Enbuske ottaa tämän perjantain kolumnissaan kantaa miesten perheväkivaltaan. Kuten hyviin tapoihin kuuluu, toteaa hän väkivallan olevan aina väärin - niin kuin se on - ja sen jälkeen argumentoi asiansa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7d020016-f235-4e2d-93bd-96d3893abc9f
Oma huomioni kiinnittyi kolumnin teemaan mediasta oikeudenjakajana. Tämä on totta. Media usein tuo esiin vain yhden näkökulman - joka voi olla tosi tai ei. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan oikeuslaitos jakaa tuomiot. Median kohdalla kyse on aina mielipiteestä - sikäli, kun taustalla ei ole oikeudellisesti todennettuja faktoja.
Media kuitenkin usein haastatteluissaan antaa tilaa syytöksille, mutta ei puolustautumiselle niitä vastaan. Lopputuloksena jonkun henkilön ylle heitetään koko hänen elämänsä yksinkertaistava negatiivinen teesi, joka alkaa määritellä hänen olemustaan muiden silmissä.
Klassiseen uutisointiin kuuluu lisäksi miehen esittäminen väkivaltaisena ja nainen uhrina. Tältä osin media huomaamattaan vahvistaa sukupuoleen liittyviä myyttejä.
On hyvä, että perheväkivallasta puhutaan. Samaan aikaan tulisi kuitenkin muistaa, ettei media itsekään voi ainaa tietää kulloisenkin puhujan sanojen totuutta - on kyse sitten miehestä tai naisesta.
Itselläni ei ole syytä epäillä ketään perheväkivallan tiimoilta esiin tulevaa ihmistä. Mutta olen samaa mieltä Enbusken kanssa siitä, ettei median tulisi ottaa itselleen oikeudenjakajan roolia. Sen sijaan pyrkimyksenä tulisi olla kuulla aina kumpaakin osapuolta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jostain syystä tämä periaate on hylätty tietyntyylisessä uutisoinnissa.
Lopputuloksena valumme kohti yhä rankempaa sukupuoleen perustuvaa kategorisoitumista, mikä edelleen kärjistää vastakkainasettelua. Sen sijaan, että oppisimme löytämään ratkaisuja, opimme tuomitsemaan muita ilman oikeudellisia perusteita.
