Näkökulma: Natsi siellä, toinen täällä. Onko median yksiäänisyys uhka demokratialle?

(Helsingin Sanomat julisti 29.6 pesukarhut natsisymboliksi)

Suomessa käytiin vaalit.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi äänestettiin perussuomalaiset yli 600 000 äänellä. Tämä on noin 30% enemmän kuin vihreiden ja vasemmistoliiton kannatus yhteensä. Kansan tahto on selvästi järkyttänyt vihervasemmistolaista mediakenttää. Viimeiset kaksi viikkoa on kuultu huutoa natseista joka puolella. Mielikuvituksekkaampi kansalainen saattaisi jo kuvitella itänaapurin valmistelevan hyökkäystä Suomeen.

Natseja on pesukarhuissa. Natseja on suomalaisissa nuorissa, ovathan perussuomalaiset suosituin puolue nuorten keskuudessa. Natseja on työläisissä, koska hekin tykkäävät. Natseja on yrittäjissä. Ylilauta on täynnä natseja. Jokainen perussuomalaisia äänestänyt maahanmuuttaja on natsi. Natseja on Helsingissä ja heitä on maakunnissa. Etenkin Pohjanmaalla on natseja. Siellä kaikki eivät pääse edes rock-festivaaleille, koska ajattelevat väärin.

Supon johto ei ole huolissaan väestönvaihto-sanan käyttäjistä – HS levittää tarkoituksella päinvastaista tietoa

(HS käyttää uutisoinnissaan sanamagiaa tavalla, joka pyrkii sananvapauden rajoittamiseen)

Natsiksi muuttuu heti, jos sanoo sanan väestönvaihto. Supokin on natsi, koska ei pidä sanankäyttöä vääränä. Suomen kieli on natsismia. Natseja ovat koulut täynnä, miksi muuten nuoret varttuisivat äänestämään perussuomalaisia, jos he eivät olisi natseja?

Natseja on siellä ja natseja on täällä. Natseja on kaikissa, jotka puhuvat maahanmuuton mukanaan tuomista ongelmista tai väestöpohjan muuttumisesta. Natseja on heissä, ketkä ihmettelevät tiettyjen alueiden demografista muutosta Espoossa, Vantaalla tai Helsingissä. On natsia kysyä: jos väestö ei vaihdu, miksi nimet seksuaalirikostilastojen pylväiden takana alkavat olla kovin erilaisia?

Median yksiäänisyys

Tätä tekstiä kirjoittaessa vihervasemmistolainen media on hysteerisessä natsikiimassa. Parhaillaan ristille nostetaan intersektionaalista toimittajatarta, koska hän käytti sanaa natsi ja sai siitä palautetta. Lainkaan ei ole kiinnitetty huomiota siihen, miksi tämän modernin jeesuksen symbolin (tarkoituksella pienellä, kuten aina jäljitelmissä) tekstit vilisevät onttoja aasinsiltoja ja suoranaisia epätotuuksia? Hän esimerkiksi kirjoitti perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen halunneen puuttua Ylen sisältöihin, vaikka tämä uutinen osoittautui vääräksi jo 8.5, eli useampi kuukausi ennen tekstiä.

Jos toimittajien juttuja kritisoi kertomalla toimittajan poliittisista motiiveista, uhriutuvat he ja käyttävät asemaansa väärin uhkaamalla kritisoijan maineen tuhoamisella. Toimittajilta ei edellytetä totuudessa pysymistäkään, kunhan kohde on oikea. Mainetta ja kunniaa saa, kun kuiskaa toimituspäällikön korvaan sanan natsi, mieluusti kauniin hymyn kera.

(Un Women Suomi nosti marttyyriksi naistoimittajan, joka näkee natseja. Idan poliittisia näkemyksiä ei saa Journalistiliiton mukaan tuoda esille)

Eilen moni mediavaikuttaja meni niinkin pitkälle, että alkoi kesken natsihysterian yhdellä suulla huutamaan, miten on väärin tuoda esille sosiaalisessa mediassa natseja siellä täällä näkevän toimittajan mahdollinen poliittinen motiivi. Se on kuulemma maalittamista ja misogyniaa. Hieman tekopyhää. Miksi? Koska samaiset mediavaikuttajat ovat olleet hiljaa, kun vasemmistoliitto on kansanedustajineen puhaltanut pilliin.

Hastag #eriasia . Timo Haapalaa ja Sanna Ukkolaa on maalitettu toisinaan viikkoja vasemmiston toimesta, mutta tämä ei ole koskaan ollut ongelma Journalistiliitolle. Miksi he sitten ottivat kantaa nyt? Vastaus on juuri se miltä asia näyttää: Journalistiliitto politisoi.

Tätäkin suurempi ongelma on median yksiäänisyys. On suorastaan hämmästyttävää, miten jokainen Suomen viidestä suuresta mediajulkaisusta kykenee sanomaan saman asian vain samasta näkökulmasta, eikä mitään muuta. Media puhuu yhdellä suulla. Alma Median omistama lehtirypäs tähtenään Iltalehti sekä Sanoma Oyj:n omistamat Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat samoin kuin Telian omistama MTV uutisoivat samoista asioista samoin sanoin. Tämä näkyy Alman ja Sanoman omistamien maakuntalehtien kautta koko Suomessa. Median keskittyminen siirtyi kriittiselle tasolle, kun Sanoma osti STT:n.

Kansa jo odottaisi näkevänsä mitä pätevinä poliitikkoina ja hyvinä ihmisinä tunnetut ministerit saavat aikaan kansan antamalla äänellä. Kansan äänen sijaan mediassa soitetaan toisenlaista sävelmää.

(Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä natsiksi nimittely on ollut keino perustella pakkotoimia toisia kohtaan. Joku sanoi osuvasti sosiaalisessa mediassa: Venäjän ei tarvitse paljoa tehdä Suomen jakamiseksi, koska media tekee sen hänen puolestaan)

Demokratia on ylevä aate. Demokratian perusta on kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa päättäjiin sen perusteella mitä ja miten ehdokkaat heille vaaleissa puhuvat. Tämän jälkeen kansalaiset käyvät vaaliuurnilla ja antavat äänensä. Nämä äänet lasketaan yhteen ja selviää ketkä suomalaiset haluavat johtamaan tätä maata. Näissä vaaleissa voittajiksi äänestettiin kokoomus ja perussuomalaiset. Sanna Marinin harjoittamalle politiikalle annettiin kenkää. Tätä kutsutaan kansan tahdon toteutumiseksi.

Median analyysi on kuitenkin toinen: natsit.

Ovatko toimittajat itse natseja?

Koska vuonna 2023 natseja on kaikkialla suomalaisessa yhteiskunnassa, ei voi välttyä ajatukselta, että valtamedian toimituksissakin vilisee natseja. Yritän kuvitella mieleeni sen toimituspäällikön, joka moittii nuorta toimittajatarta, koska tämän kirjoittamassa tekstissä ei mainita natseja.

Tuskin Suomesta löytyy edes historiantutkijoita, jotka ovat yhtä intohimoisia julistamaan natsipakkomielteitään kuin valtamedian toimittajat ja toimitukset. Heidän on pakko herätä aamulla natsit mielessä. He puhuvat palavereissa natseista. He vaipuvat uneen hakaristi ajatuksissa. He saavat vieroitusoireita, jos suussa ei pyöri tuo maaginen sana.

Viattomana natsismin sivutuotteena medianatsit kertovat kansan valitsemille edustajille, mitä sanoja nämä saavat käyttää.

Toinen vaihtoehto on, etteivät toimittajat suinkaan usko Suomessa olevan satojatuhansia natseja, kuinka he edes voisivat, sillä se tarkoittaisi Kremlin aatemaailman toistamista. Natsi saattaa olla vain trendikäs sana, joka maistuu toimittajien suussa makealta. Tämä vaihtoehto on vielä karmeampi: he tekevät kyseistä sanaa viljelemällä politiikkaa.

Suomesta puuttuu moniääninen media. Yksiäänisyys altistaa vallan nousemiselle päähän. Suitsimista ei ole. Tietoja ei tarkisteta. Propaganda on voimissaan. Siksi natseiksi leimataan etenkin heidät, jotka mediatalojen toteuttamasta natsismista uskaltavat huomauttaa.