Näkökulma: Yle vahvisti tutkijoiden halua huudella suomalaisia kolonialisteiksi – Akseli Kongossa

Tultaessa 2000-luvulle, oli akateeminen historiantutkimus ajautunut kriisiin.

Klassinen ajatus primäärilähteiden tarjoamasta aktuaalista tiedosta oli haastettu. Postmodernissa historiakirjoituksessa tilaa sai ajatus historialähteiden tulkinnanvaraisuudesta. Radikaaleimmillaan tämä tarkoitti historiankirjoituksen muuttumista silkoiksi mielipiteiksi. Jokainen tutkija saattoi perustella oman historiakuvansa.

Hyvänä esimerkkinä historiantutkimuksen kriisin lopputuloksesta toimii toimittaja Mikko Pesosen koostaman artikkeli dokumentaristi Jouko Aaltosen ja historioitsija Seppo Sivosen kirjoittamasta teoksesta Kongon Akseli. Suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina.

https://yle.fi/uutiset/3-12318328

Ensimmäinen ongelma löytyy tekijöistä

Jouko Aaltonen on pitkänlinjan dokumenttielokuvien ohjaaja. Toisin kuin katsoja monesti haluaisi itselleen uskotella, ei dokumenttielokuva ole katselmus aitoon elämään, vaan käsikirjoittamisen ja leikkaamisen avulla koostettu kuviteltu tapahtumasarja. Ohjaaja koostaa valitsemastaan lähdemateriaalista haluamansa näköisen tarinan.

Jouko Aaltonen on oman agendansa myymisen ammattilainen, moderni versio klassisesta yskänlääkekauppiaasta, joka manipuloi lähdemateriaalia näyttämään siltä, mitä haluaa.

Tämä käy ilmi hyvin Kongon Akseli -kirjasta kertovasta artikkelista.

Aaltosen ja Sivosen myyntituote ovat suomalaiset kolonialistit, oli todisteita tai ei. Ja koska he eivät löydä todisteita, päätyvät he liittämään kuvaamiinsa henkilöihin rankkoja yleistyksiä. Suomalainen konemieskin muuttuu kolonialistiksi pelkästään vaihtamalla asuinmaataan.

Edellisessä teoksessaan Orjia ja isäntiä Aaltonen ja Sivonen päätyivät – jälleen Ylen artikkelin mukaan – julistamaan suomalaisia siirtomaaherroiksi, joiden aateliskodeissa juotiin teetä posliinikupeista silkkimekossa jo 1700-luvulla. Posliini, silkki ja tee tuotiin Suomeen Kiinasta. Emme eläneet omassa kuplassamme vain suomalaisia tuotteita hyödyntäen.

https://yle.fi/uutiset/3-11017023

Kiiltokuvamainen, rasismilla höystetty läpileikkaus 1700-luvun aatelitalosta on tarkoituksenmukainen, eikä vastaa kuvaa todellisesta Suomessa, jossa elettiin köyhyydessä ja kahden suurvallan puristuksessa sekä toisinaan Venäjän terrorin kohteena. Suomesta vietiin maailmalle lisäksi huomattava määrä orjia, aina Afrikan pohjoisosiin saakka.

(Suuri osa suomalaisista eri pienissä, ahtaissa taloissa. Elämä oli kovaa työtä ja lapset lähtivät usein maailmalle paremman toivossa.)

Myytävänä ehdollistumia

Käärmekauppiaana Jouko Aaltonen ei ole edes kovin hyvä. Katsotaan, mitä taustatietoja Ylen artikkeli tarjoaa Akselista.

Akseli:

a) Lähti Suomesta Kongoon petyttyään rakkauteen ja päätyi töihin jokilaivalle

b) Oli lainannut kirjastosta Afrikka-kirjoja

c) Pohti päiväkirjoissaan mustien huonoa kohtelua

Kovin vähän faktoja kattavan henkilökuvan luomiseksi. Jouko Aaltonen päätyy kuitenkin nostamaan sormensa ilmaan ja julistamaan: Akseli Leppänen oli kolonialisti ja rasisti, mutta niin olivat kaikki muutkin

Ehkä silmiinpistävin Ylen artikkelin kohta on se, jossa todetaan, ettei todisteita suomalaisten (jokilaivan konemiestenkään) osallistumisesta kongolaisten tappamiseen saati kiduttamiseen ole edes olemassa.

Artikkelin ja Aaltosen ainoa implikaatio Akselin rasismille ja kolonialismille on, että hän lähti töiden perässä Kongoon petyttyään rakkauteen. Mysteeriksi jää sekin, miten Akselin elämänvalinta mahdollistaa kaikkien muiden leimaamisen.

Aaltosen ainoa fakta rasismista on hänen oma väittämänsä. Kolonialisti Akseli puolestaan on, koska hän oli töissä jokilaivalla.

Tarkastellaan Aaltosen ajatuksenjuoksua fiktiivisen esimerkin kautta:

Kongosta Suomeen saapuu työn perässä Abdum Muhan, joka päätyy Wolt-kuskiksi. Aaltosen historiankirjoituksessa Abdum muuttuu kapitalistiksi, pyörittäähän hän Wolt-kuskina kapitalismin rattaita.

Tällaisessa historiankirjoituksessa menneisyyden – ja nykyisyyden yksilöitä – käsitellään tutkijan tarjoamien ennakkoasenteiden kautta.

Samalla Akseliin käytetyllä yleistämisen kaavalla voidaan esittää lähes loputon määrä erilaisia väitteitä eri ihmisistä sen perusteella, missä he ovat töissä ja minkä kulttuurin parissa he toimivat. Lopulta sillä, mitä Akseli tai Abdum itse ajattelivat tai mitkä heidän motiivinsa olivat, ei ole mitään merkitystä.

Historiantutkimusta vai wokefantasiaa?

Aaltosen ja Sivosen teosta tulisikin rehellisyyden nimissä käsitellä fiktiivisenä wokefantasiana. Kyseisessä genressä länsimaalainen valkoinen mies otetaan kohteeksi ja erilaisin aasinsilloin häneen yhdistetään rasismia alkaen klassisesta musiikista ja päätyen ensimmäiseen apinaihmiseen.

(Aaltosen logiikalla työnperässä Suomeen tuleva Wolt-kuski muuttuu kapitalistiksi, koska osallistuu maailmantalouden pyörittämiseen.)

Historiaa tulisi kuitenkin tulkita omana kulttuurinaan omine arvoineen. Aika on etäisyys, joka estää meitä ymmärtämästä menneisyyden nykyajasta erillisiä motiiveja sekä ajatuskulkuja. Vain epärehellinen tutkija väittää tietävänsä menneisyyden ihmisten tavan ajatella.

Juuri tätä Jouko Aaltonen kuitenkin tekee.

Tutkijoilla on missio

Kuten alussa totesimme, ajautui historiakirjoitus 2000-luvulle tultaessa kriisiin, mutta tässä tapauksessa se on myös etumme.

Kun ymmärrämme kenen tahansa voivan rakentaa menneisyyttä omia arvojaan vastaavia rekonstruointeja, voimme paremmin arvottaa eri ihmisten tekemiä rakennelmia.

Omissa silmissäni Aaltosen ja Sivosen kyhäelmä – Ylen artikkelin pohjalta – on kuin heikosti perusteltu missio.

Artikkeli kertoo oikeastaan enemmän tutkijoista itsestään kuin tutkimuksen kohteesta Akselista. Jos Ylen artikkelin vääntäisi akateemiseksi tutkimuskysymykseksi, voisi se olla: millainen mies julistaa menneisyyden miehen rasistiksi, esittämättä todisteita?

(Afrikkalaiset myivät mielellään toisiaan orjiksi. Heillä oli merkittävä rooli orjakaupan synnyssä ja jatkumisessa.)

Huomaan Aaltosen ja Sivosen olevan missiolla. Heidän muutaman vuoden välein ilmestyvät teoksensa sisältävät lennokkaita väitteitä suomalaisista kolonialisteina, mutta mitään konkreettista laajaa kuvaa he eivät onnistu rakentamaan. Fiktiivisten ajatusjuoksujen sijaan, tulisi heidän tutkia ennemmin afrikkalaisia kolonialismin mahdollistajina, pitiväthän afrikkalaiset itse orjakauppaa yllä myymällä vierasheimojen jäseniä kaikille halukkaille. Ilman afrikkalaisten omaa toimintaa, ei orjakaupalla olisi ollut mittavia edellytyksiä.

Itse asiassa tummaihoisiin maanmiehiään myyviin veijareihin verrattuna, luonnehtisivat Akselia kolonialistin sijaan rehellisemmin sanat: hän oli sydämeltään lupsakka, paikallisiin mustiin orjakauppiaihinkin verrattuna varsin mukava mies. Mistä lie omista kokemuksistaan löysi Akseli Lappeenrannasta poikkeuksellisen empatiansa jopa afrikkalaisia kohtaan.

https://www.bbc.com/news/world-africa-53444752

Author: toinen näkökulma

Kulttuurintutkija, sisällöntuottaja: kiinnostunut politiikasta, ihmisistä ja maailmasta

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: