän kuin tutkimuksen kohteesta Akselista. Ylen artikkelin jos kirjoittaa auki akateemiseksi tutkimuskysymykseksi, kuuluu kysymys: millainen mies julistaa menneisyyden miehen rasistiksi, esittämättä todisteita?

(Afrikkalaiset myivät mielellään toisiaan orjiksi. Heillä oli merkittävä rooli orjakaupan synnyssä ja jatkumisessa.)

Aaltosen ja Sivosen parin vuoden välein valmistuvat julkaisut heittävät ilmoille lennokkaita väitteitä suomalaisista kolonialisteina, mutta mitään konkreettista ei anneta.

Afrikkalaiset itse mahdollistivat kolonialismin, koska he myivät vierasheimojen jäseniä kaikille halukkaille. Ilman afrikkalaisten omaa toimintaa, ei orjakaupalla olisi ollut mittavia edellytyksiä. Afrikkalaiset olivat julmia toisiaan kohtaan. Turha syyttää heidän tekosistaan Akselia.

https://www.bbc.com/news/world-africa-53444752